Onni on kurpitsamaa

Kaikki onnelliset ihmiset eivät kasvata kurpitsoita. Mutta toisaalta on hyvin vaikeaa kasvattaa kurpitsoita tulematta onnellisemmaksi.

Kurpitsoiden kasvattaminen ei ole yhtään vaikeaa. Tarvitaan vain vähintään vuoden verran muhinut lehtikomposti ja kurpitsan siemeniä. Vahvempi lannoite, kasvihuone ja hellä hoito kasvattavat satoa, mutta eteläisessä Suomessa pärjää vähemmälläkin.
Periaatteessa kurpitsaa voi kasvattaa myös kasvimaalla. Meillä kokemukset ovat kuitenkin olleet huonoja: taimille saa olla selkä vääränä kantamassa kompostia ja silti ne näyttävät pieniltä ja nälkiintyneiltä. Paahdekin vaivaa avoimella paikalla, ja siinä tapauksessa että kurpitsat vastoin kaikkea todennäköisyyttä innostuisivat kasvamaan, ne valloittaisivatkin alta aikayksikön koko kasvimaan. Lehtikompostikasa sen sijaan on sopivan syrjässä, puolivarjossa ja se koostuu pelkistä ravinteista. Kuivuuskaan ei ala helposti vaivata. Eikä sille yleensä ole kesän aikana parempaakaan käyttöä. Sinne siis.

Kurpitsa on tavattoman monimuotoinen vihannes, ja ensimmäinen vaikeus tuleekin jo siinä vaiheessa kun pitäisi päättää, millaisia kurpitsoita haluaisi kasvattaa. Jättiläisiä, pienen pieniä vai jotakin siltä väliltä? Oransseja, keltaisia, valkoisia vaiko kenties kirjavia? Entä minkä muotoisia? Meidän kompostiimme mahtuu nipin napin kahta laatua. Tänä vuonna päädyimme ankaran harkinnan päätteeksi oranssiin keskikokoiseen peruskurpitsaan ja turbaaninmuotoisiin kirjaviin kurpitsoihin. Siemenet hankitaan hyvissä ajoin ja kylvetään sisällä jossa ne yleensä itävät heti kun selkänsä kääntää.

Sitten odotetaan. Söpöt pikkutaimet kasvavat hiljalleen isoiksi kasveiksi, sitten ne venyvät valtaviksi trooppisiksi liaaneiksi jotka tarttuvat kaikkeen minkä kiinni saavat. Ne alkavat kurottaa lonkeroitaan kotikompostin ulkopuolelle. Niistä kasvaa hyvin outoja kasveja. Aristoteleen mielestä kasveillakin on sielu. Hän kutsui sitä vegetatiiviseksi sieluksi ja määritteli sen päämääräksi kasvamisen. Alkusyksystä kurpitsoita katsellessa ei voi yhtään epäillä etteikö Aristoteles olisi ollut oikeassa tässäkin asiassa- kurpitsat ovat selvästi suurisieluisia otuksia. Ja niiden tarmo toteuttaa telostaan on hurja.


Kesän edetessä kurpitsoihin ilmestyy suuria keltaisia kukkia. Aikanaan, muutamaan kukkaan alkaa kehittyä hedelmä joka alkaa kasvaa. Ja kasvaa. Dill’s Atlantic Giant- lajike, jonka siemeniä saa tilata esimerkiksi Thompson & Morganilta, kasvaa kymmenien kilojen painoiseksi hirviöksi. Meillä on toistaiseksi levottomista puheista huolimatta päädytty hankkimaan vähän maltillisemman kokoisia lajikkeita. Tänä vuonna suurin tupaan kannettu yksilö painoi kahdeksan ja puoli kiloa. Sekin on aika komea kaveri mutta kulkee vielä kevyesti kompostista keittiöön.

Kurpitsojen maailmanvalloitus loppuu tylysti viimeistään ensimmäiseen hallayöhön. Suurten lehtien nuupahdettua on aika kerätä sisään kaikenkokoiset hedelmät. Raa’at kurpitsat pääsevät kypsymään huoneenlämmössä, kypsät yksilöt päätyvät puukon alle. Kurpitsojen hedelmäliha on tavattoman monikäyttöistä. Unohtakaa kaupan etikkainen pikkelsi! Miten olisi joulunmakuinen kurpitsapiiras, lempeä kurpitsakeitto tai pienet täytetyt kurpitsat? Siemenetkin voi ottaa talteen. Pestyinä ja kuivattuina ne sopivat hyvin leivontaan tai pikkunaposteltavaksi. Kaupasta ostettuna kurpitsansiemenet näyttävät olevan vielä arvokkaampia kuin itse kurpitsat. Kun kurpitsa on koverrettu tyhjäksi ja hedelmäliha on kadonnut parempiin suihin, siitä irtoaa vielä viimeinen hupi piristämään synkkiä syysiltoja. Tyhjäksi koverrettuun kurpitsankuoreen kaiverretaan huolellisesti leveä irvistys. Sitten kurpitsa saa sisälleen kynttilän ja pääsee portinpieleen ilahduttamaan ohikulkijoita.

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Syksyn sadosta voi syntyä runsaudenpula. Mihin sen kaiken säilöisi, kerralla ei jaksa syödä.

Saara kirjoitti...

Kellariin ja pakastimeen! En tiedä miten tulisin toimeen ilman kellaria johon voi kantaa perunat ja hillopurkit. Pakastimia meillä on käytössä kaksi kappaletta, ne täyttyvät marjoista ja piirastäytteistä. Kuivurilla saa kuivattua kurpitsansiemenet, yrtit ja sienet. On kyllä totta että sadon kasvattaminen on vasta alkua-säilöminen, varastoiminen ja varastojen kuluttaminen ovat vielä oma lajinsa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments