Yön ritareista

Ofelia halusi kuulla, miksi en pidä särkylääkkeistä. Vastaus kysymykseen on monimutkainen eikä mahtunut kommenttiin.

Työurani aikana olen saanut seurata lääkekehitystä kahdeltakin näköalapaikalta. Opiskelujen ohessa tein useamman vuoden töitä CRO- eli sopimustutkimusfirmassa joka teki suurille lääkefirmoille kliinistä tutkimusta.
Nykyään istun etiikan asiantuntijana valtakunnallisessa eläinkoelautakunnassa, siis elimessä joka myöntää luvat Suomessa suoritettaville eläinkokeille. Suurin osa näistä kokeista liittyy lääkekehitykseen, osa lääketieteelliseen, eläinlääketieteelliseen tai luonnontieteelliseen perustutkimukseen ja hyvin pieni osa on jotakin muuta (tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi lakisääteiset turvallisuustestit, paljonpuhuttuja kosmetiikan eläinkokeita ei Suomessa tehdä). Olen myös tutkinut suomalaisia eläinkoelupahakemuksia viimeisen viidentoista vuoden ajalta tutkimustyöni nimissä. Tähän mennessä olen lukenut reilusti yli tuhat eläinkoesuunnitelmaa ja saanut muutenkin perehtyä lääketieteen kehitykseen näköalapaikalta. Minulla on kunnia olla yksi siitä kourallisesta suomalaisia jotka tietävät tarkalleen mistä lääkkeemme tulevat.

En voi mennä yksityiskohtiin tiukkojen salassapitosäännösten vuoksi. Sen sijaan voin kertoa millaisia johtopäätöksiä olen näkemästäni ja oppimastani vetänyt henkilökohtaisessa elämässäni. En tietenkään suosittele ketään tekemään niin kuin minä teen. Se taatusti vaarantaa terveyden ja voi aiheuttaa pysyvän haitan tai kuoleman. Eikä toisten terveyden edistämisestä kieltäytyminenkään ole eettisesti täysin ongelmatonta.

Ensinnäkin, hoitotahdossani lukee ettei sairauksieni hoidossa saa käyttää mitään lääkkeitä tai hoitomenetelmiä jotka on kehitetty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kymmenen vuoden raja rajaa tehokkaasti ulkopuolelle uusimmat lääkkeet. Patenttien rauetessa markkinoille alkaa tulla rinnakkaisvalmisteita, tai jos lääke on todellinen menestystuote, kilpailijat ehtivät tässä ajassa kehittää jotakin samantapaista. Sen jälkeen kun uusi lääke on saatu markkinoille, voitolle pääsemiseen ei ole kovin paljon aikaa. Toisaalta monet tavanomaisiin vaivoihin käytetyt lääkkeet ovat olleet markkinoilla jo pitkän aikaa eikä niistä kieltäytymisestä seuraa mitään muuta kuin epämukavuutta ihmiselle itselleen. Nykymuotoisen lääketeollisuuden vastustajan ei ole kohtuullista eikä tehokasta kieltäytyä kaikesta.
Minulla on hyvä perusterveys enkä ole koskaan sairastunut vakavasti mihinkään mitä sairaalan antibiootit eivät olisi saaneet korjattua. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, miten hyvin tällaisen periaatteen noudattaminen sujuu tosipaikan tullen- esimerkiksi jos sairastun johonkin krooniseen, tuskalliseen tautiin johon parannuskeino on kehitetty vasta aivan hiljattain. Voin kuitenkin yrittää ja toivoa parasta. Olen kuitenkin vakavasti sitä mieltä, että minulle on pienempi paha kärsiä fyysisesti ja mahdollisesti kuolla ennenaikaisesti kuin omalta osaltani luoda kysyntää nykyaikaiselle lääketieteelle.

Toiseksi, käytän lääkkeitä vain todelliseen tarpeeseen- en vain ”varmuuden vuoksi”, enkä mene lääkäriin ellen ole todella sairas. En myöskään suostuisi hoitamaan lääkkeillä mukasairauksia jotka on luokiteltu sairauksiksi lähinnä siitä syystä että ne ovat riskitiloja. En esimerkiksi söisi lääkkeitä kohonneeseen verenpaineeseen, ellei se aiheuttaisi minulle mitään selviä oireita.
Eikä yrttitarhakaan ole pihassa aivan huvin ja mausteiden vuoksi- toivon että tulevaisuudessa ehtisin perehtyä yrttilääkintään ja oppia lievittämään tavallisimpia vaivoja luonnonlääkinnän menetelmin. Päältä päinkin jo näkee, ettei ortoreksia ole minun ongelmani. Mutta kiinnitän kohtuullisesti huomiota terveisiin elämäntapoihin. En polta, käytän alkoholia vain vähän, valmistan enimmäkseen terveellistä ruokaa, hikiliikun vähintään kolmesti viikossa ja meditoin päivittäin. Ehkäpä se riittää johonkin asti.

Kolmanneksi, hyväntekeväisyyskohteideni joukkoon ei mahdu minkään lääketieteellisen tutkimuksen tukeminen, mukaan lukien AIDS-ja rintasyöpäkampanjat. Tukisin mielelläni esimerkiksi syöpäpotilaiden yhdistystä, mutta valitettavasti osa esimerkiksi vaaleanpunainen nauha-kampanjan rahasta menee syöpätutkimukseen. Se on tutkimusta jota en voi hyvällä omallatunnolla tukea. Sankarillista ihmishenkien pelastamista? Jos se on niin jaloa puuhaa, miksi emme koskaan saa kuulla yksityiskohtia sankareiden seikkailuista? Eikö ketään kiinnosta, mistä tämä yön ritari- ilmiö johtuu? Minulla kyllä olisi muutama hyvä arvaus...

Jos maailma olisi täydellinen, ihmiset voisivat päättää suhtautumisestaan lääkkeisiin ja länsimaiseen lääketieteeseen saatuaan ensin puolueetonta ja kattavaa informaatiota. Tässä meidän maailmassamme, ihmiset opastetaan pohtimaan asiaa ennen kaikkea oman terveytensä ja mukavuutensa kannalta ja heille opetetaan että ihmisen on ihan oikein tavoitella vaikka kuolemattomuutta hinnalla millä hyvänsä. Näin meille opettavat terveyden ammattilaiset -joilla usein on läheiset kytkökset lääketeollisuuteen. Ovatko ne, joiden omassa intressissä on laajan tutkimustoiminnan jatkaminen, todella parhaita arvioimaan oman toimintansa eettisyyttä?
Minun asiani ei ole toimia moraalituomarina. Siitä terveyden ja hyvinvoinnin hinnasta vain haluaisin joskus nähdä julkisuudessa yksityiskohtaisen erittelyn jotta me kaikki voisimme tehdä omat arvovalintamme suunnilleen samanlaisten perustietojen pohjalta. Nyt, teidän täytyy vain käyttää mielikuvitustanne miettiessänne, mikä on mahtanut ajaa kolmenkympin tuolla puolen seikkailevan eetikon näin jyrkkiin mielipiteisiin.

Elokuvan ystäville, suosittelen elokuvaa The Constant Gardener (taitaa olla suomennettu nimellä Uskollinen puutarhuri).

posted under |

2 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Ahaa, siis eläinkokeet? Ajattelin että lääkkeet ovat mielestäsi keholle täyttä myrkkyä tms. Tai no on ne varmaan sitäkin... Onneksi itse pärjään pienillä annostuksilla psyykenlääkettä (tai sitten en pärjää, kun aina niin valitan?!), mutta kolesterolilääkkeihin en ikinä vanhana haluaisi koskea! Niistähän ei yhtään tiedä mitä aiheuttavat.

Saara kirjoitti...

Osittain kyllä, vaikka eniten olen huolissani ihmisistä, monellakin tapaa.

Noin muuten, lääkkeitä kai kannattaa ottaa silloin kun niistä aiheutuvat haitat tai sivuvaikutukset ovat vähäisempiä kuin hyödyt. Sitä on vaikea ulkopuolisen arvioida

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments