My passion, my love, my sex, my money

Olen viime päivinä lueskellut jonkin verran Seksualistin eli filosofi Tommi Paalasen blogia. Sen lisäksi että olen Seksualistin kanssa samanmielinen monesta asiasta, minusta on surullista että filosofille riittää tällä vuosisadalla runsaasti töitä moralistien hutkimisen, omituisten argumenttien ruotimisen ja vapautuneen, iloisen seksin puolustamisessa. Hyvä seksi (joka siis on täydellisen subjektiivinen asia) on jalo päämäärä filosofin puolustettavaksi, onhan se yksinkertainen hyvä joka lisää inhimillistä onnea. Se on myös maailman luonnollisin asia josta filosofinen mielikuvitus on keksinyt verraten rajallisesti sanottavaa. Sitäkin enemmän sanottavaa on siitä kaikesta mihin seksuaalisuuden käärimme, diskursseista, moralismista ja kontrollista jota siihen kohdistetaan mitä erilaisemmista syistä. Kun seksistä aletaan puhua, aletaan usein puhua kontrollista, rajoista, riskeistä ja kielletyistä asioista. Toisinkin voitaisiin puhua, ja sepä herättääkin kysymyksen siitä, miksi juuri tietty puhetapa on tullut valittua. Kertooko valinta todellisuudesta vai puhujasta? Miksi seksuaalisuudesta on vaikeaa keskustella tyynesti ja asiallisesti, ilman moralisointia ja mutuargumentteja?

Tarkemmin ajatellen, rakkaus on se mikä usein tuppaa vaikeuttamaan iloisen ja huolettoman seksin harrastamista. Seksi voi olla huoletonta (toisin kuin jotkut väittävät), mutta rakkaus on haavoittuvaa ja tarvitsee turvaa. Vapautunut seksi on tasa-arvoista nautinnon tuottamista ja ottamista, mutta rakkaus joka on kiinnostunut vain antamisesta, on kaikkea muuta. Toisaalta ”rakkaus” on usein koodinimitys kontrollille, usein moraalisesti kyseenalaisin keinoin
ja seksi nimitys jollekin hiukan syntiselle jota täytyy rajoittaa ja hillitä himokkaiden piruparkojen omaksi parhaaksi. Sellaisen rakkauden puolustaja tekee helposti hallaa seksille. Onko maailman ongelmana todella se että meillä on täällä liikaa rakkautta ja villiä seksiä? Jos on, voi hiljaa ihmetellä mistä kertoo se kaikki yhteiskuntatieteellinen tutkimusaineisto joka viittaa siihen että toisinaan jopa kunniallinen avioliitto on kylmä paikka ja että suurella osalla väestöstä on joko liian vähän seksiä tai se on epätyydyttävää.

Seksiä ja rakkautta pakkoliitetään, pakkokategorisoidaan erilleen, redusoidaan biologisiksi ilmiöiksi, henkistetään Kolmannen Asteen tuolle puolen. Seksi ja rakkaus kiinnostavat kaikkia, mutta ihmiset eroavat siinä tietävätkö he mistä näissä asioissa on kyse vai haluavatko he oppia sen. Miksi valinta minttujäätelön ja mansikkajäätelön välillä on makuasia, mutta erot seksuaalisissa mieltymyksissä ovat moraalikysymyksiä? Mikä on se oikeus jonka nojalla voin tyynesti leimata eriävät mielipiteet sairaiden ja pervojen oikuiksi joita siedän vain koska nykyään kaikkea pitää suvaita? Miksi kukkahattukansalaiset jotka nykyään huolehtivat siitä että teinit mahdollisesti oppivat pornosta temppuja joista he itse eivät syty, eivät ole huolissaan siitä mitä rakastetun kevein kosketus voi ihmiselle tehdä? Miksi kouluissa varoitellaan teinejä turvattoman seksin hirveistä seurauksista, mutta ei valisteta niistä seurauksista joita joutuvat kärsimään ne jotka erehtyvät rakastumaan väkivaltaisiin tai myrkyllisiin ihmisiin? Miksi rakkaus on niin monelle vain satua, ja aikuistuminen on sitä että satuihin lakataan uskomasta? Miksi moni ei jaksa edes unelmoida siitä millainen seksi räjäyttäisi tajunnan?
Siksikö, että tunteista ja vieteistä on vaikea puhua kun taas konkreettisista teoista on helppo puhua?
Siksikö että seksistä voidaan puhua täsmällisellä biologian ja lääketieteen kielellä mutta tunteiden tulkeiksi tarvitaan runoilijoita?

Nämä vaikeudet heijastuvat nopeasti myös rakkautta ja seksuaalisuutta sivuaviin eettisiin pohdintoihin. Mitä, missä, kenen kanssa, milloin ja miten ovat kysymyksiä teoista. Niiden avulla todellisuutta voidaan paloitella ja järjestää. Todellisuudella tosin on se hankala puoli ettei se tahdo millään mahtua kaavoihin- se on etiikan ja matematiikan välinen ero, maailmankaikkeuden kokoinen. Minusta paljon mielenkiintoisempi kysymys on ”miksi”. Miksi teemme niin kuin teemme ja ajattelemme niin kuin ajattelemme? Miksi nautimme niin kuin nautimme ja koemme tuskaa silloin kun koemme? Minä en usko että voimme todella sanoa ymmärtävämme mistään mitään ennen kuin osaamme vastata kysymykseen ”miksi?” Joidenkin mielestä "miksi" on suuri kysymys, mutta minnepäs tässä olisi kiire? Se että kysymys on suuri lupailee että myös vastaus, vaikka puutteellinenkin, tuo tullessaan suuren ymmärryksen.

Minusta näyttää siltä että kun useimmat ihmiset kuvittelevat puhuvansa rakkauden ja seksuaalisuuden universaaleista totuuksista, he hyvin usein tulevat puhuneeksi itsestään ja omasta pikku todellisuudestaan. Se on tietenkin kovin mielenkiintoista, mutta luulen että maailma olisi vähän parempi paikka jos he eivät kuvittelisi puhuvansa universaaleista totuuksista. Riippuen ihmisestä, rakkaus on ihastumisen aiheuttamaa hormonimyrsky, herkkä ja henkinen juttu joka saa ihmiset menemään naimisiin keskenään (jostain syystä tämän kannan ottaneet eivät ole huomanneet että aika iso osa avioeroistakin johtuu hyvin samantyyppisestä rakkaudesta kuin ensimmäinen avioliittokin), maailman suurin arvoitus, satua, itsekkäitä geenejä, ystävyyden kaunein muoto, ja satoja muita asioita, yksittäin tai erilaisina yhdistelminä. Kerro minulle mitä rakkaus mielestäsi on, ja minä kerron millainen sinä olet. Kerro, mitä ajattelet seksistä ja tiedän moraalistasi vain vähän.

posted under , , |

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Peikko tykkää saduista vaikka on jo aika iso. Kukkahattuhenkilöt ja muut moralistit, kaikki jotka tietävät muita paremmin muiden asiat ovat pelottavia.

Kun rajoituksille annetaan periksi, olkoot ne mitä tahansa, siirtyy aiemmin hyväksytyn raja ja syntyy uusi, mitä ne kukkahattuhenkilöt taas ryhtyvät hilaamaan lähemmäs. Elämä ja maailma muuttuvat näin rajoitus rajoitukselta yhä ahdistavammaksi ja mahdottomammaksi. Se on pelottavaa.

Saara kirjoitti...

Sadun vastakohta ei ole todellisuus vaan mielen tylsyys.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments