Yksinkertaisen elämäntavan sudenkuopista

Nykyään meillä on kunnon puitteet joissa voi toteuttaa itseään: on vanha talo maalla, on puu-uunit, perunakellari ja kasvimaa. On jopa pihakaivo, pieni kanala ja ulkohuussi odottamassa kunnostusta. Hyvähän täällä on kasvatella kurpitsoja tuntien suurta itsetyytyväisyyttä siitä miten yksinkertaisen tyylikkäästi me elämmekään. Tyylikkäästi ja juuri yhtä kaukana reaalimaailmasta kuin filosofitalouksien yleisesti uskotaankin olevan. Toisaalta jatkuva hengissä selviytymisemme kyllä todistaa että yksinkertainen elämäntapa on tämän päivän Suomessakin järkevä ja joten kuten toteutettavissa oleva ihanne- toisaalta taas samaista elämää voidaan käyttää todisteena sen puolesta että tavallisen kaupunkilaisduunarien on parasta jättää ideologiset eksperimentit muille. Vaatiihan niiden toteuttaminen selvästi aivan erityisiä olosuhteita joihin verrattuna keskivertokansalaisen elämästä saa parhaimmillaankin vaan säälittävää cityvihreilyä.

Yksinkertaistaminenkin voi mennä välineurheiluksi jos motiivina on rahanpuutteen sijasta elämänkatsomus. Internetin maailmanlaajuiselta markkinapaikalta löytyy rajattomasti houkutuksia luddiittiseenkin makuun: kirjallisuutta, tarpeellista tavaraa ja kiehtovaa kodintekniikkaa, yksinkertaisia vaatteita ja monenlaista välttämätöntä puutarhaan. Antiikki- käsityö- ja puutarhakaupat tarjoavat myös runsaasti viattomia houkutuksia: tuon kun ostaisi, niin voisi… Runsauden kääntöpuolena onkin tietty snobismi: yksinkertaisuuden (ja hyvän ihmisyyden) aste alkaa vaivihkaa määrittyä sen kautta että omistaa oikeanlaisia tavaroita ja harrastaa oikeita asioita, juuri niin kuin siinä suuressa hullussa yhteiskunnassa johon tässä yritettiin eroa tehdä. Pohjalla on vakaumus siitä että yksinkertaisen elämäntavan eetoksen näkee päältä päin siinä että ihminen on saavuttanut tietyn standardin, ja se standardi on mieluiten saavutettava siltä istumalta kun valaistus koittaa. Vaikka elämä kuinka olisi prosessi ja ilo on matkan tekemisessä eikä perille pääsemisessä, kenellä on kanttia näyttää reilusti aloittelijalta tai muuten vaan pahasti keskeneräiseltä?

Köyhällä ei ole varaa valita tavaroitaan, mutta moni vapaaehtoisesti elämäänsä yksinkertaistava huomaa että että elämään on vuosien varrella kertynyt paljon sopimatonta tavaraa: juuri ennen valaistusta hankittuja hienoja vaatteita, sukulaistädin tuliaisena tuoma merkkilaukku, häälahjaksi saatuja kristalleja. Kun on olemassa paljon tavaraa joka ei sovi ihanteisiin, käyttökelpoisestakin tavarasta luovutaan (pahimmassa tapauksessa roskiin heittämällä) pelkästään siksi että se ei enää sovi uuteen syvähenkiseen tyyliin. Eihän nyt yksinkertaisesti elävä voi ajaa Audilla, omistaa hienoja koruja tai espressokeitintä… ajatus siitä että lähimmäinen voisi tietää parhaiten omat asiansa ja tilanteensa, on yllättävän vaikea sisäistää. Puhumattakaan ajatuksesta että minä itse voisin pyrkiä elämään yksinkertaisesti vaikka muut eivät ehkä heti päältä päin näkisi kuinka korkeat ihanteet minulla onkaan.

Elämäntapamuutos pitäisi siis aloittaa siitä mitä on. Se tarkoittaa yleensä sitä että olosuhteet ovat kaikin puolin vääränlaiset. Harva herää kulutusjuhlien jälkeiseen krapulaan tuoreelta leivältä tuoksuvasta tuvasta jonka ikkunasta avautuvat näkymät vehreään omenatarhaan- kyllä tavallisempi ympäristö on pieni, tunkkainen ja krääsän täyttämä kerrostalokaksio. Näin ainakin meillä. Alkaessani pohdiskella elämäntaparemonttia, asuimme kaupunkilaiskaksiossa joka oli kooltaan melko tarkalleen kolmannes nykyisestä kodista ja tupaten täynnä enemmän ja vähemmän tarpeellista tavaraa. Puutarhan sijasta meillä oli parveke jonka alakerrassa asusti kiukkuinen täti joka valitti heti jos hänen parvekkeelleen putosi parikin vesipisaraa kukkia kastellessa. Oli pakko aloittaa pienestä: opettelin leipomaan leipää ja palautin käsityöt tehtävälistalle. Sekin riitti parantamaan elämänlaatua ja oli hyvä alku tielle jonka varrelta aikanaan löytyi se maalaistalokin.

Vanheneva ja aina vain enemmän vikaantuva Audi meillä on vieläkin.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments