Televisiottomuuden salaisuuksia

Turun yliopiston elokuva- ja televisiotieteen dosentti Veijo Hietala kysyi uusimmassa Tiede-lehdessä, miksi niin monet älyköt eivät katso televisiota. Hän epäilee että kyse on ikonofobiasta, kuvan pelosta joka johtuu siitä että etenkin liikkuva kuva herättää katsojassa aina tunteita, kun taas painetusta sanasta ihminen voi etäännyttää itsensä. Intellektuellit oliot jotka tarkastelevat maailmaa ennen muuta analyyttisen järkensä avulla -esimerkiksi filosofit, psykologit ja vulcanuslaiset- siis pelkäävät voimakkaita tunteita kuin ruttoa ja kun television avaa, ei koskaan tiedä miten vetoavaa tavaraa sieltä tulee. Ovelia kun ovat, älyköt sitten tekevät alkukantaisesta kauhustaan hyveen toteamalla viileästi että televisio on epä-älyllinen media jonka seuraaminen ei sovi jalostuneelle sielulle.

Tässä akateemisessa perheessä televisio oli yksi niistä asioista jotka jäivät vähän kuin vahingossa pois maalle muutettaessa. Tarkemmin sanottuna, huomasimme ettei talon tv-antenni toimi ja päätimme korjaamisen sijasta katsoa, pärjäisimmekö ilman. Tv-luvasta säästyneet rahat olemme sijoittaneet dvd-kokoelman kasvattamiseen. Kolmen vuoden jälkeen olemme alkaneet pohtia, josko mokoma häkkyrä kannattaisi poistaa kokonaan, kun ei se tunnu kelpaavan edes harakoille pesimäalustaksi.

Meillä televisiottomuus ei johdu (tietääkseni) mistään niin syvällisestä kuin mielen pohjamudissa vellovasta ikonofobiasta. Kyllä televisiosta tulee silloin tällöin hyvääkin ohjelmaa, jopa sellaista hyvää ohjelmaa joka ei koskaan päädy dvd:lle. Yksi ongelma on se että hyvää ohjelmaa on sittenkin hyvin vähän verrattuna turhuuksiin ja sellaiseen höttöön jonka katsominen on periaatteessa ihan ok. Dvd:isiin verrattuna televisio tulee aika kalliiksi jos sieltä katsoo vain ja ainoastaan sen viikon hyvän ohjelman. Kansallinen yleisradioyhtiö nykymuodossaan ei vaikuta puljulta jota haluaisin tukea vain kannatusmielessä vaan –ainakin toistaiseksi- palvelulta jonka voi ostaa jos kokee tarvitsevansa tuotetta enemmän kuin vastaavaa määrää käteistä. Meillä näin ei nyt koeta.

Toinen ongelma on se, että kun telkkarin on kerran avannut, juuri sen hyvän ohjelman alkaessa, sitä on vaikea sulkea heti ohjelman loputtua jos seuraavakin ohjelma on jotenkin siedettävä. Sohva on pehmeä ja löhöäminen helppoa verrattuna melkeinpä mihin muuhun hyvänsä ajanviettotapaan verrattuna. Kolmas syy on, että hyvääkin voi saada liikaa. Minä luen tällä hetkellä työn ulkopuolista kirjallisuutta noin kirjan viikkovauhtia. Jos televisio, kuten sanottua, on kokonaisvaltaisempi media, eikö sitäkin pitäisi riittää yksi ohjelma viikossa, juuri sen lauantai-illan elokuvan verran? Lopun viikkoa voi rauhassa prosessoida saamaansa sivistystä, monimutkaisia tunteita ja ajatuksia. Mutta jos näin on, eikö uudet, hyvät elokuvat kannata mennä alun perinkin jo katsomaan isolta kankaalta? Elokuvaretki on muutenkin elämysilta- näkeehän siinä samalla kaupunkia ja ihmisiäkin enemmän kuin koko viikon aikana Virkkalassa.


Suomalaisen keskimääräinen kolme tuntia television ääressä ei millään voi kulua pelkästään niin hyvien ja sivistävien ohjelmien katsomiseen etteikö samalle ajalle olisi voinut löytää rakentavampaakin käyttöä. Hiljattain mediassa esillä olleiden tutkimusten mukaan, samoilla keskivertosuomalaisilla joilla aikaa riittää television katsomiseen tuntikaupalla joka ilta, ei ole aikaa syödä edes yhtä päivän aterioista yhdessä koko perheen voimin. Minun käsitykseni hyvästä elämästä ja siitä miten sitä päivittäin rakennetaan on aika erilainen, mutta ilmeisen toimiva. Siihen että stressaa ja väsyttää auttavat television lisäksi myös ulkoilu, puolison kanssa jutteleminen ja vaikka käsitöiden tekeminen tai kenties parin sivilisaation asioiden järjestely miekkojen ja katapulttien avulla. Minusta ne tepsivät paljon tv:tä paremminkin.

Television keskivertokulutus ei voikaan ymmärtääkseni olla osa yksinkertaista elämäntapaa siitäkään syystä että yksinkertaisen elämän ystäville aika on kultahippuja. Kesäisin ilta on parasta puutarhanhoitoaikaa ja talvella taas täytyy lämmittää tupaa, ylläpitää kuntoa ja huolehtia pihalinnuista. Kaikkina vuodenaikoina pitää leipoa ja laittaa ruokaa, valmistaa vaatteita, opiskella ja hoitaa avioliittoa.Tästä samasta syystä minulla ei myöskään omasta mielestäni ole harrastuksia, vaan vain yksi, eheä elämä joka kuluu monenlaisissa puuhissa.
Televisio on ajanviettotapa jolla usein tukitaan elämän koloja. Entä jos sellaisia ei paljon ole?


Televisiottomuudessa on tietysti myös huonot puolensa, kuten nopeasti kehittyvä sosiaalisen sivistyksen puute. Hieman vähemmän ilmiselvä luonteenvika on, että suhteellinen televisiottomuus on ehdollistanut minut siihen että jos tv on jossakin auki, sitä tulee katsoa. Tämä on aika hämmentävää kun menee paikkoihin joissa televisio on päällä vain tuomansa taustahälyn vuoksi. Mikä ihmeen järki siinä on? Parhaassa tapauksessa televisio on auki mutta äänettömällä, ja radio pauhaa omiaan. Mihin ihminen tarvitsee multisensorista häirintää? Onko tarkoituksena, että hän ei koskaan, vahingossakaan, huomaa eikä kuule omia ajatuksiaan? Vai onko meneillään yhteiskunnallinen koe ADHD:n indusoimiseksi aikuisväestössä? Kuten televisio, myös televisiottomuus on osa elämää, ja ulottaa lonkeronsa paljon pidemmälle kuin niihin hetkiin jolloin televisiota katsottaisiin jos sellainen olisi. Se vaikuttaa osaltaan siihen miten maailman ympärillään näkee- tai toisinaan, mitä ei näe eikä ymmärrä. Sekä televisiollinen että televisioton elämä sisältävät houkutuksensa ja riskinsä- kukin valitsee, toivottavasti järkevin perusteluin, minkä parhaaksi näkee.
Viina on viisasten juoma, ja televisio on viisasten laite. Molemmille on yhteistä se että minä en usko olevani niin viisas että selviytyisin kunnialla kummankaan rajattomasta kulutuksesta. Lasillinen mustaherukkalikööriä jälkiruokana ja lauantai-illan elokuva sopivat arkeen paljon paremmin kuin huvi ilman määrää ja rajaa.

2 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Hietalan näkemys on aika mielenkiintoinen. =D Minullakaan ei ole televisiota, enää, taaskaan, ja en ole sitä kaivannut. Kun ei sieltä tule mitään ja jos tulee, en jaksa keskittyä katsomaan nykyajan hyppivällä tyylillä tehtyjä dokumentteja. Ärsyttää se poukkoilu ja toistaminen. Adhd-ihmisille siis tosiaankin tarkoitettu?! Mutta entä jos mediamaksu tulee pakolliseksi vaikkei omista televisiota? Täytyykö pelkästä radiosta maksaa niin paljon? Tai tyhjästä, jos ei ole radiotakaan?

Saara kirjoitti...

Tämä ainakin hakee talikon ja lähtee mieltä osoittamaan jos mediamaksu uhkaa mennä eduskunnassa läpi.

Mediamaksu on aivan järkyttävän huono idea- ilmeisesti päättäjille ei tule mieleen että on todellakin suht normaaleja ihmisiä jotka pärjäävät hyvin ilman Ylen palveluita ja ovat maksamatta tv-lupaa siitä syystä että televisiota ei ole tai -kuten meillä- ainoa siitä tuleva ohjelma on Maailmankaikkeuden Synty (siis, kuvaruudussa näkyvästä lumisateesta arviolta 1% johtuu kosmisesta taustasäteilystä joka on alkuräjähdyksen jälki).

Sitten tuolla pohjoisemmassa on aika kasa niitä jotka eivät uskonnollisista syistä katso televisiota. Myös vähävarainen kansanosa joka on luopunut televisiosta säästääkseen, taitaa olla kasvamaan päin. Meillä ei myöskään ole radiota eikä surffata Yle-teeman nettisivuilla. Joten juu, maksaisimme tv-maksua tyhjästä. Parempi toki sekin kuin tulla tasapäistetyksi ja alistua puolittaisen pakon edessä vastaanottamaan mediaa jota ei todella halua käyttää.

Ihme menoa. Sitä voisi toivoa ettei vuonna 2009 enää pakotettaisi ihmisiä yhtenäiskulttuuriin. Miten tämä eroaa vanhasta kirkossakäyntipakosta? Jos vanhan lain kierrätykseen ryhdytään ihan toden teolla, saako nimismies tulla myös piiskaamaan niitä ketaleita jotka kehtaavat kieltäytyä Ylen palveluiden käyttämisestä?

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments