Harjoituksia kiitollisuudessa

“We can only be said to be alive
in those moments when our hearts
are conscious of our treasures.”

-Thorton Wilder-

Kulttuurissa joka korostaa kehitystä ja kulutusta kiitollisuus on hyve joka helposti hukkuu. Joulunalusajan lähestyessä ja pimeyden painaessa niskaan se on erityisen helppoa. Mitään ei ehdi, kaupat ovat täynnä tavaraa ja säätila vaihtelee surkeuden eri asteiden välillä. Kehitys perustuu pieneen tyytymättömyyteen siihen miten asiat nyt ovat. Samalla tavalla tarve kuluttaa perustuu siihen ettei ole tyytyväinen siihen mitä jo omistaa. Tällainen tyytymättömyys ei ole vain tavaran puutetta. Muihinkin hyviin tulee suhtauduttua helposti kuin omaisuuteen: aikaa ei ole alkuunkaan riittävästi (vaikka todellisuudessa voimme kutsua omaksemme vain nykyhetkeä- jos voimme) ja ruumiilta puuttuu niin terveyttä kuin kauneuttakin (ja stressaamallahan ne lisääntyvätkin…). Puolisokaan ei aina toimi täsmälleen niin kuin minä tahdon (ja sellaisena kannustaa minua harjoittamaan kärsivällisyyden, lempeyden ja hyvän neuvottelutaidon hyveitä).

Omasta puolestani, olen tullut siihen tulokseen että kehitystä voi tavoitella hyvin suurimman osan vuodesta. Mutta marraskuussa, kun synkät ja masentavat ajatukset hiipivät sisään lattianraoista ja pimeistä komeroista pyytämättä ja yrittämättäkin, tasapaino edellyttää huomion kiinnittämistä kiitollisuuteen ja tyytyväisyyteen. Kriittisen ajattelun ammattilaisille masennus, ärtymys ja synkkämielisyys ovat melkein ammattitauteja joita vastaan täytyy pitää erityisesti varansa. Joskus tuntuu siltä että kyynisyys ja viiltävä negatiivisuus ovat suorastaan ihailtavia asioita, älykkään ihmisen tunnusmerkki, kun taas tyytyväisyys on vähän hölmöä ja naiivia. Kumpi onkaan uskottavampi, synkeä vai aurinkoinen filosofi? Kuitenkin synkeissä ajatuksissa vellominen on hyveteorian valossa aivan samanlaista epätasapainoisuutta kuin toiveajattelu ja itsepetoskin. Tasapainoinen käsitys itsestä, elämästä ja maailmasta edellyttää myös hyvien asioiden tunnistamista, niiden arvostamista ja kykyä nauttia elämän hyvistä.


Kiitollisuus maailmankaikkeutta kohtaan vaatii toisenlaista ja omalla tavallaan paljon negatiivisuutta haastavampaa analyyttisyyttä. Ei ole lopultakaan kovin vaikeaa miettiä mitä kaikkea sitä vielä haluaisi –aloitetaan vaikka Stargate-Universen ukonkirveen muotoisesta Destiny-avaruusaluksesta. Sellainen minulle, mieluiten korjattuna ja kiillotettuna, jookos kiitos joulupukki? Pienestä pitäen meidät on kasvatettu haluamaan täydellisyyttä, kehitystä, aina vain enemmän. Opimme käyttämään älyämme kritiikkiin, arvosteluun ja puutteiden etsintään. Nämä ovat tärkeitä taitoja, mutta eikö tästä toisaalta voi päätellä että älyllisenä harjoituksena hyvän tunnistaminen, arvostaminen ja siitä nauttiminen ilman epämääräisiä syyllisyydentunteita voi olla vähintään yhtä haastavaa?

Käytännössä sovellan näitä ajatuksia listaamalla joka päivä viisi pientä asiaa jotka ovat ilahduttaneet minua. Toistetaan sama huomenna ja ylihuomenna, vaikka viikon ajan, niin että listalle tulee joka viikonpäivänä eri asioita. Harjoitus toimii paremmin, jos ilahduttavat asiat ovat yksityiskohtaisia- esimerkiksi "minulla on rahaa" ei vielä kerro kovin tarkkaan, mikä siinä on niin hienoa. "Tänään nautiskelin leikittelemällä ajatuksilla siitä mihin kaikkeen voin ylimääräisen viisikymppiseni käyttää" on paljon parempi.

Jos kokeilette, kertokaa siitä! Tämä päivä on vielä alkupuolessa, mutta tähän mennessä minua ovat ilahduttaneet:

-aamutakka, ja puoliso joka huomasi ehdottaa sen laittamista. Tämä on ensimmäinen päivä tänä vuonna jolloin pönttöuunin lämmitys kahdesti päivässä ei ole liioittelua.

-se ettei minua satu mihinkään. Tämän viikon alussa oli aika tehdä isompia muutoksia harjoitusohjelmaan, ja sen seurauksena lihakseni särkivät koko alkuviikon. Tähän liittyen, se hieman yleisempi seikka että huolimatta siitä etten erityisesti pidä ei-hyötyliikunnasta ja huolimatta siitä että kuntoilu neljänä päivänä viikossa on hiukan hankalasti sovitettavissa viikkooni, olen joka viikko saanut kiintiön täyteen.

-se että keittiön pöydällä (!) odottaa iso pino kirjoja jotka kalastin eilen Gaudeamuksen vuosittaisesta alennusmyynnistä. Vapaata hetkeä odottavat muiden muassa Johannes de Plano Carpinin Mongolien historia, Juha T. Hakalan Luova prosessi tieteessä, Juha-Pekka Lunkan Maapallon ilmastohistoria…

-se että saimme lauantaiksi liput lupaavalta kuulostavaan 2012:een. Tänä vuonna olemme vihdoin toipuneet maalaistumisesta sen verran että olemme taas alkaneet käydä elokuvissa. On mukavaa, että myös tarjontaa löytyy.

-lipeä, joka odottaa postissa noutamista. Olen siis vihdoin a)saanut lipeän tilattua, b)kaupalla on ollut haluamani neljän kilon pakkauskoko varastossa ja c) se on ehtinyt tänne postissa. Arvelisin että neljä kiloa riittää käytössäni vähintään pariksi-kolmeksi vuodeksi. Jossain välissä viikonloppuna tai ensi viikolla pyöräytän taas erän saippuaa, ehkä myös sampoota. Uudet, ihanat tuoksuöljyt saapuivat jo aikaisemmin.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments