Yöelämä maalla

Joskus kauan sitten, asuessani kaupungissa jossa liikenteen melu pauhasi aina taustalla, naapurit kolistelivat ja ravintoloista koteihinsa ryömivät humalaiset räyhäsivät kaduilla kuvittelin, että maalla olisi öisin hiljaista. Katin kontit ja kanin koivet, sanon siihen nyt.
Esimerkiksi viime yönä meillä oli tällaista

22:45 (alkusoitto) Havaitaan että pussilakanaan on ilmestynyt jostain isoja reikiä. Lähemmässä tarkastelussa sängystä löytyy kuin saksilla leikattuja pussilakanan palasia. Siivosimme aiemmin päivällä kanien tarhan, ja sen aikaa riiviöt saivat peuhata sängyllä. Peuhattu on. Emme enää jaksa alkaa lakanoiden vaihtoon, joten kirjaamme hävikin ja päätämme että huomenna jänöläisille koittaa kynsienleikkuupäivä.

23:00 Käymme nukkumaan. Vähän myöhässä, koska sain illan lopuksi työhulluuskohtauksen ja raadoin ruohonleikkuupuuhissa kunnes en jaksanut heti raahautua edes suihkuun. Pihamme leikattavasta nurmikosta tulikin leikattua noin kolmannes. Juttelemme tekemättömistä puutarhatöistä ja päätämme mennä huomenna (siis tänään) Agri-Markettiin.
On kuuma. Päätämme myös vihdoin hankkia sen ilmalämpöpumpun, ASAP. Isännän innosti tositoimiin se, että iltaurheiluksi hän jahtasi makuuhuoneesta kaksi ampiaista.

04:00 Varis laskeutuu ikkunan alla olevaan puuhun ja aloittaa taukoamattoman ”kaipaan naarasta”-kantaatin. Tunnetta ja volyymiä on huomattavasti enemmän kuin taitoa. Minä kaivaudun tyynyjen alle ja rukoilen hyviä jumalia antamaan varikselle naaraan mahd.nop. Isäntä on toiminnan mies ja kapuaa sulkemaan ikkunan päätettyään että kuumuus ja hapenpuute ovat siedettävämpää seuraa kuin varis.

04:15 Havaitsemme että sängyssä pöllyävät höyhenet. Lumppari (tai, ainakin Lumppari) on siis hajottanut muutakin kuin pussilakanan. Lupaan yrittää paikata peiton sitten aamulla. Nukahdamme.

04:40 Kanit heräävät viereisessä huoneessa ja päättävät aloittaa päivänsä reippaalla parkour-treenillä. Jänöjen versio parkourista ei ole ihan yhtä hienostunut kuin se jota ihmiset harrastavat: sallittua on myös tiellä olevien tavaroiden heittely syrjään ja asioita päin rynnistäminen siinä toivossa että niistä pääsee läpi. Herään hetkeksi rytinään ja hävitykseen, mutta nukahdan pian uudelleen, kiitollisena siitä että äänistä päätellen kanit sentään ovat vielä tarhassa eivätkä esimerkiksi kirjahyllyssä josta ne joutuisi palauttamaan kotiinsa. Tähän meteliin olen kuitenkin tottunut. Sen joka väittää että kanit ovat hiljaisia eläimiä, täytyy olla kuuro.

07:00 Ikkuna on kiinni, mutta äänestä ei voi erehtyä. Jostakin makuuhuoneeseen on materialisoitunut ampiainen. Pakenen taas peiton alle sillä välin kun sankarini hyökkää ampiaisen kimppuun ja tekee siitä selvän.
Jonkin ajan päästä onkin jo aika herätä uuteen päivään.
Herätessämme sänky on täynnä untuvaa, ja meille selviää että pupukullat ovat pistäneet parinsadan euron peiton paikkauskelvottomaan kuntoon. Lisäämme peitonhankintaretken tehtävälistalle. Kömpiessämme ylös kaikkialla vallitsee ihana maaseudun hiljaisuus. Kanitarha on siisti ja hiljainen pupujen mentyä jo päiväunille.

posted under |

5 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Mentaalinen muistutus itselle; jänöisiä meille ainoastaan pataan.
Jälkikasvu on mourunnut pupuja jo kauan ja hartaasti, katsos.
Se ampiaisen ammattihävittäjä kun kävi, eikö niillä ole mitään vakuutusta ylijäämäpörriäisille? Jos onkin, tuskin pelittää seuraavaan kesään. Ainako ne yrittävät palata entisille kotikonnuille? ( siis ampiaiset, ei ne hävittäjät )

Saara kirjoitti...

En suosittelisi pupuja lasten lemmikeiksi. Ne ovat loistokavereita, mutta aika eri tavalla kuin naamasta voisi päätellä.

Ampiaisemme ovat ilmeisesti asuneet jo vuosikymmeniä yläullakolla. Ihmettelisin jos ne saisi sieltä lopullisesti häviämään. Joten hävittäjä saisi kait käydä joka vuosi. Tänä vuonna ei (vielä) olla niin hädissämme. Mutta Lehmans'ilta tuli tilattua kunnon arsenaali aseistusta. Luulisi että jokin tepsii...

WeirdRockStar kirjoitti...

Ei meille voi tässä tilanteessa jänöjä haalia. Tulevaisuudessa meille on tehty jo henkinen tilaus puolikkaan kamelin kokoisesta koirasta ( se isompi puolisko ) ja Pythagoras sinnittelee yhdeksällä hengellään vielä 10- 15 vuotta ellei jotain yllättävää tapahdu.
Mutta ne on niin kutkuttavan lähellä lasin takana joka kerta kun käydään kalakaupassa ( meidän eväkkäät sikiävät kuin minkit ja saan liisattua ne ONNEKSI asiantuntevaan liikelaitokseen )

Ampiaiset on niin todella hirvittäviä otuksia ettei mitään rajaa. Olen suuren puistatuksen ja kammon vallassa seurannut teidän vintin ampiaisraportointia sillä jos nyt niin käy että päädymme joskus asuttamaan Taloa ( Poikalapsi viime käynnillä sanoi että " tämä on meidän koti, että sit tiedät äiti " ja Poikalapsen lauseilla on tapana ilmiintyä todeksi. Joten pelkoni saattaa osua todeksi haman tulevaisuuden aikana ) on siellä odotettavissa läjäpäin erilaisia ampiaisia. Hyi elin. Ne myös ovat asuttaneet ulkovuorauksen sahanpuruissa kuulemma " jo yli sata vuotta " joten ... kamomillatee potkii tähän fobiaan vain tiettyyn pisteeseen.

Saara kirjoitti...

Juu, eläinkaupoissa pupupalloista saa kyllä ihan väärän käsityksen. Paitsi kenties Lumesta joka oli pakko korjata kaupasta mukaan kun se piti jo siellä sellaista sirkusta ettei sen millään voinut antaa päätyä perheeseen joka olisi tehnyt siitä häkkikanin.

Synnyttäviä hammaskarppejako sulla on kun sikiävät? Meillä mietitään aina välillä akvaarioharrastuksen henkiinherättämistä. Aikakysymys, ja toisaalta täällä on keskikova vesi josta kaikki ei niin tykkää. Malawijärven hullut (anteeksi, piti sanomani kirjoahvenet) eivät innosta, miljoonakalojen poikamiesboksi ehkä...

Raportoin täällä taas miten Lehmans'in aseistus tepsii ampiaisiin... niiden katalogissa oli muutama aika kiinnostava ja ekologinen karkoitusväline.

WeirdRockStar kirjoitti...

Käytännössä meillä sikiää ihan kaikki mistä löytyy kumpaakin sukupuolta. Olen roudannut kupari- ja täplämonnisia, kääpiömonnisia, avaimia, kardinaali- ja punapäätetroja, keltabarbeja ja kardinaalikaloja eläinkauppaan.
Enkä mä ole edes kudettanut niitä.
En edes halua kuvitella mitä pelleilyä hammaskarppien kanssa temppuilu saisi aikaan.

Joo, ahvenet on ihan elimestä. En tykkää. Kamala tappelurinki niillä heti. Olin niin huojentunut kun sain viimeisetkin avaimet ( nekin kuti aina! ) vietyä pois. Mikä alkoi laupeudentekona ( kala- adoptio ) muodostui fisuhelvetiksi.
Ehkäpä se herrasmies- seura miljoonakaloista ei olisi huono idea. Kauniita ainakin ovat.
Jos nyt omistaisin sopivan kokoisen tyhjän akvan, haluaisin murisijakaloja. Se olisi hassua kun ne rutisisivat ja naksuttelisivat siellä toisilleen. Mutta mulla onkin kyseenalaiset huvit jo muutenkin.
Itse asiassa jonotin yli puoli vuotta lakristigurameja mutta niitä oli liian vaikea kuljettaa Suomeen siihen vuoden aikaan. Funtsin että ei sitten niin eettisestikään hyvä juttu.

Odotan jännittyneenä ampiais- raporttia...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments