Hyvä työ, hyvä elämä

Sampsa Kiianmaa pyysi minua arvostelemaan täällä uuden e-kirjansa Työn hyväksikäyttö- onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään. Linkki josta kirjan saa ladata ilmaiseksi löytyy tästä.

Kiianmaan tavoite on rohkea: hän haluaa kirjassaan kertoa, miten työajan voi saada tuottamaan rahan lisäksi myös onnea ja miksi työaikaa kannattaa käyttää myös henkilökohtaisen hyvinvoinnin parantamiseen. Hän peräänkuuluttaa eheää elämänkokonaisuutta ja hyvää arkea ja kyseenalaistaa nykymuotoisen ylitöiden ja kulutuksen noidankehässä juoksemisen mielekkyyden. Tämä on tärkeä aihe, enkä usko että siitä on ylipäätään mahdollista kirjoittaa liikaa. Työn, kulutuksen ja hyvän elämän yhteys on erittäin ajankohtainen aihe.

Kirjan hyviin puoliin kuuluu nopealukuisuus ja selkeys. Näitä on painotettu kirjassa liikaakin, ja lopputulos muistuttaa enemmän power point-esitystä kuin kirjaa. Kiianmaan lähtökohdat ja huomiot ovat kiinnostavia ja hän siteeraa aiheesta tehtyä uutta empiiristä tutkimusta. Omaperäistä ajattelua kirja ei kuitenkaan juurikaan tarjoa lukuunottamatta kirjoittajan henkilökohtaisesta elämästä ja oivalluksista kertovia esimerkkejä. Kirja sopii herättelemään oravanpyörässä paahtajaa pohtimaan työnsä ja arvojensa mielekkyyttä, mutta aihetta voisi syventää paljonkin luettavuuden kärsimättä. Kysymyksiä heitetään ilmaan mutta niitä ei pohdita sen enempää. Yleisesti ottaen, kirjasta jää päällimmäiseksi tunne siitä että Kiianmaa pelkää yli kaiken sitä että karkottaa lukijansa vaikeatajuisuudella. Hänen valitsemansa tyyli on tarjoilla lukijalle valmiita vastauksia suuriin kysymyksiin. Tämän tyylilajin helmasynti, jota Kiianmaakaan ei kykene välttämään, on esitellä kiistanalaiset näkökannat valmiina ratkaisuina. Annettuihin vastauksiin sisältyvien ongelmakohtien täydellinen sivuuttaminen ei herätä lukijassa luottamusta vaan antaa vaikutelman siitä ettei kirjoittaja ole syvällisesti perehtynyt aiheeseensa.


Esimerkiksi, Kiianmaan ajatusten taustana toimii hyveteoria, joskin hattaraversiona (joka on toki nousemassa liike-elämän suosioon). Tämä ilmenee esimerkiksi lepsussa käsitteenmäärittelyssä: hyveellisen elämän tarkoitus annetaan ”olennon tarkoituksena” joka "toteutuu kun ihminen saa toteuttaa henkilökohtaisia hyveitään". Tarkempi ja vaikeampi mutta hyveteorian ymmärtämisen ja etenkin soveltamisen kannalta olennaisen tärkeä analyysi onnellisuudesta vs. mielihyvistä ja välittömistä vs. elämänkokonaisuuden mittaisista päämääristä puuttuu täysin. Edelleen, ajatus hyvän elämän toteutumisesta ihmisen toteuttaessa "henkilökohtaisia hyveitään" vaikuttaa hyve-etiikan perusteiden väärin ymmärtämiseltä. Jos Kiianmaa pystyy puolustamaan tällaista näkemystä, argumentaatio tulisi esittää väittämän tueksi.


En usko että hyve-etiikkakaan on täysin ei-filosofien käsityskyvyn ulottumattomissa, jos asiaan tartutaan selkeällä otteella jollainen Kiianmaalla selvästi on. Analyysi toki toisi esiin myös sen ettei hyveteoriakaan kaikista erinomaisuuksistaan huolimatta ole hyvän elämän resepti vaan etiikan teoria jolla on myös heikkoutensa ja haasteensa. Hyve-etiikka on vaikean eettisen teorian maineessa, ja sille maineelle on olemassa hyvät syyt. Ajatus sen kansantajuistamisesta on houkutteleva. Vaikeus on siinä että teoriaa voi yksinkertaistaa vain tiettyyn pisteeseen asti ilman että sen ydin hukataan. Sanoisin, että teorian keskeisten käsitteiden ja niiden välisen dynamiikan sekä teoriaan sisältyvien ongelmien täydellinen sivuuttaminen ohittaa tämän pisteen.

En suosittelisi soveltamaan teoksessa esitettyjä ajatuksia käytäntöön, ainakaan tekemättä laajempaa tutkimusta. Mutta kysymyksiä kirja varmasti herättelee, etenkin niissä jotka ovat vasta hiljattain päässeet sen tärkeimmän äärelle: ”Onko nykymenossa mitään tolkkua?” Jos kirjan lukeminen saa jonkun ajattelemaan ja tutkimaan aihetta enemmän, se on vallan hyvä saavutus.

posted under , |

2 kommenttia:

Sampsa kirjoitti...

Kiitos rehellisestä palautteesta. Tästä on minulle suunnatonta hyötyä jatkossa.

Muutama kommentti: ekirjaksi tämä on mielestäni yhä liian raskas ja muutamalla editointikierroksella olisin saanut varmasti karsittua yhä liikaa asiaa ja tekstimassaa pois. Oli mukava kuulla, että asioiden laajempi avaaminen on yhä paikallaan. Tästä on siis hyvä jatkaa.

Minulle jäi hieman epäselväksi miksi et katso, että ihmisten kannattaa pohtia sitä mikä heistä on elämässä tärkeää ja pyrkiä toteuttamaan sitä palkankorotusten ja shoppailun sijaan? Koska he eivät ole tehneet laajaa tutkimusta hyveteoriasta, ei kai sentään?

Kiitos vielä. Ehkä seuraava ekirja keskittyy elämäntavoitteisiin työn sijaan.

Saara kirjoitti...

Eipä kestä. :)

En muotoilisi erimielisyyttäni aivan esittämälläsi tavalla. Minua tökkii näkemyksesi individualismi, joka tiivistyy esimerkiksi kommenttisi kohdassa: Mikä HEISTÄ on elämässä tärkeää. Filosofit ovat lähes yksimielisesti sitä mieltä että moraaliobjektivismi on etiikan (hyvän elämän tiede) lähtökohta. Tämä sisältää ajatuksen siitä ettei jokainen voi määritellä hyvän elämän sisältöä ja omaa etiikkaansa vapaasti individualistisista lähtökohdistaan.

Minusta tärkein kysymys ei ole "Mitä hyvä elämä merkitsee minulle?" vaan "Mitä voisin antaa maailmalle?" En usko että onni löytyy kun hyvää elämää lähdetään päättäväisesti tavoittelemaan. Ulkoisilla hyvän elämän tekijöillä (perhe, mielekäs työ, tasapainoinen elämäntapa, terveys, ystävät jne.) on merkitystä, mutta stoalaissävytteisesti uskon että tärkein hyvän elämän rakennustekijä on hyve. Hyveellä ei ole ainoastaan välinearvoa hyvien päämäärien tavoittelussa, vaan se myös sisältää itsessään osan palkinnostaan. Siksi se myös johtaa tiettyyn itseriittoisuuteen (autarkia) eli siihen ettei onni riipu siitä miten hyvin ihminen on saanut toteutettua (sinänsä hyviä) tavoitteitaan vaan suurelta osalta myös siitä millainen ihminen on.

Hyveellisyys ei minustakaan (onneksi!) edellytä syvällistä perehtymistä etiikan teoriaan, mutta kylläkin oikeaa suuntautumista, joka alkaa hyvän itseisarvon ymmärtämisestä.

Omasta kokemuksestani voisin sanoa sen verran että minulla suurimmat ongelmat hyvän elämän tavoittelussa eivät liity siihen että käyttäisin vahvuuksiani ja ns. henkilökohtaisia hyveitäni "vajaateholla" vaan siitä että olen toisinaan heikkoluontoinen ja jopa paheellinen. Paheiden poisjuuriminen on tuskallista, tuottaa runsaasti epäonnistumisen kokemuksia ja on yleisesti ottaen ikävää, mutta sitäkin tarpeellisempaa. Vähän kuin kävisi kuntosalilla: keveät ja kivat harjoitteet ovat niitä jotka treenaavat jo alun perin hyväkuntoisia lihasryhmiä. Raskaat ja nöyryyttävän pienillä painoilla tehdyt harjoitukset taas treenaavat heikoimpia lihaksia ja ovat siten kokonaisuuden kannalta tärkeämpiä.

On toki niinkin että monet eivät mielestään omaa heikkouksia eikä paheita joille pitäisi tehdä jotakin, mutta havaintojeni mukaan tässä on ennemmin kysymys itsetuntemuksen puutteesta kuin siitä miten asiat objektiivisesti ajatellen ovat...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments