Turkikset: sano vain ei

Harvoin näkee mainoskampanjan sydämenä niin räikeää virheargumenttia kuin Turkiseläinten kasvattajien liiton uudessa imagonnostatusyrityksessä. Liiton mainosten mukaan turkisten vastustaja haluaa kieltää kaiken muunkin normaaliin elämään kuuluvan hyvän, kuten villasukat, lihan syönnin ja nahkakengät.
Kampanjan muoto on siis vastapuolen mustamaalaaminen. Tällä kertaa keinoksi on valittu lähteen myrkyttäminen- ad hominem. Logiikka kulkee sitä rataa että ihminen joka haluaa kieltää villasukat ja lihansyönnin, on kohtuuton ja typerä ja siksi myöskään tällaisen ihmisen mielipiteitä turkistarhauksesta ei tulisi ottaa vakavasti. Argumentin ongelma on, että siinäkin tapauksessa että lihansyönnin vastustaminen olisi typerää (sivuutamme nyt sen että muutamat vegaanien argumentit ovat ihan hyviä), ei vielä tarkoita etteivätkö he voisi olla oikeassa vastustaessaan aivan toista asiaa, esimerkiksi turkistarhausta.

Jonkin asian moraalinen oikeutus tai vääryys ei riipu millään tavalla siitä, kuka asian ottaa puheeksi. Kettutyttö ei ehkä ole aina oikeassa, mutta joskus ja jossain asiassa se on aivan mahdollista. Turkistarhauksesta puheen ollen, on ehkä hyvä huomata heti aluksi myös se seikka ettei turkistarhauksen vastustajilla ole asiassa omaa etua ajettavanaan vaan heidän motiivinsa –riippumatta niiden järkevyydestä sinänsä- ovat altruistisia. He pyrkivät puolustamaan olentoja jotka eivät kykene suojelemaan itseään kidutukselta ja kuolemalta. Turkisten tuottajilla taas on selvästi oma minkki ojassa, ja se antaa syyn epäillä että he eivät ole ehkä paras taho arvioimaan oman toimintansa eettisyyttä.

Turkiseläinten kasvattajien liitto yrittää argumentillaan myös sanoa että jos lihan syöminen on eettisesti hyväksyttävää, tulee myös turkistarhaus hyväksyä. Onko todella näin? Minun mielestäni ei ole. Ensinnäkin, biologisena olentona ihminen on sekasyöjä, vähän samaan tapaan kuin vaikkapa karhut. On mahdollista argumentoida että lihan syöminen on ihmiselle luontevaa, vaikkakaan ei aivan välttämätöntä. Monet ravitsemukselliset tarpeet on yksinkertaisinta tyydyttää syömällä lihaa. Toiseksi, lihan syöminen on kulttuurissamme keskivertoilmiö ja silloinkin kun tästä normista poiketaan eettisin perustein, saattavat samat valinnat olla epäeettisiä (esimerkiksi epäekologisia) muista näkökulmista katsottuina. Kolmanneksi, lihan syömisen ollessa normi, sen lopettaminen saattaa olla joillekin ihmisille kohtuuttoman raskas vaatimus. Se mikä on helppoa Marille voi olla lähes ylivoimaisen vaikeaa Miralle. Veganismi voi siis olla kohtuullinen vaatimus Marille mutta kohtuuton Miralle.

Sen sijaan ihmisellä ei ole vastaavia biologisia preferenssejä vaatetuksen suhteen. Esimerkiksi talvivaatteilta vaaditaan kyllä lämmittävyyttä, mutta tämän voi toteuttaa monella tavalla. Kenenkään ei ole pakko käyttää turkiksia pysyäkseen lämpimänä. Turkisten käytöstä pidättäytyminen ei ole kohtuuton uhraus kenellekään. Nahkatuotteiden käytöstä turkisten käyttö taas eroaa siinä merkittävässä suhteessa että tavallisten nahkatuotteiden vuoksi ei pahemmin tapeta eläimiä vaan esimerkiksi siannahkaa saadaan sioista jotka tapettaisiin muutenkin lihaksi. Nahan käyttö on siis tapa varmistaa että tapettu eläin tulee käytetyksi mahdollisimman tarkkaan. Toisaalta nahka on ekologista verrattuna keinonahkaan, ja valinta nahan ja keinonahan välillä on siten aito painoarvopunninta jonka voi perustellusti ratkaista useammalla tavalla.

Turkiksia käytetään somisteina, siis koristautumiseen, sekä ylellisyystuotteena. Näkyvänä ylellisyystuotteena turkiksen tarkoitus on ilmaista käyttäjänsä varallisuutta (verrattuna niihin jotka eivät käytä turkiksia) ja muita korkeampaa sosiaalista statusta. Turkiksen käytöstä ei siis ole saatavissa mitään konkreettista hyötyä (verrattuna esimerkiksi lihan ravintoarvoon). Siitä saatava hyöty on siis sosiaalista. Nyt onkin hyvä hetki hyveteoreetikon kysyä, mitä hyvettä turkiksia ostava ihminen pyrkii teollaan toteuttamaan. Edistääkö hän pukeutumisellaan kenties vaatimattomuutta ja ihmisten välistä tasa-arvoa? Entä onko turkisten ostaminen kohtuullista, lempeää tai epäitsekästä? Vai olisiko kuitenkin niin että turkiksia käyttämällä ihminen ilmaisee ja edistää enemmän niitä arvoja joita moraalifilosofit nimittävät ikävästi paheiksi?

Muita keskustelussa usein esiin tulevia turkistarhausta puoltavia argumentteja ovat työpaikat ja se että jos Suomessa ei hyväksytä turkistarhausta, turkisten tuotanto siirretään kolmannen maailman maihin joissa eläinten hyvinvoinnista ei välitetä senkään vertaa kuin meillä. Työpaikka-argumenttiin on helppo vastata: ihmiset voivat uudelleenkouluttautua ja perustaa uusia yrityksiä. Niin ovat ihmiset ennenkin sopeutuneet yhteiskunnallisiin muutoksiin. Ei meillä enää ole pyöveleitäkään, eikä kenellekään kai tulisi mieleen ehdottaa että kuolemanrangaistukset pitäisi palauttaa lakiin jotta pyövelien perinteikkäälle ammattikunnalle saataisiin taas töitä.
Uhkaus siirtää turkistuotanto muualle jos meillä ei siihen suostuta taas on virheargumentti. Siinä vihjataan että ihmisellä on moraalinen vastuu toisten itsenäisten toimijoiden, esimerkiksi uhkailijan itsensä, teoista. Kuitenkaan, se että minä kieltäydyn lyömästä Paavoa ei saata alkuun maagista ja vääjäämätöntä tapahtumaketjua jonka seurauksena Lauri ei kerta kaikkiaan voi tehdä mitään muuta kuin lyödä Paavoa. Päinvastoin, on olemassa ainakin pieni mahdollisuus siitä että minun kieltäytymiseni moraalittomasta toiminnasta saa muutkin harkitsemaan mitä ovat tekemässä. Siinä tapauksessa että he päätyvät kuitenkin toimimaan moraalittomasti, he tekevät tietoisen valinnan toimia niin ja se on aivan heidän oma valintansa. Kukin voi olla vastuussa vain omista teoistaan ja laiminlyönneistään.

Summa summarum: tähän mennessä olen keksinyt monia hyviä syitä vastustaa turkistarhausta, mutta en vielä yhtään pätevää argumenttia sen puolesta että eläimiä tulisi kiduttaa kuoliaaksi pelkän ylellisyystuotteen takia. On aivan totta että maailmassa on muitakin vakavia ongelmia kuin turkistarhaus. Sekään ei kuitenkaan ole perustelu sille etteikö turkistarhaukseen tulisi puuttua. Jokaisen on priorisoitava kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan, millä lailla maailmanparantamista harjoittaa. Turkistarhauksen vastustaminen on mielestäni täysin eettisesti perusteltu suuntautumisvaihtoehto. Sivumennen sanoen, olen huomannut että ihmiset jotka kritisoivat piikikkäimmin toisten yrityksiä puuttua maailman vääryyksiin, ovat yleensä ihmisiä jotka eivät itse yritä parantaa maailmaa millään tavalla. Virheargumentteihin turvaudutaan väittelyssä usein siinä vaiheessa kun järkiperusteet alkavat käydä vähiin. Turkistuottajien mainoskampanja kertoo minulle lähinnä sen että suomalaisen turkistuotannon lähtölaskenta on tainnut alkaa jo tarhaajien itsensäkin mielestä.

posted under , , |

6 kommenttia:

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Ajatus turkiksesta somisteena ja sosiaalisena piirteenä on hyvä. Itse hankin Davy Crockett -hatun, kaniinia, häntä ja kaikki. Juuri kellään ei ole täällä sellaista. Ihmiset suhtautuvat aivan eri tavalla.

Laihuuteni vuoksi olen tottunut siihen että minua pidetään jonain narkomaanina. (Jos menen kauppaan ja vartijat eivät seuraa perästä, päättelen että he ovat laiskoja eivätkä tee hommiaan.) Lipuntarkastajat ei ole joustaneet, kun ulkonäkökin niin ketku.

Nyt yht'äkkiä minua kohdellaan ihan kuin ihmistä. Paitsi että paremmin. Hattu ei välitä karismaa vaan jotain sellaista "herttaisuutta". Lipuntarkastajakin katsoi että on reipas, että myyn sulle lipun tällä kertaa. Ihmiset juttelee mulle ongelmistaan. (Eilen metrossa tuntematon tuli vuotamaan siitä että hänellä on syöpä. Yritin olla empaattinen.

Yksi päivä ihmettelin että miksi minua kohdeltiin nuivasti taas. Huomasin myöhemmin, että olin ajatuksissani ottanut normipipon.

Oliko Jäniin kuolema tämän arvoista? Minun kannaltani kyllä. Ärsyttää kun ulkonäkö vaikutaa niin paljon. Vaikka kukaan ei myönnä tätä tietysti.

Saara kirjoitti...

Ulkonäkö vaikuttaa harmillisen paljon siihen miten ihmistä kohdellaan. Minullakin on siitä kokemusta, ja ärsyttäväähän se on!

Luulen kuitenkin, ettei turkis ole ainoa mahdollisuutesi näyttää sympaattiselta, vaan maailmasta löytyy muitakin ystävällisyyttä viestiviä asusteita. ;)

Kanien ystävänä minun täytyy myös huomauttaa, että jänön kuolema tuntuu sinusta reilulta, koska et tuntenut kyseistä jänöä elävänä. Minusta jänön häntä on parhaimmillaan kun se väpättää riemusta.

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Puhutaankohan me nyt tässä samasta minusta? (Kiteen opetusteurastamossa koulutetusta.) Minäkin preferoin elukoista livenä. Mutta se kuolema ei ole muutenkaan minulle kovin merkittävä juttu (siis vaikka en usko tuonpuoleiseen. Syy lienee siihen että uskon tämänpuoleiseenkin vain juuri ja juuri.)

Saara kirjoitti...

Vaikea sanoa, kenestä minusta puhumme X). Kuoleman merkittävyydestä jokainen voi päättää omalta osaltaan. Luulen kuitenkin että useimmat terveet, parhaassa iässään olevat eläinyksilöt haluaisivat elää jos saisivat valita.
Siksi niiden tappamiselle täytyy minusta olla kohtuullisen hyvä peruste, vaikka hyväksynkin esimerkiksi kohtuullisen lihan syönnin.

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Siitä minusta johon on viitattu lauseessa "jänön kuolema tuntuu sinusta reilulta, koska et tuntenut kyseistä jänöä elävänä".

Osittain totta. MTT:n sikalassa toimiessa teuraaksi lähteneisiin sikoihin - jotka on possuina mahdollisesti synnytysavustettu, kasvatettu, ruokittu, paikattu ja muuta vastaavaa - oli erilainen suhde kuin niihin sikoihin joita Kiteellä laitettiin vannesahaan.

Mutta olen niitä ihmisiä joilla on shokkiraaputettu kuolemaan liittyneet jutut pois. (Kaverin junaitsemurhan jälkeen v 2000 oikein mikään kuolema, varsinkaan oma, ei ole ollut shokki. Kun pari vuotta tästä löysin jäätyneen ruumiin, sanoin poliiseille että löyty shokeerasi vähemmän kuin edellinen uusivuosi.) Elämää koskevat tunteet ei ole niin muuttuneet, eli voin leikkiä, halia ja rapsuttaa elukkaa ja sitten lopettaa sen minuutti tästä.

Mutta ei se siltikään, rehellisesti ottaen, "reilulta" tunnu. Kysymys on enemmänkin valinnasta ja preferoinnista. Ne voivat olla pinnalliset. Turkishan on kaikesta materiaalista hankalin, koska se on samalla jotain jota saadaan elikoista joita ei muutoin käytetä. Eli ei ole ruuan sivutuote. Ja sille on huijausvaihtoehtoja, eli tekoturkis näyttää kauemmas riittävän aidolta.

Kuitenkin sitten toisaalta maailma on täynnä kuolevaa elukkaa. Vapaat elukat kuolee vielä rankemmin. Helsinki teloo citykaneja leijonien safkaksi. Ei siksi että halutaan tuottaa niin kalliilla lihaa niille, vaan koska ne tuhoilee juttuja. (Kani on riski, Australia opettaa. Myös kissa on riski, kissahansikkaat esim. edesmenneestä lemmikistä ei olisi minusta edes morbid vaan kaunis juttu. Tosin minua ei haittaisi jos itsestäni tehtäisiin takki tahi saippuaa tahi kukkaravinnetta. Parempi sekin on kuin hyödytön mädäntyminen.)

Mutta sudenpentu-davycrockettia on vaikeaa korvata millään muulla. Se on paitsi herttainen, myös monitahoinen symboli. Ihmiset eivät vain tiedosta sitä. (Vientiäkin olisi, kaikista ihmisistä minulla.)

Saara kirjoitti...

Oma turkistenvastaisuuteni perustuu juuri siihen, että se on ylellisyystuote joka hankitaan eläimistä joille ei ole muuta käyttöä. Esimerkiksi lammastuotteet, sarvet ja useimmat nahkatuotteet ovat minulle ok. Tekoturkis sen sijaan ei, sillä sitä käyttämällä ilmentää yhä käsitystä siitä että turkis on hyvännäköistä...

Eettisenä ongelmana näen turkikissa pitkälti myös eläinten elämän huonoissa oloissa. On totta, että luonnossakin eläinten elämä on kovaa...erona esimerkiksi turkistarhaukseen on, että elämän kovuus ei ole suoraa seurausta moraalisen agentin eli ihmisen valinnoista. Sen sijaan turkis- tuotanto- ja koe-eläimet kärsivät nimenomaan siitä syystä että ihminen valitsee aiheuttaa niille kärsimystä, vaikka voisi valita toisinkin.

Meidän puutarhassa on jo jänöjen hautausmaa jossa edesmenneet kanit muuttuvat hiljalleen pensaiksi. Kyllä minäkin menisin mieluummin pensaan alle puutarhaan päivieni päätteeksi kuin kalseaan kirkkomaahan vieraiden keskelle.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments