Maalaispäiväkirja 4.11.2009

Ikkunasta näkyy... pimeän ja harmaan eri sävyjä. Päiväsaikaan keittiön ikkunasta näkyy lintulauta oravineen ja pikkulintuineen. Se on piristävää.

Etelä-Suomessa sataa kuulemma nyt lunta. Ei täällä vaan. "Ilmastollisesti edullisella" alueella on kiva asua silloin kun mietitään mikä kaikki voisi teoriassa selvitä hengissä puutarhassa. Mutta ei marraskuussa.

Tänään mietin... jotta mitenköhän minä pysyn pystyssä uusilla pikkujoulukengilläni. Ne ovat kauniit ja täydelliset...ja niissä on yhdentoista sentin korot. Kahdeksantoistavuotiaana olen todistettavasti pystynyt juoksemaan kahdentoista sentin koroissa. Äkkiäkös siitäkin taidosta pölyt pyyhkii...eikö? Ja nilkkojahan sai sairaalasta, vai mitä? Yliminä huomauttaa että logiikassani saattaa esiintyä rakastumisen aiheuttamia häiriöitä. Mitäköhän se tarkoittaa? Kirjataan muistiin ja jatketaan kävelyharjoituksia, mieluiten peilin edessä.

Muuten yritän palauttaa ajatuksiani taas avaruudesta lähemmäs maanpintaa ja toista työn alla olevaa tieteellistä artikkelia.

Olen iloinen siitä että... vanha auto on saatu vihdoin myytyä.


Tänään meillä oli ruokana... eilisestä jäänyttä siskonmakkarakeittoa ja juustomuffinsseja. Tein myös erän monster cookieita puolison iloksi.

Päivän asu oli... tummanvihreä mekko ja samansävyinen essu.

Tänään olen... pessyt pyykkiä ja silittänyt sitä, käynyt kaupassa, leiponut, virkannut hartiahuivia, lukenut, ajatellut, kuntoillut.

Aion... mennä nukkumaan heti kun takka on valmis.

Aion mennä... lautakunnan kokoukseen huomenna.

Luen... Ursula K. Le Guin: The wind’s twelve quarters.

Olen tekemässä... virkattua huivia sinisestä Utunalangasta. Pehmeät sinisen sävyt ovat niin lohdullisia ja kauniita.

Toivon... että pian sataisi lunta. Että saisin marrasmasennuksen pidettyä loitolla. Että olkapääni paranisi pian. Tällä hetkellä toivon että pystyisin osallistumaan tasavertaisesti joulusiivoukseen. Kuntoilu auttaa, mutta hitaasti. Kerrankin yritän ajatella myönteisesti: vähemmän sitä etten vielä pysty tekemään kotitöitä normaalisti ja enemmän sitä että pystyn jo tekemään kaikenlaista mistä kuukausi sitten vasta unelmoin.

Toivon myös että naapuritkin pitäisivät lintulautoja. En tiedä pitävätkö, kaikilla on niin isot puutarhat ettei sellaista ole helppo nähdä.

Talossa ja puutarhassa... on loppusyksyn tunnelma. Puoliso sai puutarhasta pelastettua pari kulhollista Antonovkia. Pari yötä sitten heräsin keskellä yötä ensimmäistä kertaa siihen että jossakin rapisteli hiiri. Lintulaudalla käy kova vilske. Agri-marketista on jo haettu 30 kiloa linnunruokaa. Se riittää näin alkajaisiksi.

Kuulen... kolistelua yläkerrasta. Nukkuma-aika.

Parasta juuri nyt... elokuvamusiikki, noin yleisesti ottaen. Kynttilät, etenkin tuoksukynttilät. Lintulauta.

Viikonloppuna aion... tehdä kaikenlaista mitä en ole viikolla ehtinyt.

posted under |

2 kommenttia:

Kuntoguru kirjoitti...

Erinomaista talven jatkoa joko lumella tai ilman sitä Sinulle toivottaa "Kuntoguru".

Saara kirjoitti...

Kiitos samoin! :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments