Lumen todellisuus


Lumisade joutui sittenkin tännekin, ja kahden päivän tuiskun jälkeen vettynyt kylä oli hetken aivan muuta.

Vastasatanut lumi paljasti että synkeät, terävinä törröttävät oksat olivatkin vain lankoja puutarhojen ylle heitetyssä pitsissä. Alakuloiset sateen liottamat talot paljastuivat kauniiksi kuin karamellit.
Jopa myöhäissyksyn yö, harmaa ja valoton, sai pehmeämmät sävyt roosasta, puuterista ja syvästä sinisestä. Talvinen todellisuus on äärettömän kaunis. Silti maisema on sama kuin aina ennenkin.

Monet ihmiset tuntuvat uskovan, että märkä ja kurja marraskuu on jotenkin todellisempi kuin kimaltava satumaa. ”Lumi sulaa kuitenkin pian.” he sanovat. Mitä sitten? Se mitä tulevaisuudessa ehkä, todennäköisestikin, tapahtuu ei vaikuta tähän hetkeen sen enempää kuin mitä annan sen vaikuttaa. Miksi on helppo ajatella että kun lumi sulaa, sen alta paljastuu taas marraskuu, ja siksi on parasta keskittyä ajattelemaan sitä ja ohittaa hetken kauneus? Miksi on vaikeaa ajatella yhtä todenmukaisesti että märkiin omenapuihin, harmaisiin pihoihin ja taloihin on piiloutunut satumaa joka vain odottaa tilaisuutta päästä esiin? Jos harmaa arki onkin sitä mitä elämä on täynnä, miksi emme jaksa edes unelmoida enemmästä? Kun satu peittää pellot ja puutarhat pehmeään kimaltavaan hiljaisuuteen, miksi siihen ei voisi astua, antaa maahisten viedä mukanaan metsänpeittoon ja palata takaisin harmaaseen vasta kun on pakko? Miksi on syvällistä sanoa ”Ei tässä ole mitään ihmeellistä.” kun koko maailma ympärillä muuttuu? Kauneus on avokätistä: jos jaksaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan valon tanssia vastasataneella lumella, sen kimalluksen voi nähdä vielä sittenkin kun pimeä ja märkä ovat taas palanneet. Miksi siis uskoa että kauneus on heikompaa ja epätodellisempaa kuin märkä ja pimeä?

Lumen todellisuus on asioiden kaunis puoli, mutta sitä ei voisi olla olemassa ilman puita, taloja, niitä samoja jotka ovat olemassa aina. Se piiloutuu siihen mikä on tavallista ja arkista. Sen merkitys ei ole siinä kuinka kauan sitä kestää vaan siinä kuinka täydelliseksi se tekee sen mikä ennen oli ankeaa ja ikävää. Synkkää ja märkää voi aina pitää todellisempana, mutta jos niin tekee, se on valinta. Jos valitsee elää harmaassa, ei kuitenkaan pitäisi väittää ettei muuta ole olemassakaan.

posted under , |

2 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Lumisade on kaunista.
Eilen vielä kun satoi suuria ja pehmeitä hiutaleita ja puiden oksat olivat saaneet valkean hunnun, oli hienoa katsella parvekkeella valkoista kukintoa mikälielehtikaktuksessa ja sen kontrastia kovinkin talviseen maisemaan.
Tänään on lumi sulanut puiden oksilta ja tiet näyttävät loskaisilta. Mutta lumisade ei kauaa pysyne poissa enää. Se tuoksuu jo ilmassa.

Saara kirjoitti...

Saman näköistä on sitten täälläkin. Missään ei näy sitä eilen luvattua myräkkää. Mutta jossain on lisää lunta ja valoa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments