Ilmastonmuutos, juupas, eipäs

Gavin kirjoitti Simple Green Frugal Co-op:iin (englanniksi) hyvän kirjoituksen ilmastonmuutoksesta. Hänen keskeinen sanomansa on erinomainen: onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei, ei ole ollenkaan niin tärkeä kysymys kuin se, miten aiomme siihen suhtautua. Pään pensaaseen pistäminen on tietenkin todellinen vaihtoehto, mutta se on uhkapeliä. Jos taas alamme muuttamaan elintapojamme kestävämpään suuntaan, hyödymme siitä joka tapauksessa.

Viimeistä väitettä pitää ehkä vähän perustella: ympäristökeskustelu pyörii Suomessa surullisen pitkälle uhrautumisen retoriikalla. Elintapoja on muutettava tänään, mutta hyödyistä nauttivat myyttiset tulevat sukupolvet. Tässä ajattelumallissa on mielenkiintoinen taustaoletus: nykyinen länsimainen elämäntapa on inhimillisen kukoistuksen huippu. Aina vain kiihkeämpi massatuotantotavaran kuluttaminen on se mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

Filosofinen etiikka on oppia onnellisesta elämästä sekä tieteellisiin periaatteisiin pohjautuvaa tutkimusta siitä miten inhimillinen kukoistus saavutetaan. "Sinulla on paljon tiukempi moraali kuin keskivertoihmisellä" sanoi Puoliso pari päivää sitten, ja jatkoi sitten "Toisaalta olet onnellisempi ja tasapainoisempi kuin useimmat." En yllättynyt: sitä etiikka lupaa. Yleinen käsitys moraalista uhrausten, rajoitusten ja kieltäymysten tienä jossa ainoat nautinnot tulevat ylemmyydentunnosta ja toisten tuomitsemisen hauskuudesta, on mielestäni perinpohjaisen väärä. Moraalissa ei ole kysymys rajoituksista vaan inhimillisestä onnesta. Aina tämä yhteys ei ole ilmiselvä, mutta logiikan avulla se aina löytyy.

"Mutta", sanoo nyt joku "Katso nyt itseäsi! Etkö sinä ole vähän huono inhimillisen onnen mannekiini? Urakehityksesi on tyypillistä filosofia ja kaikki vapaa-aikasi kuluu kotitöissä eikä viihteellä. Ja väitätkö ihan tosissasi että olet onnellisin noissa mekoissasi vaikka sinusta saisi laittamalla niin sievän?"
Jos katsot tänne päin, katso saman tien vähän kauemmin. Silloin ehkä huomaat että puhuin alun perinkin aidosta, syvästä onnesta enkä maininnut sanallakaan niitä häilyväisiä mielihyviä joita kulttuurissamme on tapana kaupitella onnen nimellä. Tulevaisuudessa kulttuurin ei ole tarpeen muuttaa ainoastaan toimintaansa vaan myös ymmärrystä siitä mitä on hyvä elämä. Eikä tarvitse pistää päätään kovin kauaksi mainosten ja naistenlehtien ulkopuoliseen todellisuuteen saadakseen selville että kulttuurimme tämänhetkisessä onnellisuuskäsityksessä on runsaasti parantamisen varaa.

Ympäristöetiikka on mielestäni tutkimusta inhimillisestä onnesta ehkä käsitteen syvällisimmässä merkityksessä: se on tutkimusta siitä miten sisäisen tasapainon saa muunnettua harmoniaksi maailmankaikkeuden kanssa. Jos ilmastonmuutos pakottaa (etenkin länsimaisen) ihmisen miettimään uusiksi etiikkansa perusteita, siinä saattaa piillä oma siunauksensa.

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Olipa hyvin sanottu.

Olen joskus miettinyt että haluaminen on mukavaa, mutta saaminen onkin antikliimaksi. Haluamista vähentämällä vähenee tosin saaminenkin, mutta se rupeaa tuntumaan paljon paremmalta. Ja maailmakin saattaa pelastua.

Saara kirjoitti...

Niinpä.

Michael Sloten mukaan nautinto sisältää myös tyytyväisyyden, eli sen että jossain vaiheessa toteaa että nyt hyvää on riittävästi.

Mutta voiko ihmisellä koskaan olla liikaa rahaa, mainetta, tavaraa..?

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments