Etelän kruunu


”Taulujen kokoaja oli En-hedu-ana. Kuninkaani, on luotu jotakin sellaista jota kukaan ei ole luonut koskaan aikaisemmin.”

En-hedu-ana: Temppelirunot, 543-544

Hän oli Nannan, sumerilaisten Kuun jumalan ylipapitar jonka papillinen nimi merkitsee ”Taivaan koristetta”. Hän tarkkaili taivaankappaleiden liikkeitä ja Kuun kiertoa ja vaikutti ensimmäisen uskonnollisen kalenterin tekoon aikana jolloin tieteellisen menetelmän idut Miletoksen kosmologien mielissä olivat vielä kaukaisessa tulevaisuudessa. Hän ymmärsi matematiikkaa ja maanmittausta, politiikkaa ja taidetta, ja johti temppeleitä ja observatorioita.
Kaksi tuhatta vuotta hänen jälkeensä elänyt tähtitieteilijä Ptolemaios nimesi taivaalta 48 tähdistöä. Hän ei keksinyt lahjoittaa Etelän Kruunua En-hedu-analle. Mutta minä uskon että tähdistä tehty tiara olisi pukenut hyvin tätä varhaista havaitsijaa.

En-hedu-anan asema toi hänelle sekä etuoikeuksia että kärsimystä. Hän oli syntyperältään kuninkaallinen. Hänen isänsä uskotaan olleen Assyrian kuningas Sargon (jonka syntymään liittyvää tarinaa pidetään toisinaan esikuvana Raamatun tarinalle Mooses-lapsesta kaislaveneessä). Hänen äidistään ei ole varmaa tietoa, mutta on arveltu että tämä olisi voinut olla papitar. En-hedu-ana toimitti upeita seremonioita, mutta joutui myös todistamaan kärsimystä ja temppelien tuhoutumista. Hän joutui pakenemaan temppelistään kapinallisen kuninkaan päästyä valtaan mutta sai myöhemmin, järjestyksen palattua, vielä asemansa takaisin. Sumerilaiset uskoivat että En-hedu-ana kirjoitti tärkeimmän säilyneen teoksensa, nin-me-sara:n eli Inannan ylistyksen, niin taidokkaasti että sei sai jumalat palkitsemaan sumerilaiset yhdeksällä voitolla yhdeksässä taistelussa akkadilaisia vastaan.

Hän oli runoilija ja ensimmäinen ihminen joka kirjoitti ajatuksiaan muistiin ensimmäisessä persoonassa. Aikaisemmin kirjurit olivat kirjoittaneet kuninkaista ja jumalista, mutteivät mitään itsestään. En-hedu-ana uskoi että hänen oma sisäinen maailmansa oli muistamisen arvoinen, ja hänen uskonsa palkittiin. Jumalille kirjoittamissaan hymneissä hän kuvaa luovaa prosessiaan, tunteitaan, henkilökohtaista suhdetta jumaliinsa. Savitauluihin säilötyt ajatukset ihastuttivat aikalaisia: nin-me-sara oli aikansa menestysteos jota kopioitiin muun muassa viidellesadalle savitaululle kirjurikoulun harjoitustyönä. Niin helposti särkyviä kuin savitaulut ovatkin, ne säilyttivät hänen ajatuksensa yli Sumerin ja sitä seuranneiden valtakuntien tuhon, meille asti. Vielä yli neljän tuhannen vuoden kuluttua voimme kuulla hänen äänensä ja seurata hetken hänen ajatustensa kulkua.

Nin-me-saraa lukiessani mietin, miten minäkin olen pitänyt paljon lyhyempiä matkoja ylivoimaisina kulkea, rotkoina ja erämaina joiden yli ei filosofisesta rinkastani löytyvillä varusteilla kuitenkaan selviä.
Mutta miten mikään matka alkuoletuksen ja johtopäätöksen tai johtopäätöksen ja toiminnan välillä voisi olla pidempi kuin se matka jonka En-hedu-anan ajatukset ovat kulkeneet? Ne ovat kantaneet hänet Nannan kivitemppeleistä luokseni, ajassa matkan joka on yhtä pitkä kuin täältä on vuoteen 6300. Se on meri jonka En-hedu-ana ylitti ruo’on ja savitaulun avulla, meri johon minä olen tuskin varpaitani kastanut. Temppelit ja porraspyramidit ovat sortuneet moneen kertaan tässä välissä, mutta ajatus on kantanut. Ajatus jonka ihminen on nimittänyt omakseen. Siksi kirjoissa joissa kerrotaan miten Amerikka löytyi ja rakennettiin suuria rakennuksia, pitäisi myös muistaa kertoa Inannan suosikista jonka ajatukset kulkivat läpi neljän tuhannen vuoden.

”Hän tutkii lapistaulua
Hän antaa neuvoja kaikille maille…
Hän mittaa taivaita…
Hän asettaa mittaköydet maahan…”


En-hedu-ana: Temppelirunot, 535-542

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments