Missä olisi se suuri luuta?

Jos minun pullataikinani paisuisivat samaan tahtiin kuin valtakunnallisen hyvävelikerhon rahoitussotkut, voisin tarjoilla lauantaisin lämpimäisiä koko Virkkalalle. Kansanedustaja Jyrki Kasvi oli viisas kysyessään jo pari paljastusta sitten blogissaan, kuka enää jaksaa uskoa siihen että kaikki on jo nähty. Ilmassa on monia hyviä kysymyksiä. Onko kyse median ajojahdista? Millaisia väärinkäytöksiä on tapahtunut? Ja sitten on se suuri kysymys: mitä nyt pitäisi tehdä? Toisaalta pitäisi malttaa ottaa rauhallisesti, toisaalta tilanne on se että maan tapa on suursiivouksen tarpeessa. Onko vaalirahojen palautus muuta kuin kosmetiikkaa siinä vaiheessa kun vaalit on jo käyty ja rahat ovat siten tehtävänsä tehneet? Toisaalta: onko oikein vaatia päivänpoliitikkoja henkilökohtaiseen vastuuseen siitä että he ovat toimineet hiljaisesti hyväksytyn ja vakiintuneen maan tavan mukaan, vaikka siinä tavassa olisikin korjaamisen varaa? Jos näin tehdään, pitäisi tasapuolisuuden nimissä vetää tilille myös aikaisemmat poliitikkopolvet. Entä mitä saadaan tilalle jos nykyinen vaalirahoitusmalli romutetaan? Miten varmistamme että tulevaisuus on parempi? Jos vaalikampanjointi on hoidettava puolueen perusrahoituslähteiden –siis puoluetuen ja jäsenmaksujen- voimalla, vakiintuneet vanhat puolueet voittavat ja uusien puolueiden nousu poliittiselle kartalle vaikeutuu entisestään. Jos taas ehdokkaiden odotetaan maksavan kampanjakulunsa omasta pussistaan, etulyöntiasemaan pääsevät rikkaat ja ne jotka ovat jo ennestään julkisuuden henkilöitä. Millainen rahoitusmalli mahdollistaisi, tai peräti kannustaisi kyvykkäiden ja vastuullisten henkilöiden valtaan pääsyn?

Kun meillä aletaan siivoamaan jotakin oikein sotkuista paikkaa, se tyhjennetään ensin, kuurataan sitten ja lopuksi tavarat lajitellaan takaisin paikoilleen tai pois pantaviksi. Minusta alkaa vähitellen tuntua siltä että tätä metodia sopisi kokeilla eduskunnassakin. Miten eduskunta jonka luottamus rakoilee pahasti voisi säätää pikavauhdilla tehokasta lakia joka puuttuu osin säätäjiensä omiin väärinkäytöksiin? Entä uskooko joku että ennenaikaisista vaaleista säästyvät rahat ihan todella käytettäisiin laman torjuntaan, vanhusten hoitoon ja muihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin? Jos eduskunta hajotetaan, menee pesuveden mukana varmasti jokunen hyväkin edustaja. Ehkäpä he löytävät tiensä takaisin siinä vaiheessa kun kaikki on inventoitu. Täytyy vain toivoa että äänestäjät ovat ensi vaaleissa viisastuneet niin että pyrkivät löytämään itselleen suoraselkäisiä, valtioviisaita ehdokkaita, sittenkin vaikka sellaisilla ehdokkailla ei olisikaan suurimpia ja kiiltävimpiä mainoksia.

Isot herrat tekevät isoja rötöksiä, mutta kaiken keskellä pitäisi muistaa että äänestäjällä (ja äänestämättä jättävällä) on demokraattisessa järjestelmässä myös oma pieni mutta luovuttamaton poliittinen vastuunsa. Edes kepuloivaa rehuveljeä ei saa mikään raha vallankahvaan kiinni elleivät äänestäjät äänestä. Nyt on ennen muuta hyvä hetki miettiä, millä kriteereillä seuraavissa vaaleissa äänestäisi. Jos ei tiedä ketään jonka arvostelukykyyn ja suoraselkäisyyteen voisi luottaa, voi edelleen miettiä pitäisikö itse aktivoitua ja pyrkiä ehdolle. Ehkä tämän päivän politiikassa rehellinen ihminen on uhanalainen laji, mutta kuten uhanalaisten lajien kanssa yleensä on, jonkinlainen moraalinen vastuu sen säilymisestä on meillä kaikilla.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments