Sade

Se humisee kattoa vasten ja muuttaa pölyiset kadut satiininliukkaiksi. Kurpitsojen suuret lehdet kurkottavat sitä päin, linnut taas pakenevat puiden tiheisiin latvuksiin. Kaupungissa se saa meikit valumaan, latistaa hiukset, liimaa vaatteet ihoon. Se saa pää pystyssä harppovat pukumiehet kiirehtimään askelia kuin yllättävä verotarkastus. Ateistit kohottavat katseensa taivasta kohti- josko pilvipeite repeilisi jossain taivaanrannassa? Toiset taas katsovat maahan. Etteivät vain viemärit alkaisi kohta tulvia. Sade pilaa kenkiä ja auttaa erottamaan ne jotka varautuvat kaikkeen niistä jotka ovat sännänneet matkaan tuskin muistaen kotiavaimet. Sade pesee ja sade paljastaa. Jälkeenpäin aina huomaa miten raikas ilma on, mutta harvoin ihmettelee, mitä se oli ennen.

En ole voinut viedä pyykkejä ulos kuivumaan moneen päivään, enkä vie tänäänkään. Sadonkorjuukauden kiire hellittää hetkeksi, järjestää itsensä uuteen muotoon, palaa. Yhtäkkiä minulla on aikaa tehdä kaikkea sitä mistä aurinkoisina päivinä olen haaveillut. En tiedä mistä aloittaa. Onneksi osa arjesta on aina samanlaista. Illalla huomaan että takana on taas yksi aivan tavallinen päivä.


Ei ole enää liian kuuma eikä vielä liian kylmä. Sateen tauotessa ehdin juosta kasvimaalle hakemaan päivällistarpeita. Huomaan että ukonhatut ovat ehtineet aueta ja että kesäomenat alkavat olla valmiita poimittaviksi. Kun pilvet hajoavat, syksy on tullut.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments