Ukon naisen jäljillä

Tuiskahti tulikipenä
läpi maan, läpi mannon
läpi neitsyen kämmenpään.
Siinä putkehen puhalsi,
siihen sijansi sai

(Pohjanmaa, 1600-l)

Tasa-arvotaistelussa on nyt päästy siihen että naisilla on vapaus, toisinaan jopa pakko, elää ja käyttäytyä kuten miehet. Samaan aikaan kun olemme saaneet mahdollisuuden hallita omaisuuttamme, tehdä uraa ja pukeutua housuihin, on naiseus kuitenkin alkanut kadota. Kun iltapäivälehdessä on naisten sivut, tarkoitetaan niillä sivuja joista löytyy hömppää, horoskooppeja, kauneudenhoitovinkkejä ja ihmissuhdesoppaa. Joidenkin naisten mielestä toki huulipunat ja laukut ovat ihan yhtä jaloja keskustelunaiheita kuin miesten autot ja osakkeet. Olen samaa mieltä- naiset jotka jaksavat pähkäillä tuntikaupalla huulipunien sävyeroja tai uusia jumppaliikkeitä ovat epäilemättä ansainneet miehet joiden päässä pyörivät lähinnä urheilutulokset ja keskiolutmerkkien väliset erot.


Kun mainoksessa mainitaan naisellisuus tarkoitetaan sillä yleensä ulkonäköä tai seksuaalista vetovoimaa. Siihenkö naiseus rajoittuu että ihmisellä on tissit ja hän voi käyttää meikkiä ilman että vanhukset ihmettelevät? Tai siihen että hänellä on biologiset edellytykset synnyttää? Feminiinisyys, naiseuden henkinen puoli, tuntuu vajoavan aina vain syvempään kuoppaan: työelämän arvot ovat maskuliinisia kilpailun ja kamppailun arvoja, perinteiset naiselliset ammatit kärsivät aliarvostuksesta ja maassa jossa pahoinvointi kodeissa lisääntyy jatkuvasti, kotirouvan ura ei ole tavallisille naisille sopivaksi katsottu vaihtoehto. Jotta naisia arvostettaisiin, heidän on kätkettävä naiseutensa, leikattava tukkansa ja pukeuduttava vaatteisiin jotka muistuttavat paljon enemmän miesten pukuja kuin esiäitien vermeitä. Kun sanotaan etteivät naiset ja miehet eroa toisistaan oikeastaan mitenkään(mikä osittain pitääkin paikkansa, esimerkiksi kyvykkyyden suhteen), jostain syystä normiksi päätyy yleensä se mikä on maskuliinista ja feminiininen tulkitaan joko heikkoudeksi tai kielletään kokonaan.

Pakanallisessa Suomessa, toisin kuin jo Skandinaviassa, naisten asema on ollut monessa suhteessa nykypäivää parempi. Naiset ovat olleet naisia ja miehet miehiä, mutta molempia on arvostettu ja molemmat ovat voineet kohota tärkeisiin asemiin yhteisössä. Esimerkiksi tietäjä tai shamaani on voinut olla kumpaa sukupuolta hyvänsä. Tarustossamme on paitsi sankareita, myös vahvoja jumalattaria kuten Louhi ja Lempo- usein nämä hahmot on kristillisellä ajalla alettu esittää negatiivisessa valossa. Onko Louhi alkujaan ollut ilkeä Pohjan akka vaiko vain voimakas ja pätevä jumalatar ja sellaisena täysin sopimaton kristilliseen "nainen vaietkoon seurakunnassa"-mentaliteettiin? On viitteitä siitä että suomalaiset jumalat ovat esiintyneet vanhastaan pareina –Tapio ja Mielikki, Ahti ja Vellamo ja niin edelleen, ja että vasta naisvihamielisen kristinuskon rantauduttua jumalattaret ja emuut (myyttiset kantaäidit) ovat alkaneet menettää asemaansa. Naiseuteen on myös liitetty erityisiä maagisia voimia joita nainen on voinut käyttää myös perheen miesten suojelemiseen. Naisen väen voimaa on voitu pyytää esimerkiksi metsästysretkelle lähtiessä. Ortodoksisessa Karjalassa jossa vanhat tavat säilyivät pisimpään, harjoitettiin vielä 1800-luvulla harakointia, rituaalia jossa perheen väkevin (vanhin) nainen kulki kahareisin siunattavan, esimerkiksi karjan yli.

Naisena oleminen on vaikeaa kun koko ajan pitää pitää varansa ettei joku yritä alistaa. Kaikkein päättäväisimmin pitää tapella niitä vastaan joita rakastaa eniten koska rakkaus tunnetusti sumentaa arvostelukyvyn ja terveen järjen. Samalla miehiä pyritään miellyttämään kaikin keinoin ja heiltä hyväksytään melkein minkälaista käytöstä vain. Ajatus miehestä joka tulisi tekemään tuttavuutta selvin päin, kirkkaassa päivänvalossa ja vielä aloittaisi keskustelun jotenkin muuten kuin kommentoimalla naisen ulkonäköä on monen nuoren tytön mielestä silkkaa utopiaa- vakaviakin suhteita tavoitellaan paikoissa ja varustuksessa joka sopisi paremmin yhden yön juttujen etsintään. Luulisin, että synkkiä avioerotilastoja selittääkin osaksi se että vasta vanhemmiten nykynaiset löytävät sisäisen ämmänsä, vahvan naisen joka tietää että kunnioitus on se mistä lähdetään, ei jotakin jota mies hiljalleen oppii osoittamaan –jos oppii. Kun miehet eivät ole oppineet kunnioittamaan naisia vaan arvostelemaan heitä -naisten itsensä ystävällisellä avustuksella-, sitä on vaikea oppia myöhemminkään, sitten kun itsestään epävarma ja miellyttämisenhaluinen nainen vihdoinkin keksii että hän on ihan itsessäänkin jotakin.

Lähestyvä Ukon Juhla muistuttaa pakanoita siitä miten asioiden tulisi olla. Ukon Juhlan vietto linkittyy meilläkin eurooppalaispakanalliseen hieros gamos- perinteeseen jossa juhlitaan pyhää avioliittoa taivaan ja maan välillä. Suomessa avioliiton on ajateltu tapahtuvan sään ja ukkosen jumalan Ukon ja Ukon naisen välillä. Nuoret neidot nostavat lempeä. Kokkoja poltetaan katsellen tulitukkaisen Lemmon tanssia liekeissä. Rouviintuneet filosofit tuijottelevat grillin hiillokseen. Puutarhassa tuoksuu vihreälle, metallimusiikki raikaa ja ilmassa tuntuu sopu, frith, hyvä tahto joka perustuu kunnioitukseen ja turvallisuudentunteeseen. Makkarat poksahtelevat halki kuumuudessa, sinappi kiertää ja nostetaan malja Ukolle, iloitaan ystävyydestä ja rakkaudesta, juhlitaan jumalten kanssa. Hetken maailma on taas sellainen kuin sen tulisi aina olla.

2 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Sinulla on ihania aiheita ja loistavia oivalluksia! Olen joskus miettinyt samaa: miksi feminismi on sitä että naiset ryhtyy äijäilemään? Miksi kaikkien pitäisi olla miesmäisiä jotta olisi tasa-arvo? Minä tykkään meikata, käyttää hametta, korkkareita, minusta olisi ihanaa olla vaan kotiäiti, ja haluan miehekkään miehen - mutta tämä kaikki ei minusta sulje pois tasa-arvoa! Vaikka tämä kaikki saattaa kuulostaa feministin painajaiselta niin itse pidän itseäni usein feministinä... =) Ja onhan minulla noitarumpukin joten voinen olla se muinainen tietäjänainenkin! ;-)

Saara kirjoitti...

Kiitos, kiitos!

Minustakin tasa-arvo on ennen kaikkea yhtäläistä arvostusta, ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista, ei ihmisten änkemiseen samaan muottiin keinolla millä hyvänsä.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments