Häpeästä, moraalista, ilosta

Kulttuuriantropologian emeritusprofessori Matti Sarmelan mukaan häpeä on hävinnyt länsimaista. Tilalle on tullut menestyksen pakko ja yhteisen moraalin puute.

Menestyksen pakosta olen samaa mieltä, joskin puhuttaessa menestyksestä pitäisi minusta ottaa huomioon että se on –hyödyn tapaan- suhteellinen käsite. Jotta joku olisi menestyvä, jonkun toisen pitää olla hänen alapuolellaan. Jos kaikki ovat korkeasti koulutettuja, korkea koulutus ei enää tee ihmisestä menestyvää vaan ainoastaan kelkassa mukana sinnittelevän. Jos kaikkien perustarpeet on tyydytetty, tarvitaan yhä järjettömämpää luksusta jotta voidaan erotella aineellisesti menestyvät ihmiset muista. Menestys voi siis olla kaikkia koskeva ihanne, mutta ei kaikkia koskeva pakko. Eri asia tietysti on, tunnistetaanko yleisen ja yhtäläisen menestyksen mahdottomuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Jos tunnistetaan, kiinnitetään huomiota siihen että myös vähemmän menestyneen massan hyvinvointi ja arvokkuuden tunne turvataan. Jos ei, menestystä palvova yhteiskunnallinen arvojärjestelmä kaatuu ennemmin tai myöhemmin omaan mahdottomuuteensa.

Moraalista puhuttaessa Sarmelan käsitys sen sijaan kuulostaa kummalliselta. Puhuttaessa konkreettisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, hän voi hyvinkin olla oikeassa. Filosofiassa ei kuitenkaan tyydytä havaitsemaan ympäristöä ja selittämään havaintoja, vaan yritetään ennen muuta pohtia sitä miten asioiden tulisi olla. Monen mielestä tämä tekee filosofiasta epätieteellistä arvauskeskustelua, mutta käytännössä on kai niin että jos emme tiedä teorian tasolla mihin suuntaan tulisi mennä, emme myöskään osaa lähteä kulkemaan juuri sinne päin.

Häpeän pelko ei ole ainoa, eikä ainakaan paras moraalisen toiminnan motivaattori. Ehkä yleisen moraalin höltyminen on selitettävissä pikemminkin sillä että toistaiseksi yhteiskunnassa käyttäydytään ikään kuin herran pelko yhä riittäisi pitämään ihmiset järjestyksessä, vaikka todellisuudessa tarvittaisiin uudenlaista –sanoisinko peräti että kehittyneempää- moraalista motivaatiota. Edes minä en ole niin utopistinen että kuvittelisin kaikkien ihmisten kykenevän ymmärtämään rakkauden hyvään niin syvällisesti että siitä tulee yleisin moraalisen toiminnan motivaattori. Mutta entä oma etu? Valistunut egoisti voi toimia useimmilla mittareilla hyvinkin moraalisesti, jopa uhrautuvasti. Myöskään hyvän elämän tieteenä käsitetty etiikka ei pohjimmiltaan ole jotenkin luonnotonta ja oman edun vastaista toimintaa vaan monet moraaliset valinnat voidaan perustella arvioimalla sitä mikä on järkevintä toimintaa pitkällä aikavälillä. Lyhytnäköisyys ja välittömien mielihyvien tavoittelu ovat usein suuria esteitä sekä moraaliselle että oman edun mukaiselle toiminnalle.

Sillä monimutkaisuuden tasolla jonka ongelmien selvittelyyn filosofi tarvitsee koko teoreettisen työkalupakkinsa, moraalisäännöistä on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Mutta arkipäivä harvemmin yltää tälle tasolle (onneksi!). Jos deontologinen etiikka ymmärretään peukalosääntöinä jotka noin 99 tapauksessa sadasta johtavat hyvään lopputulokseen, minullakaan ei ole mitään sitä vastaan. Vaikka on mahdollista kuvitella tilanteita joissa moraalisesti paras vaihtoehto on tappaa, varastaa tai kävellä punaisia päin, yleensä tavallinen ihminen ei juuri koskaan joudu niin eksoottisiin olosuhteisiin vaan voi turvallisesti lähteä siitä että näin ei kannata toimia. Punaisia päin käveleminen on toki niitä sääntöjä joiden yhteyttä moraaliin moni ei ihan heti ymmärrä (minkä voikin havaita minä hyvänsä päivänä Helsingin keskustassa). Sellaisena se sopii valaisemaan sitä seikkaa, että usein arkipäivän moraalisuus edellyttää myös luottamusta siihen että jossakin, jotkut viisaammat ovat hyvästä syystä jättäneet kirjoittamatta lain muodossa ”punaisia päin voi kävellä jos odottaminen ei tunnu järkevältä”. Lainsäätäjäkin on toki kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta silti minun ei ole järkevää julistaa asiaan tarkkaan perehtymättä että se on väärässä ja minä oikeassa. ”Musta toi on ihan tyhmää” ei ole minkäänlainen perustelu, vaan useammin lause joka kertoo siitä että sen sanoja on se jolta on jäänyt jotakin olennaista ymmärtämättä. Kaikille kummallisille säännöille ei ole hyvää syytä, mutta länsimaisessa sivistysvaltioissa useimmille on. Toiseksi voi aina kysyä, kumpi on pahempaa: tehdä jotakin ”ylimääräistä” joka ylittää arkisen moraalin minimivaatimukset vaiko jättää tekemättä jotakin jolla oikeasti on merkitys (joka minulta vain jäi tajuamatta)? Jos meillä on edes järkevän egoistin moraali joka perustuu siihen että moraalinen toiminta on aina oman edun mukaista, on selvää että kannattavaa on pyrkiä huolellisesti maksimoimaan moraalisen toiminnan määrä. Moraalisääntöjä voi tutkia kritisoida, mutta ei ihan tuosta vain. Arjessa niitä, kuten kodinkoneiden käyttöohjeitakin, vaan kannattaa noudattaa vaikka ne vähän mystisiltä tuntuisivatkin.

Yhteisöllisyyden liittyminen häpeään on nykyään epämääräistä, mutta minusta toisenlaista häpeää riittää liiaksi asti. Nyt ei enää hävetä suvun ja kylän edessä, vaan oman itsen ja toisaalta kasvottomien ”kaikkien” edessä. Hävetään epäonnistumista, omaa kehoa, niitä asioita joista kokee iloa (esimerkiksi lapselliset harrastukset), usein siitä että ylipäätään iloitsee ja nauttii elämästä tässä murheenlaaksossa. Kun häpeä on epämääräistä, sitä ei myöskään voi sovittaa eikä siitä voi vapautua. Tällainen häpeä voi jossakin määrin kuvastaa vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja, mutta jos näillä arvoilla ei ole paljon tekemistä aidon moraalin kanssa, myöskin linkki häpeän ja moraalin välillä hajoaa. Filosofin on kerrankin otettava mallia Jahvesta joka vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä. Yhteiskunta tarvitsee viiltävää kulttuurikritiikkiä, mutta ihmisille pitäisi puhua enemmän ilosta ja siitä että onnellisuus ja nautinto ovat pääsääntöisesti hyviä ja sallittuja.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments