Muutama miete köyhyydestä

Sukanneulontaprojektini on tähän mennessä johtanut paitsi valtavan sukkalankakasan uudelleenlöytämiseen lankakaapin syvyyksistä, myös pohdiskeluun. Itse olen venytellyt viime viikot senttejä maksettuani opintolainan kokonaisuudessaan pois juuri ennen kuin pari isompaa odottamatonta menoerää putosi niskaan. Kiitän itseäni myöhemmin, onhan keveämmän lainataakan kanssa mukavampi elää. Mutta luultavasti en olisi toteuttanut lainanmaksuoperaatiota juuri nyt jos olisin omannut selvänäkijän lahjoja. Talouden tasapainottamistoimet ovat kohdallani kuitenkin varsin lempeitä: perusasioista ei tarvitse tinkiä, ja yksinkertaisuutta ihannoiva elämäntapani ei luonnostaankaan sisällä kalliita huveja. Tarkan euron kausi on myös hyvin tilapäinen- kuukauden päästä tilanne on taas normaali. Todellisesta puutteesta en pääse oppimaan vielä yhtään mitään.

Köyhyys on oikeastaan harhaanjohtava käsite- niin monenlaisia ihmisiä köyhien joukkoon mahtuu. On suhteellista köyhyyttä, absoluuttista köyhyyttä, tilapäistä, pitkittynyttä, elämäntilanteesta tai syrjäytymisestä johtuvaa köyhyyttä. Yhteinen nimittäjä näille tilanteille on vain se etteivät tulot riitä kattamaan perustarpeita (joista niistäkin vallitsee erimielisyys). Suomalaisessa yhteiskunnassa jossa omillaan pärjääminen on miltei uskonkappale, yhteistä köyhille on myös häpeä. Köyhyydestä puhutaan vähän, ja kun siitä puhutaan vähän, siitä tulee näkymätöntä. Köyhyys on marginaali-ilmiö, vaikka vilkaisu tilastoihin ja dyscalculikon matematiikka riittävät kertomaan että tämän päivän Suomessakin jonkinasteinen köyhyys koskettaa merkittävää osaa väestöstä.

Kun aletaan puhua suhteellisesta köyhyydestä, alkavat hyväosaiset heti narista että koko termi on älytön. Rikkaassa maassa köyhänkin asiat ovat aika hyvin –mikseivät mukaköyhät vain älyä lakata vertailemasta itseään niihin joilla menee vielä paremmin? Toisaalta suhteellisen köyhyyden käsite paljastaa köyhyydestä jotakin aivan olennaista. Meidän yhteiskunnassamme vauraus ja sen näyttäminen ovat keskeisessä asemassa vaikka silloin tällöin köyhäily onkin trendikästä. Täällä ei tarvita absoluuttista kurjuutta jotta ihmiset tuntisivat olonsa kurjiksi ja osattomiksi. Varakkaalta näyttäminen kertoo yhteiskunnassa myös kunniallisuudesta. Taloudellisesti menestyminen on meillä moraalista. Köyhyys on vastaavasti myös moraalisesti epäilyttävää, stigma, siitäkin huolimatta että yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat vahvasti sekä köyhien osuuteen väestöstä että köyhyyden syvyyteen. Ihmisten varallisuuden vertailun pärstäkertoimen perusteella ollessa ruma osa kulttuuriamme myös suhteellinen köyhyys aiheuttaa kärsimystä.

Nyky-Suomessa kuten viktoriaanisessa Englannissakin voi hyvin jaottelu deserving/undeserving poor, vapaasti suomennettuna jako viattomiin köyhiin ja itseaiheutetusti köyhiin. Tässä jaottelussa on montakin ongelmaa. Aloitetaan siitä, että ihmisellä on ihan yhtä nälkä jos hän ei ole syönyt vuorokauteen riippumatta siitä, mistä syystä hänellä ei ole rahaa ruokaan. Toiseksi, ”itseaiheutetun” käsite on mitä suurimmassa määrin suhteellinen. Hyväksyttävä köyhä on suunnattoman tarmokas, nöyrä, kekseliäs ja raitis. Hän osaa kokata loputtomasti herkullisia variaatioita perunoista, sipuleista ja kauraryyneistä, osaa ja jaksaa taistella etuuksiensa puolesta byrokratiaviidakossa ja ymmärtää ettei hänellä ole oikeutta mihinkään niistä nautinnoista joita koko muu yhteiskunta pitää perusasioina. Pitkittyvä köyhyys ei aiheuta hänelle terveysongelmia eikä masennusta- onhan hänellä aikaa hoitaa itseään pitkillä kävelylenkeillä ja kirjastoissa itseään sivistäen. Hyvä köyhä täydentää ruokavaliotaan marjastamalla ja sienestämällä (hänhän asuu metsän vieressä ja omistaa paitsi kodin, myös ison pakastimen ja hyvän kellarin johon huokeat herkut voi mukavasti säilöä). Hän ei myöskään ole turhan ylpeä ja pidä kulisseja kunnossa viimeiseen asti vaan näyttää rohkeasti köyhältä jotta kaikki näkevät heti päältä päin että kunniallisuudestaan huolimatta tämä ihminen kärsii puutetta. Oikeanlainen köyhyys on kokopäivätyötä jonka menestyksekäs harjoittaminen on todennäköisesti paljon haastavampaa ja raskaampaa kuin keskivaativa palkkatyö. Mutta jos tästä ihanteesta lipsuu, köyhyys johtuu osittain omasta osaamattomuudesta, laiskuudesta tai muusta paheesta ja silloin esimerkiksi nälkä ei ole oikeaa nälkää vaan jotakin josta ihmisen voi antaa rauhassa kärsiä. Eihän ihmisen olisi pakko olla nälkäinen, jos hän vain kykenisi olemaan oikein hyvä köyhä. Koska moni puutteenalainen epäonnistuu joltain osin kunniallisen köyhän ideaalin saavuttamisessa, Suomella ei ole mitään todellista köyhyysongelmaa. On vain liian epätäydellisiä köyhiä joiden täydellisyyden puute osoittaa että köyhyys on heidän oma valintansa.

Jotkut ovat sitä mieltä että ihmisten on annettava toisinaan pudota pohjalle. Se kun voi herättää heidät ottamaan vastuuta itsestään. Minusta sellainen asenne on yksinkertaisesti julma. Siinä että ihmisten antaa pudota pohjalle on se ongelma, että kaikki eivät sieltä nouse. Toisilla ei vain riitä voimia eikä sisua. Luonto on juuri tällä tavalla julma, mutta me ihmiset emme ole luontoa. Olemme moraalisia toimijoita, vastuullisia olentoja. Tekojen ja sanojen lisäksi merkitystä on myös tekemättä ja sanomatta jättämisillä. Jos näen että joku on pohjalla enkä auta häntä vaikka voisin, se on moraalinen valinta. Kyllä, jos oikein hyvä tuuri käy, hän voi kokea herätyksen. Mutta jos niin ei käy, lopputulos on karmea, tilanteessa jossa sen olisi voinut estää. Jos etsin tilaisuuden tullen tekosyitä sille ettei minun tarvitse auttaa sen sijaan että tartun toimeen, se kertoo minusta aika paljon. Jos ensimmäinen reaktioni toisen ihmisen hätään on, että alan etsiä hänestä vikoja, luulisin että vielä isompia vikoja löytyisi peiliin katsomalla.


Niin paljon elämässä riippuu onnesta, niin hyvä- kuin huono-osaisillakin. Pikainen vilkaisu peiliin kertoo ainakin minulle sen, että hyvin moni “saavutukseni” elämässä on omaa ansiotani vain osittain, jos senkään vertaa. Esimerkiksi, tein kyllä paljon töitä tullakseni filosofiksi. Mutta jos en olisi saanut synnyinlahjaksi minkäänlaista lahjakkuutta ja kohtuullisen hyviä älynlahjoja, minulla ei olisi koskaan ollut tilaisuutta edes yrittää. Jos olisin sairastunut vakavasti opiskeluaikana, en myöskään olisi tässä. Jos, jos, jos…onni on haurasta, eikä sen tavoittaminen johdu pelkästään omasta etevyydestä tai siitä että jokin mystinen metafyysinen mekanismi maailmassa palkitsisi ihmiset heidän luonteensa erinomaisuuksista. Adam Smithin markkinoiden näkymätön käsi ei ainakaan ole sellainen mekanismi. Onni on onnea, toisilla sitä on ja toisilla ei. Maailma ei ole erityisen reilu, mutta ihmiset voivat sitä olla jos niin valitsevat. Onnea olisi useammilla, jos suhteellisen hyväosaisten joukossa olisi enemmän niitä jotka jaksaisivat välittää kanssaihmisistään.

Hyväntekeväisyys ei tule minulle luonnostaan. Siksi olen päättänyt kiinnittää siihen tänä vuonna erityistä huomiota. Näin siksi että en halua olla sellainen ihminen joka ei auta lähimmäistään silloin kun siihen olisi tarjolla mahdollisuus.

posted under , |

4 kommenttia:

Marina kirjoitti...

Hieno kirjoitus!! Kaikki täyttä asiaa. Saanko linkittää tämän omaan blogiini? Pohdin blogissani paljon köyhyyttä, sekä omaani että yleisesti. Tuli mieleen tuosta opettamisesta, että onhan moni sitä mieltä, että kukaan ei opi tulemaan toimeen omillaan jos aina auttaa... Mutta mitä sitten jos osaa tulla toimeen omillaan ja silti on tiukkaa? Mitä siinä enää voi oppia?!

Äh, tuossa ei ole haluamaani vaihtoehtoa nikkinä, joten olen vanhalla nikillä googlessa rekisteröityneenä mutta nykyään olen Ofelia ja blogini osoite http://laternamagi.vuodatus.net. =)

Ofelia kirjoitti...

No niin vaihdoin nikkini tuonne mutta en tiedä mihin blogini linkin nyt laittaisin. Yhden syyn takia en viitsi laittaa profiilia julkiseksi. =) Linkitin jo ilman lupaasi tuon upean kirjoituksesikin blogiini...! Kai se on ok?

Saara kirjoitti...

Kyllä, kaikkia kirjoituksiani saa lainata ja linkittää, kunhan laitatte linkin tai nimen tekstin yhteyteen. :)

Hyvä kysymys myös- luulisin että näin ajatteleville niukkuus on aina merkki siitä ettei ihminen osaa tulla toimeen omillaan...

Minimitulot minullakin kirjoitti...

Hyvä teksti vaikeasta aiheesta.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments