Puhetta pahasta

Toisin kuin etiikan, pahan filosofian paikka länsimaisen filosofian traditiossa ei ole vakiintunut. Se on räävitty kokoon sirpaleista etiikkaa, oikeusfilosofiaa, ja onpa psykologialla ja yhteiskuntatieteilläkin jotakin sanottavaa aiheesta. Ihminen voi helposti valmistua filosofiksi oppimatta analysoimaan pahaa lainkaan. Valistuksen ajatus rationaalisesta ihmisestä joka tieteen avulla pyrkii aina vain kohti parempaa yhteiskuntaa koki kovan kolauksen Natsi-Saksan myötä. Sen myötä käsitys tieteen arvovapaudesta sai myös uuden merkityksen: arvovapaus ei ole pelkästään objektiivisuutta vaan myös sitä ettei tiede ole minkään kosmisen välttämättömyyden johdosta hyvää. Empiirisen tieteen tuloksia voidaan käyttää niin hyviin kuin pahoihinkin päämääriin, eikä tieteen kehitys ole sidoksissa moraaliseen jalostumiseen. Tämä oli kova kolaus esimerkiksi oikeuspositivisti Hans Kelsenille joka oli ollut voimakkaasti sitä mieltä että oikeus on sitovaa jos se sisältyy laillisen auktoriteetin oikeassa muodossa säätämään normihierarkiaan. Oikeuspositivismin iso ongelma on, että sen mukaan esimerkiksi natsismi ei ole ongelma, jos se pääsee valtaan oikeilla säännöillä pelatussa yhteiskunnallisessa pelissä. Toisin sanoen, pyrkiessään erottamaan positiivisen oikeuden siitä suosta johon joudutaan kun aletaan höpisemään oikeustajunnasta ja yhteiskunnallisesta moraalista, oikeuspositivistinen käsitys ei enää suojannut ihmisiä pahalta. Jos oikeusfilosofia ja etiikka taas ovat samaa mieltä ylipäätään mistään, se on ajatus siitä että ihmistä tulee pyrkiä suojaamaan pahalta.

Sitten pitäisi enää tietää, mitä paha on. Yleensä suosituimmat määritelmät ovat ostensiivisia: emme ehkä osaa täsmällisesti määritellä, mikä kaikki on pahaa, mutta tunnistamme pahan kun siihen törmäämme. Vai tunnistammeko sittenkään? Eikö toisaalta ole niin että parhaat aikomukset ja yritelmät voivat toisinaan johtaa huonoihin tuloksiin? Entä mistä tiedämme, olemmeko siinä asemassa että osaisimme arvostella tilanteen oikein? Jos sinulle näytettäisiin epäselvää valokuvaa jossa näytetään miehen ampumista, toteaisit varmasti että tässä tapahtuu nyt pahaa. Mutta mitä ajattelisit jos sinulle selviäisi että ampuja on aikamatkustaja joka on saanut kiinni nuoren Hitlerin ja pelastaa teollaan miljoonia juutalaisia? Muuttuisiko kuvassa näkyvä tapahtuma jaloksi teoksi? Vai onko paha vain monimutkaista? Jos emme ymmärrä pahaa, siis sitä mitä tulisi välttää, miten oikeastaan voimme ymmärtää hyvääkään?

Moraalirelativismiakin voi pitää yrityksenä vastata pahan ongelmaan. Relativistisen käsityksen mukaan hyvä ja paha ovat aina näkökulmakysymyksiä, kulttuuriseen ja historialliseen kehykseen sidottuja rakennelmia joita ei voida järkevästi pohdiskella kuin tietyn kontekstin sisältä. Jokainen on tavallaan oikeassa. Relativismissa on vain yksi isompi ongelma: kukaan joka on pohtinut sitä yhtään pidemmälle, ei yleensä voi kannattaa sitä vakavasti. Minulle relativismin keskeinen ongelma on se, että sen perimmäinen idea on ongelmien väistämisessä, ei niiden ratkaisemisessa- ja moraalisten ongelmien ratkaisemisessahan koko etiikassa piti olla kysymys. Jos sovimme että kaikki ovat omalla tavallaan oikeassa, sellaiset kauniit ideat kuin kansainvälinen oikeus muuttuvat utopiaksi. Jos yhteisiä arvoja ei ole, käytännön vaihtoehdot ovat yleensä joko vahvimman oikeus tai luonnonoikeuteen vetoaminen. Kumpikaan ei houkuttele- mutta käytännössä lähes aina intellektuaalinen luonnonoikeus toki on se joka ottaa rökäletappion vahvimman oikeuden edessä. Sen jota jo Hammurabi laillaan yritti pistää aisoihin. Länsimaisen historiankirjoituksen rakastama tarina aina vain kehittyvästä ja eteenpäin menevästä ihmisestä on uskottava vain jos tapahtumia seuraa juuri sopivasta näkökulmasta. Mitä jos edistystä mittaisikin vaikka sillä, kuinka ymmärryksemme pahasta on kehittynyt ja kuinka hyvin sitä nykyään vastustamme?

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments