Speak Friend and enter


Filosofin ihmissuhdeneuvot, osa n: jos joku katsoo sinua syvälle silmiin ja sanoo haluavansa puhua kanssasi ystävyydestä, poista varmistin.

Sinkkuystävän säädöntapainen on taas päässyt keskimääräistä karvaisemmaksi. Hyvinvarustellun kahvilan antimien äärellä oli hyvä ihmetellä, mitä hiivattia Se Nainen mahtaa Sinkkuystävästä haluta. Ystävyydestä on puhuttu paljon mutta todellisuus on toista. Pian eksyimme pohtimaan ystävyyden määritelmää muutenkin. Siihen meillä ainakin on edellytykset. Olemme olleet ystäviä lukion alusta alkaen, tekisikö se nyt kuutisentoista vuotta. Värikkään historiamme aikana olemme kasvaneet aikuisiksi, olleet työkavereita, säälittäviä ja typeriä, loisteliaita ja viisaita. Olemme päätyneet elämään hyvinkin eri näköisiä elämiä, tuskin huomaamatta sitä. Mutta koko tänä aikana emme ole puhuneet ystävyydestä keskenämme montaakaan sanaa. Kolmen promillen koomassa on joskus tullut sanottua toiselle ”shinä olet kyllä toshi hyvä tyyppi”. Siinä kaikki. Ottaen huomioon että edelleen emme vain siedä toisiamme vaan olemme tilanteesta riippumatta hyvää seuraa toisillemme, on sanomattakin selvää että olemme ystäviä. Sen verran monta kertaa tässä on ehditty toisiamme tukemaan ja ylämäessä työntämään.

Paljon muitakin ystäviä elämän läpi on kulkenut: kesäkavereita joiden kanssa on juostu sateessa, juotu siideriä nurmikolla maaten ja surtu lähestyvää loman loppua, niitä joiden kanssa on jakanut ensiksi yhteiset tavoitteet ja päämäärät ja lopulta paljon muutakin. On ystäviä jotka ovat aina lähellä ja niitä joihin törmää aina silloin tällöin, pyyhkäisee pölyt pois ystävyyden päältä ja tekee taas hetkestä, parista uuden muiston. Filosofit eivät ole puhuneet romanttisesta rakkaudesta kovin paljon, mutta ystävyydestä kirjoitusta löytyy vaikka millä mitalla. Se on täysin järkeenkäypää, sillä vaikka nykyään toista markkinoidaan, ystävyys on myös rakkaudessa kaikkein tärkeintä. Ilman ystävyyttä rakkaus on vain saippuakupla.Toisaalta kun elämän arjen on avannut rakastetulle, hänessä alkaa rakastaa aina vain enemmän niitä piirteitä jotka tekevät hänestä niin hyvän ja läheisen ystävän: välittämistä, hellää mutta määrätietoista huolenpitoa ja ihan vain sitä että hän on lähellä, pitää kädestä ja yrittää ymmärtää kunnes ainakin melkein siinä onnistuu. Minun kielenkäytössäni, puoliso on ihminen joka painaa nenänsä kiinni elämän tragikomediaan ja toteaa arkipäivän räpiköimistä hetken katsottuaan että haluaa hypätä mukaan luottaen siihen että jos vain pysyttelemme lähekkäin, kaatopaikastakin saa taiottua filosofian puutarhan siksi aikaa kun sen läpi on kahlattava. Hän on se joka sanoo: ”Minä pelastan sinut kaikelta, olipa kyseessä sitten kuolemanvaara, oma tyhmyytesi tai pienet hirviöt, koska muuten saattaisin menettää hetken sinun kauneuttasi. Vain sitä en kestäisi.”
Ystävyydestä on meidän suhteessamme puhuttu useamman minuutin ajan putkeen tasan kerran, maistraatissa jossa vihkijä luki hääsaarnaksi Aristoteleen ajatuksia ystävyydestä. Muuten ollaan tutulla ja hyväksi havaitulla lyhytsanaisella linjalla. ”Minä rakastan sinua” on täsmälleen sopivan pituinen ihmissuhdeanalyysi. Koska ystävyyttä ei tehdä kauniista sanoista vaan siitä missä on, ja jos yrittää pysytellä siinä vieressä, ei tarvitse lopulta sanoa mitään.

Pääsimme ystäväni kanssa yksimielisyyteen siitä että ystävyydestä tahtoo puhua pitkään ja hartaasti vain sellainen ihminen joka ei todellisesta ystävyydestä tiedä eikä välitä. Päinvastoin, harras puhe ystävyydestä voi olla ainoa varoitus siitä että tämä ihminen etsii tilaisuutta lyödä sinua sinne missä varmasti sattuu.

posted under , |

2 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Sellaiset ystävyyssuhteet ovat parhaimpia, joissa voi olla vuosien taukoa, mutta kun taas nähdään, tuntuu siltä että taukoa ei ole ollutkaan. Jotenkin aikuisena tällainen on yleisempää kuin vaivautuminen. Hehee, tuosta viimeisestä kappaleesta tuli mieleen oma viimeisin ystäväkriisini! Itse en varmaan enää tiedä ystävyydestä mitään, ja viimeisestä lauseesta tuli mieleen se kaverini joka sanoi että "ystävälle voi olla avoin ja aito ystävä sanoo suoraan" jne. ja sitten paukautti ettei ole kestänyt minua ja vastoinkäymisiäni ja on ottanut kuukausien breikin siksi. =D =D =D

Saara kirjoitti...

Niinpä. On taito olla aito.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments