Pieniä askeleita, suuria harppauksia

Vihreämpi, halvempi ja hauskempi elämä teki kuluneena vuonna tuloaan talouteen useammallakin pienellä tavalla. Tänä vuonna olen alkanut käyttää pyykinpesuun pesupähkinöitä ja sappisaippuaa, opetellut tekemään itse shampoota ja huulirasvaa, alkanut neuloa sukkia suomenlampaan villasta tehdystä langasta, neulonut tiskirättejä ja koittanut muutenkin keksiä käyttökohteita jämälangoille ja kankaantilkuille. Kesäkaudellakin keräsimme poltettavat pahvit ja paperit tarkasti talteen. Viime vuonna kun opettelimme tekemään ruokaa ja leipomaan leivinuunissa, sytykkeistä alkoi tulla pulaa keskellä talvea. Tänä vuonna olemme varautuneet paremmin. Hankittiin meille ilmalämpöpumppukin. Ja eilen löysin netistä jugurtinvalmistusohjeen. Ensimmäinen kotikemistinen koe on suunniteltu täksi illaksi. Pieniä asioita, mutta kun ne laskee yhteen, lopputulos ei ole aivan mitätön.

Yksi parhaista piirteistä yksinkertaisemman elämän tavoittelussa on, että toteutusmahdollisuudet ovat rajattomat. Joidenkin mielestä mahdollisten muutoskohteiden ja projektien määrä on masentava: niin moni asia voisi olla paremmin kuin nyt, siispä niin moni asia on jotenkin pielessä. Minusta on kuitenkin mukavampaa ajatella että loputtomat vaihtoehdot tarkoittavat että jokaiselle joka haluaa kokeilla, löytyy mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Kedolle mahtuu monenlaisia kukkia. Koska uusien asioiden oppiminen on minusta suunnattoman hauskaa, on myös ilahduttavaa havaita että tilaisuuksia siihen on tarjolla loputtomasti. Alkaisinko vihdoinkin tutustua lähemmin yrttilääkintään ja luonnonkosmetiikkaan? Joko kohta ehtisi aloittaa tilkkutäkkiprojektin? Puutarhassakin olisi paljon tehtävää ensi kesänä. Jo nyt tiedän sen, ettei täällä ainakaan tulla tylsyyteen nuutumaan. Lopulta toteutukseen päätyy vain murto-osa ilmassa sinkoilevista ideoista. Ja lisää ajatuksia tulee koko ajan. Harvat niistä ovat heti toteutuskelpoisia, mutta joka vuosi saadaan aikaan jotakin. Pieniä askeleita tai suuria askeleita, kaikki ne ovat askeleita. Suuntana on hyvä elämä, ei täydellinen sopiminen joihinkin ulkoa annettuihin normeihin tai standardeihin.


Toisinaan yrityksistä ja kokeiluista saa tulokseksi sen, ettei jokin kokeilu toimikaan odotetulla tavalla. Silloin mietin, mistä toimimattomuus johtuu. Voiko tilanne parantua odottelemalla ja opiskelemalla lisää? Olinko vain huono-onninen? Vai onko kysymys siitä ettei tämä idea vain solahda täällä eletyn arjen sekaan? Hitaasti olen alkanut oppia ettei ihan joka idea voikaan toimia. Jos näin on, voi siirtyä kokeilemaan jotakin muuta. Siitä ettei kaikkia jätteitään saa lajiteltua täydellisesti tai että elämään kuuluu hävyttömän paljon omalla autolla matkustamista, ei minusta pidä tuntea niin huonoa omaatuntoa että lakkaisi yrittämästä. Jos jotakin asiaa ei voi muuttaa, niin ei voi. Yksi asia on sittenkin yksi asia, ja ehkä jostakin löytyy jotakin muuta missä sisäinen maailmanparantaja voi toteuttaa itseään.

Itsensä vertaaminen täydellisyyteen ei kannata siksikään että täydellisyys ei ole ihan tästä maailmasta. Parempi on verrata edistystään vaikka omaan elämään viime vuonna. Tänäkin vuonna kehitys polki meillä paikoillaan monessa suhteessa. Ok. Muutama asia on kuitenkin mennyt selvästi parempaan suuntaan, ja muutokset näyttävät olevan elinkelpoisia pidemmälläkin aikavälillä. Ehkä ensi vuonnakaan ei tapahdu suuria valaistumisia, mutta kaikki pienetkin pisarat kasaantuvat aikaisempien muutosten päälle. Jos oikein hyvin käy, voi jopa käydä niin että pienet tekoni inspiroivat jotakuta toista kokeilemaan jotakin uutta. En ehkä koskaan saa kuulla tarinaa siitä miten hyvä alkaa jälleen kerran elää omaa elämäänsä. Silti sekin voi olla tosi tarina.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments