Lämpimänä pysyttelemisen taito

There are two spiritual dangers in not owning a farm. One is the danger of supposing that breakfast comes from the grocery, and the other that heat comes from the furnace.”

-Aldo Leopold, The Sand County Almanac-

Elämäni vähemmän hienoihin saavutuksiin kuuluu, että olen onnistunut elämään lähes 30 elämäni ensimmäistä vuotta ajattelematta koskaan tarkemmin lämpimänä pysyttelemistä. Tähän aikaan mahtui tietysti viluisia hetkiä, tuntejakin, jolloin ajattelin miten mukavalta tuntuisi kietoa sormet kuuman kaakaomukin ympärille ja kääriytyä kerälle huivien ja huopien sisälle. Olenhan minä sentään elänyt lapsuuteni aikana jolloin talvet olivat talvia eteläisessäkin Suomessa ja nuoruuteni aikana jolloin talvet ehkä alkoivat leudontua mutta pipot ja välihousut olivat tyylittömyyden huippu.
Tiesin mitä kerrospukeutuminen on ja mistä säädetään termostaattia isommalle, mutta en osannut aavistaakaan että nämä olivat vain ensimmäiset alkeet lämpimänä pysyttelemisen taidosta.

Jossain vaiheessa, niin kauan sitten etten enää tarkkaan muista koska, opin yksinkertaisen meditaation jonka avulla kestää kylmyyttä vähän paremmin. Kun ihmiselle tulee vilu, hänen ajatuksensa kiertyvät palelemisen ympärille. Kuitenkin useimmiten viluisuus keskittyy vain tiettyihin ruumiinosiin: nyt ovat varpaat jäässä, nyt kaipaisin nenänlämmitintä. Mutta jos tällaisella hetkellä onnistuu siirtämään ajatuksensa niihin ruumiinosiin joilla on suhteellisen lämpimät oltavat, olo helpottuu. Sormet ja varpaat ovat jäässä, mutta entä kainalot ja kyynärpäät? Silloinkin kun ei voi muuttaa todellisuutta, voi yleensä tehdä jotakin kokemukselleen siitä. Ongelmana tässä tempussa on, että se vaatii jonkun verran keskittymistä ja soveltuu siten paremmin viimaisille bussipysäkeille kuin kiireisiin päiviin kotosalla.

Myöhemmin löysin itseni vanhasta omakotitalosta jossa puulämmitykseen oli käytettävissä kaikki se mikä mikä siihen oli rakennettu aikana jolloin sähköä käytettiin lähinnä valaistukseen. Viileinä talven iltoina aloin vähitellen oppia että talon lämmittäminen juuri sopivaksi on tarkkaa puuhaa. Mikä tulisija on sytytettävä mihinkin aikaan jotta tuloksena olisi miellyttävän lämmin tupa? Iso leivinuuni, puuhella ja pönttöuuni tuottavat kukin erilaista lämpöä, ja keittiön tulisijat kannattaa joka tapauksessa sytyttää siten että niissä saa saman tien laitettua ruokaa tai leivonnaisia. Jo tulen tekeminenkin on oma lajinsa, eivätkä kaikki tulisijat suinkaan käyttäydy kaikkina päivinä samalla tavalla. Sitäkin ennen on polttopuut hankittava, varastoitava, pilkottava ja pinottava. On hankittava sytykkeitä ja lopulta kasattava kuivista puista ja sytykkeistä oikeaoppinen pino jonka tuli ottaa ilolla kodikseen. Hienosäätöä kaipaavat myös sähköpatterit (joita yritämme käyttää mahdollisimman vähän) ja nyttemmin myös ilmalämpöpumppu. Lämmityksen hienoudet ovat sittenkin aika mielenkiintoinen keskustelunaihe josta voi sujuvasti vaihtaa naapurien kanssa oppineita mielipiteitä.


Eikä siinäkään vielä ole kaikki. Kauniisti sanottuna, talomme on itsestään tuulettuvaa mallia. Sellaisia nämä vanhat talot nyt ovat ja sellaisia näiden kuuluukin olla. Siinä on hyvätkin puolensa, mutta se tarkoittaa myös sitä että lämpimänä pysyminen on viimeisteltävä sirottelemalla sinne tänne taloon lämpimiä käsinneulottuja villasukkeja ja huiveja. Enpä ole vielä koskaan törmännyt kaupassa sellaisiin tuotteisiin joiden haltuun voisin epäröimättä uskoa varpaideni hyvinvoinnin talvella. Hyvä olo vaatii rouheaa villaa, unelmanpehmeää alpakkaa ja lämmintä merinoa, runsaasti ja huolella neulottuna.

Lämpimänä pysyttelemisessä on paljon työtä, mutta lopputulos on nykypäivänäkin vaivan arvoinen. Lämpö ei ole vain fysiologinen fakta, ihmislajille sopivaa lämpötilaa, vaan myös hengen tila jota kohti asukas taivaltaa oikean ajattelun, puun polttamisen ja neulomisen kautta. Työn tuloksena syntyvä nautinto on paljon muutakin kuin sopiva määrä lämpöasteita tuvassa. Se on kotia, rauhaa, turvallisuutta ja tyytyväisyyttä. Keskuslämmitys on helpompaa, mutta ero sen ja huolellisesti omin käsin rakennetun lämmön välillä on sama kuin ero helpon elämän ja onnellisen elämän välillä. Viime vuosina olen huomannut että se ero ei ainoastaan ole olemassa vaan laajenee ymmärryksessäni kiihtyvästi, kuin itse maailmankaikkeus.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments