Kysy mitä vain- Vastaukset, osa I: Evoluutio ja etiikka

Kiitokset kysymyksistä! Kyselitte sen verran vaikeita että päädyin jakamaan vastaukset kahteen postaukseen. Aloitetaan evoluution ja etiikan kysymyksillä.


EVOLUUTIO

K: Ovatko ihmisen kaikki ominaisuudet ja käyttäytymismallit lopultakin perusteltavissa evoluutiolla ja sillä, että jollain tietyllä toimintamallilla (kuten esimerkiksi itsekkyys) voidaan arvioida olevan hyötyä suvunjatkamiselle ja selviytymiselle?

V: En usko. Geenitutkijat itse ovat ensimmäisinä huomauttamassa että vaikka geenit saattavat perustaa tiettyjä taipumuksia, myös ympäristön vaikutus geenien ekspressioon on erittäin merkittävä (50%:n luokkaa).

Jos ihmisiä ajatellaan, ominaisuuksien perusteleminen geeneillä on eräänlaista uuden ajan determinismiä joka häivyttää vapaan tahdon ja sitä kautta moraalisen vastuullisuuden. Jos näin aletaan ajattelemaan, pitäisi ajatus viedä reippaasti loppuun asti ja kyseenalaistaa moraalinen agenttius –inhimillinen rationaalisuus jolla oikeutamme muun muassa herruutemme muita lajeja kohtaan. Jos kohtalo on kirjoitettu tähtiin tai soluihin, miksi meidän pitäisi pistää tikkua ristiin? Eikö se ole vain hybristä joka ei pidemmän päälle kuitenkaan toimi?

Tieteenfilosofiselta kannalta katsottuna, huomioni kiinnittyy siihen että tieteessä on muoti-ilmiönsä: merkittävällä uudella löydöllä yritetään selittää suuri joukko ilmiöitä. 1800-luvulla tällaisia maailmanselityksiä sai magnetismista, nyt meillä on geenit joita tutkimalla yritetään kuroa umpeen kuilua luonnontieteiden ja ihmistieteiden välissä. Magnetismin, kuten geenienkin tuntemus selittää laajan joukon ilmiöitä, mutta selittääkö kumpikaan ihan kaikkea mitä sillä on yritetty selittää?

Kiinnittäisin huomiota myös kysymyksen asetteluun. Tiede tavoittelee totuutta selittämällä havaittuja ilmiöitä siten että tekevät ilmiöstä merkityksellisen, sijoittavat sen olemassaolevaan tiedon kokonaisuuteen (”tieteellinen maailmankuva”, tieteenalan paradigma) ja kuvaavat sitä mahdollisimman selkeästi. Aivan varmasti kaikki ihmisen ominaisuudet ja käyttäytymismallit voi perustella evoluutiolla, mutta kuinka tukevia perustelut ovat silloin kun puhutaan esim. kulttuurisista ja sosiaalisista ilmiöistä? Missä määrin olemme sitä mieltä että perustelun uskottavuutta parantaa se että siinä viitataan evoluutioon? Toisaalta, jos emme perustele ilmiöitä evoluutiolla, millä me sitten ne perustelemme? Karkaako unelma yhtenäisestä tieteestä taas kauemmaksi? Jääkö epämääräinen emergenssi parhaaksi toivoksemme ihmistieteiden selittämisessä?


K: Vaikuttaa siltä historian valossa että ihmiskunnan on erittäin vaikea oppia olemaan sovussa. Miksei evoluutio tunnu kääntyvän siihen suuntaan, vaan jatkamme vuosituhannesta toiseen tappelua keskenämme kuten luolamiehet?

Ensinnäkin, evoluution kannalta katsottuna tuhannet vuodet ovat aika lyhyt aika, etenkin ihmisen kaltaisilla lajeilla joilla lisääntyminen on hidasta. Nykyihmisiä on ollut olemassa noin 200 000 vuoden ajan. Jos korkeakulttuurien aika lasketaan alkaneeksi Sumerista, saadaan sivilisaation iäksi vain 7500-7000 vuotta. Filosofinen etiikka on vain 2500 vuoden ikäistä ja humanismi -jolla on ollut suuri merkitys länsimaisille rauhanomaisille arvoille- kehittyi 1700-luvulta lähtien. Emme ole pitäneet sovussa elämistä prioriteettina pitkään. Ja jos tarkastellaan esimerkiksi kansainvälistä oikeutta, oikeutta käydä sotaa ei edelleenkään pyritä kovin laajasti kyseenalaistamaan vaan ainoastaan rajoittamaan. Just war- eli oikeutetun sodan doktriini on edelleen se mistä lähdetään ja pasifismi on kveekareiden ja idealistifilosofien haihattelua.

Geneettisten selitysten maailmassa pysytelläksemme, sodankäyntiin usein liittyvät raiskaukset ja naisenryöstöt ovat usein tarkoittaneet sitä että aggressiivisemmat yksilöt ovat päässeet levittämään geenejään vielä tehokkaammin kuin rauhan aikana. Tähän liittyy yksi evoluutioteorian vaikeammin ymmärrettävistä puolista: evoluutio on lyhytnäköistä ja toisaalta se ei ole teleologista eli tiettyyn päämäärään pyrkivää. Evoluutiota kiinnostaa se millä seuraava sukupolvi pukataan maailmaan, ei edes populaation säilyminen pidemmän päälle. Esimerkiksi sisiliskojen lisääntymistapa on naaraille ahdistava ja stressaava. Kuitenkin aggressiivisimmat koiraat pääsevät lisääntymään. Jos koiraiden osuus populaatiossa kasvaa liian suureksi, naaraat kuolevat entistä nuorempina, tappelu niistä kiihtyy ja siinä pääsevät tietysti voitolle aggressiivisimmat koiraat...kierre joka tutkijoiden mukaan johtaa koirasvoittoisen populaation tuhoutumiseen noin neljässäkymmenessä vuodessa alkaa.

Biologista evoluutiota ei kannata toivoa hätiin aggressiivisuuden ongelmien ratkomisessa. Kulttuurievoluutiolla voi olla enemmän toivoa. Mutta se tie on vasta alussa.

K: Minä haluisin tietää mitä on tietoisuus ja esiintyykö sitä vain ihmisillä? Onko kyseessä ihmiselle aikojen saatossa kehittynyt kyky tiedostaa itsensä ja suhteensa ympäristöön vai evoluution jättämä turha piirre joka ei ole jostain syystä karsiutunut pois haitallisena? Voiko tietoisuutta kehittää? Entä minkälainen olisi olento joka olisi "tietoisempi" kuin ihminen?



V: Tietoisuudelle on olemassa useampi näpsäkkä määritelmä (joissa kaikissa on jotakin vikaa päätellen siitä että mielenfilosofiassa niistä yhä kiistellään). Ympäristöetiikassa kuuma kysymys monien mielestä on, esiintyykö tietoisuutta vain ihmisellä. Monien mielestä ihmisen moraaliset velvollisuudet kun riippuvat toiminnan kohteen olemuksesta. Tätä mieltä on esimerkiksi Elisa Aaltola, jonka mukaan sikoja ei saa kohdella julmasti koska tutkimus on osoittanut niiden olevan tietoisia olentoja (joillakin mittareilla). Itse olen enemmän sitä mieltä että julma toiminta on väärin ensi sijassa siksi että se on julmaa ja vasta toissijaisesti sen perusteella mihin se kohdistuu. Minusta on ristiriitaista ajatella että yleisessä etiikassa heikkojen ja puolustuskyvyttömien ihmisten kohtelu on yleensä erityisen tuomittavaa mutta ympäristöetiikassa julmuus olisi sitä paremmin oikeutettua mitä puolustuskyvyttömämpi ja heikkoälyisempi moraalisen toiminnan kohde on. Yksi isompi ongelma tietoisuuden määrittelemisessä onkin, minkä otamme standardiksi. Jos päätämme että tietoisuus liittyy esim. älykkyyteen ja ajattelukapasiteettiin, onko filosofian professori tiedostavampi olento kuin nipin napin normaaliälyisten kirjoissa oleva duunari? Jos on, pitäisikö professorille antaa moraalisia erioikeuksia vai pitäisikö päinvastoin katsoa että tiedostavampana olentona hän kykenee suoriutumaan vaativammista moraalisista velvoitteista? Entä mitä meidän pitäisi ajatella siitä ettei tiedostavuus ole professorillakaan (jonka nyt leikimme olevan tietoinen olio parhaasta päästä) pysyvä tila? Professorikin nukkuu, hän voi olla railakkaiden juhlien jälkeen kolmen promillen humalassa jossa synapsit eivät pahemmin liiku tai rakastumisen aiheuttamassa hormonipöllyssä. Kuinka suuri osa ihmisen on ajastaan vietettävä tietoisena ansaitakseen asemansa, vai riittääkö että yksilössä on potentiaalia tietoisuuteen? Vai riittääkö se että hän kuuluu lajiin jonka edustajat parhaimmillaan ovat hyvin tietoisia olioita? Jos valitsemme jälkimmäisen vaihtoehdon, miten pystymme arvostelemaan oikein kaikkien muiden lajien tietoisuuden määrän (ja päättämään oikeudenmukaisin järkiperustein että olemme ylivertaisia niihin nähden)? Emme kai voi arvioida luotettavasti esimerkiksi delfiinien moraalista statusta kun selkeänä vaarana on että olemme toistaiseksi tavanneet vain -kieltämättä fiksun oloisia- normaaliyksilöitä ja lajin Einsteinit ovat omaksuneet epikurolaissävytteisen filosofian jonka mukaan ihmisiä kannattaa vältellä jos haluaa käyttäytymistestien sijasta olla vapaa ja pyydystää silakoita sinisessä meressä.

Jos moraalinen agenttius- kuten useimmat ajattelevat- perustuu siihen että ihminen on tietoisuudeltaan moraalisia patientteja korkeammalla tasolla, on tosi hyvä kysymys, millainen olisi ihmistä tietoisempi olento. Olisivatko ihmiset tälle olennolle moraalisia patientteja? Olisiko tällaisella olennolla oikeus hyväksikäyttää meitä ja kohdella meitä julmasti esimerkiksi lääketieteellisiä kokeita tekemällä koska meistä saisi hyvän mallin tälle lajille mutta toisaalta olisimme vähemmän tietoisia kuin superälyn edustajat? Vai olisiko superälyllä erityisiä moraalisia velvollisuuksia meitä kohtaan? Saisiko tällainen olio kävellä vapaan tahtomme yli sillä perusteella että hän ymmärtäisi etujemme päälle paremmin kuin me itse? Vai olisiko hänellä peräti moraalinen velvollisuus holhota meitä?

Minäkin haluaisin tietää, mitä on tietoisuus. Sitäkin enemmän haluaisin tietää, onko tämän mysteerin selviämisellä sittenkään sen suurempaa merkitystä...

ETIIKKA

K: Miksi minun tulisi ymmärtää hyve-etiikkaa? ;)

Sinun on itse mietittävä, tulisiko sinun ymmärtää hyve-etiikkaa ;) . Sanoisin että etiikkaa noin yleisesti ottaen kannattaa yrittää ymmärtää, koska se on tieteellisin saatavilla oleva tutkimus hyvästä elämästä ja siitä miten lyhyt aikamme olisi parasta käyttää. Esimerkiksi empiiriset yhteiskuntatieteet ja psykologia voivat selittää arvostuksia ja hyvän kokemuksiamme, mutta etiikassa pohditaan myös sitä mitä meidän tulisi arvostaa ja pitää hyvänä. Toisaalta, jos vertaamme filosofista etiikkaa uskonnollisiin moraalikäsityksiin, huomaamme ensinnäkin että filosofiaa voi tutkia ja kyseenalaistaa aivan vapaasti. Huonoja kysymyksiä ja kiellettyjä ajatuksia ei ole. Lakiuskonnot taas ovat pohjimmiltaan dogmaattisia- perustavia arvoja ja käsityksiä ei voida vapaasti kyseenalaistaa vaan niiden hyvyys on otettava annettuna.

Itse kannatan hyve-etiikkaa koska se on tarjolla olevista etiikan teorioista se jossa on mielestäni eniten järkeä. (Oman arvioni mukaan) vakavin sitä vastaan esitetty kritiikki liittyy teorian sovellettavuuteen –ja teorian vaikeus on minusta paljon pienempi murhe kuin se että sisäisessä logiikassa olisi isoja ristiriitoja tai epäselvyyksiä. Jos joku tahtoo opiskella etiikkaa, kannattavaa olisi hankkia perustiedot kaikista tarjolla olevista teoreettisista vaihtoehdoista ja ryhtyä tutkimaan lähemmin sitä joka käy omaan järkeen parhaiten. Hyvät ideat eivät ole hyve-eetikkojen yksinoikeus, vaan filosofisen etiikan kaikillla suunnilla riittää tutkittavaa. Toisaalta eri teorioita soveltamalla saadut ajatukset voivat olla kiinnostavia muidenkin mielestä.



Seuraavassa osassa vastaukset maailmankaikkeuden suuriin mysteereihin.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments