Avaruusaseman ikkuna

Ihmiskunnan jännittävimpiin teknologisiin saavutuksiin kuuluva kansainvälinen avaruusasema ei ole sisältä mikään miellyttävä paikka. Se on hirvittävän ahdas, kammottavan sotkuinen ja tupaten täynnä tavaraa kuin teini-ikäisen keräilyhullun huone. Toisin kuin teini-ikäisen keräilyhullun huoneessa, yksityisyydestä siellä on turha unelmoida. Jopa vessa on julkista tilaa jossa hivenen yksityisyyttä voi ostaa vain sopimalla käyttövuoroista. Aseman ainoa pienenpuoleinen pöytä on aina täynnä tavaraa- eikä se kai haittaa kun kahvikupillisen nauttiminen on joka tapauksessa mahdotonta painottomassa tilassa. Ainoa asia mikä pitää astronautit kirjaimellisesti poissa toistensa niskoista –silloin kun pitää- on tiukka aikataulutus jonka mukaan kunkin on elettävä. Jokainen hetki jonka astronautti viettää asemalla kuluttamassa happea, tilaa, vettä ja ruokaa on kallisarvoinen ja aseman ylläpitäjillä on kova työ vakuuttaa rahoittajat siitä että se on sen arvoista. Mukavuudet voi käytännössä unohtaa joko ahtauden tai painottomuuden takia, ja henkilökohtaista omaisuutta saa ottaa mukaan minimaalisesti. Tavaran laivaaminen kiertoradalle ei ole halpaa lystiä sekään ja tarpeita asemalla on aina enemmän kuin mitä sukkulaan saadaan mahtumaan. Aseman tarkoitus on pitää sekä henkisesti että fyysisesti huippukuntoiset ihmiset työkuntoisina, ja siinä tehtävässä se menee täsmälleen siitä mistä rima on matalin. Astronautti ei siis ole vain kaveri joka istuu vapaaehtoisesti ruutitynnyrin päälle ja antaa tuikata sen tuleen siinä toivossa että kaikki menee hyvin ja ilmalento päättyy kiertoradalle, vaan myös ihminen joka on innoissaan päästessään viettämään kuukausitolkulla aikaa sardiinipurkin ja spartalaisen sotilasleirin nykyaikaisessa risteytyksessä.

Mutta kansainvälisellä avaruusasemalla on ikkuna. Se sijaitsee ahtaan käytävän päässä eikä ole koolla pilattu. Siitä kuitenkin näkee avaruuteen. ”Tähdet näyttävät aivan erilaisilta kun ilmakehän aiheuttamaa häiriötä ei ole. Avaruus on musta ja tähtiä näkee paljain silmin enemmän kuin koskaan.” kertoi minulle astronautti jonka kanssa pääsin pari vuotta sitten juttelemaan vähän pidempään. ”Kun siitä ikkunasta katsoo ulos avaruuteen, tuntee todella olevansa jonkin valtavan rajalla, ihmiskunnan reunalla. Silloin muistaa että avaruusasemalla ollessamme, tehdessämme työtämme ja oikeastaan vain pysyessämme hengissä niissä olosuhteissa, me siirrämme mahdottoman rajaa koko ihmiskunnalle. Sinne minä aina livahdin, kun pystyin. Avaruusaseman ikkunasta näkee avaruuteen, ja siitä näkee sen että on juuri siellä missä pitääkin.”


Tulevana yönä ISS näkyy minuutin ajan Suomesta, klo 4.30. Se näyttää lentokonemaiselta, nopeasti liikkuvalta kohteelta hiukan eteläisen horisontin yläpuolella. Jos näette sen, muistakaa vilkuttaa.

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Tulin katsomaan kun Millan sinua kehui. Oikeasti kävin jo eilen, mutta en oikein osannut sanoa mitään.

Se vähän mitä olen tekstejäsi lukenut, on kertonut tyylisi olevan aikamoiren raportoiva, avaat asioita ihmisten ymmärrettäväksi. Ihan kuin kirjoittaisit artikkeleita lehtiin. Tässäkään tekstissä ei näy sinun omaa mielipidettäsi, paitsi ihan tuossa viimeisessä vilkutuskehoituksessa. Se on mukavan oloista.

Tulen käymään toistekin, tai siis vielä ainakin kolmannenkin kerran...

Saara kirjoitti...

Kiitos ja tervetuloa uudestaankin.

Niin, minähän työkseni kirjoitankin artikkeleita sinne ja tännekin...eipä olisi ihme jos se näkyisi täälläkin. =)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments