Sukupuolen ja tasa-arvon mysteereistä, osa I: Kun henkilökohtaisesta tuli poliittista

Audin myyntijohtaja päästelee suustaan mielipiteitä jostain vuodelta 1948 samassa verkkolehdessä jossa filosofi Relander pohtii, millaista feminismiä on se jota miehetkin voivat kannattaa. Feminismi, tasa-arvo ja sukupuolten mahdolliset eroavaisuudet ovat aiheita joista on koko ajan vaikeampi puhua yhtaikaa korrektisti ja siten että tuo keskusteluun jotakin uutta. Aion silti yrittää.
Tästä taitaa taas tulla useamman kirjoituksen sarja, joten aloitan henkilökohtaisesta: niistä kokemuksista jotka ovat elämäni aikana saaneet minut tajuamaan että en ole vain ajatteleva, tunteva sielu elävässä ruumiissani vaan myös Nainen. Ja että toisinaan Naiseus on enemmän kuin tarpeeksi riittävä selitys sille miksi niskaan sataa kuraa. Miksi näin on? Mitä siitä pitäisi ajatella? Mikä maailmaa vaivaa? Ennen kuin siirryn pohtimaan suuria kysymyksiä, kuvitan abstraktin maiseman palaamalla pieniin arkielämän julmiin hetkiin, niihin jotka ovat vakuuttaneet minut siitä että vaikka kuinka haluaisin, en voi jättää sukupuolikysymyksiä muiden huoleksi vaan ne koskettavat myös minun maailmaani.

Olen nähnyt ihmisten yllättyvän kuullessaan ammatinvalinnastani. Minulle on kerrottu että vaikka nykyaikaiset naiset osaavat ilman muuta ajatella, abstrakti, filosofinen ajattelu on sittenkin miehistä työtä. Ei ole oikein luonnollista jos nainen on niin selkeästi intellektuaalinen olio. Hieno nainen ei väittele tai argumentoi, ei puolusta itse omia mielipiteitään eikä tee omia johtopäätöksiään. Hieno nainen ei tykkää metafysiikasta ja hänen eettisiään asenteitaan elähdyttää tunteellinen huoli, ei perehtyminen filosofiseen etiikkaan. Kuten myyntijohtaja Kiesi sanoo, on kivaa jos Naisella on tutkinto. Silti Naiselle on olemassa sellainen vika kuin liiallinen rationaalisuus. Kylmä logiikka tekee naisesta sukupuolettoman hirviön jonka päätavoite elämässä on päästä nöyryyttämään miehiä. 1900-luvun alussa ajateltiin että liian korkea koulutus aiheuttaa naisissa hedelmättömyyttä. 2000-luvun alussa jotkut ajattelevat että sama pätee edelleen- siten että alkamalla ajatella liikaa Nainen heikentää reilusti mahdollisuuksiaan löytää ketään jonka kanssa lisääntyä.

Minulta on työhaastattelussa kysytty lastenhankintasuunnitelmista, ja ilmoittaessani ettei minun tarvitse vastata lainvastaiseen kysymykseen, haastattelu on päättynyt siihen. Jos työnhakijalla ei ole asiassa mitään salattavaa, niin kyllähän tästäkin asiasta pitää voida avoimuuden nimissä puhua! Kyllä, olisin voinut hoitaa tämänkin tilanteen hienovaraisesti esimerkiksi vastaamalla kysymykseen sen minkä haastattelija halusi kuulla. Olisinhan voinut sanoa “en ole ajatellut hankkia lapsia” vieläpä täysin rehellisesti. Mutta jos työnantaja on valmis rikkomaan lakia jo haastattelussa, mitäköhän muita lakeja ja sopimuksia tällä työnantajalla on tapana rikkoa myöhemmin työsuhteen kuluessa? Minä en halua tietää. Toivon, vaikka sitten turhaankin, ettei kukaan muukaan nainen suostuisi sellaiseen kohteluun.

Tuntemattomat ja puolituntemattomat ovat kommentoineet ulkonäköäni siihen sävyyn että nähtyään minut he tietävät minusta kaiken olennaisen. Se olennainen on seksuaalisen haluttavuuteni määrä ja se suuri päätös se mitä kaikkea kanssani tekisi mieli puuhastella. Naisen seksuaaliset lahjat näkyvätkin toki paljon selvemmin ulkonäöstä kuin mistään mitä hän saattaisi pitää sisällään. Vai pitävätkö Naiset edes sisällään mitään merkityksellistä? Naisen ulkonäkö on myös asia jota muilla on oikeus arvostella, ainakin puskasta. Kehuista tulee olla syvästi otettu -ellei peräti heretä antavaksi- ja moitteiden jälkeen tulee nöyrtyä ja ryhtyä tekemään kovasti töitä jotta puutteet poistuisivat. Sitten täytyy vain toivoa että kaikilla seuraavillakin arvostelijoilla on samanlainen maku...

Olen saanut kuulla olevani niin huora kuin pihtarikin. Sekä huoraksi että pihtariksi tuleminen on helppoa: riittää että on oma itsensä ja omaa pari itsenäistä mielipidettä siitä kenen kanssa, milloin ja mitä. Tavallisesti haukut saa niskaansa kun uskaltautuu sanomaan “ei” jollain tasolla. Tilanteesta riippuen, selitys Naisen odotusten vastaiselle seksuaaliselle käyttäytymiselle on joko se että hän on huora tai se että hän on estoinen pihtari. Selitys on sekä lyhyt että kaikenkattava, joten sen täytyy olla myös perimmäinen totuus. Kun joku haluaa Naiselta jotakin, yleisemminkin on hyvä muistaa että hyvä Nainen sanoo aina kyllä. Muut vastaukset voivat olla moraalisia, järkeviä tai välttämättömiä. Kuitenkin vain vieno mutta välitön “kyllä” on oikein, oli tilanne mikä tahansa. Yksityiskohdista voi aina huolehtia myöhemmin, tärkeintä on olla helppo ja miellyttävä tässä ja nyt.

Kokemukseni eivät ole millään lailla ainutlaatuisia. Naispuoliset ystäväni ovat joutuneet kokemaan kaikkea samaa ja vielä paljon pahempaakin. Miespuolisilla tutuilla taas on kerrottavanaan hiukan toisenlaisia julmia tarinoita, pieniä ja suuria. Niissä kerrotaan usein väkivallasta, alakynteen jäämisestä perheessä, siitä kun onkin tunteva olio eikä aina maailman vahvin. Suomalainen yhteiskunta on sitoutunut tasa-arvon ihanteeseen mutta käytännössä sukupuolisuus ja siihen liittyvät stereotypiat ja rooliodotukset ovat piikikkäitä asioita jotka pistävät ennemmin tai myöhemmin jokaista joka yrittää elää ihan vaan omana itsenään, sellaisena jona ihmisen on virallisen ihanteen mukaan oikeuskin elää. Miksi sitten näyttää siltä että siinä vaiheessa kun huomaamme että toiset ihmiset ovat naisia tai miehiä, meiltä alkaa unohtua että he ovat myös ja ennen kaikkea ihmisiä ja itseisarvollisia olentoja?

Asian vaikeudesta kertoo jotain se ettemme osaa puhua sukupuolierosta kovin rakentavasti. Osaamme puhua ihanteista: tasa-arvosta, yksilöllisyyden kunnioituksesta ja siitä että nyt eletään 2000-lukua. Puhumme siitä kaikesta mitä pitäisi olla toivoen että puhuminen muuttaisi unelmat todellisuudeksi ja saisi vaikeudet katoamaan. Osaamme tuomita äänekkäästi räikeimmät normirikkomukset. Osaamme tehdä määritelmiä. Silti yritämme pärjätä epäoikeudenmukaisessa maailmassa pohjimmiltaan yksin. Jos lakkaisimme puhumasta ihanteista, joutuisimme ehkä puhumaan vaikeasta ja sietämättömän monimutkaisesta todellisuudesta. Toistaiseksi suosittu ratkaisu ihanteista puhumisen lisäksi on ollut asian lakaisu maton alle: ehkäpä yhteiskunnasta tulee sukupuolineutraali ja ongelmat ratkeavat jos olemme hiljaa ja teeskentelemme yhteiskunnallisessa keskustelussa että ihanteet ovat tosia eikä sukupuolella ole suurempaa merkitystä. T
iedämmekö edes, millainen todellisuus on? Tiedämmekö keitä oikeastaan olemme?

1 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Täällä eräs feminiini toteaa kaikkeen edellä kirjoittamaasi "välittömästi, mutta vienosti", että kyllä, juuri noin minäkin tämän asian näen. Olipa mukavaa, että puit sen noin sujuvasti sanoiksi :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments