Walk like a Ranger, Eat like a Hobbit, Love like an Elf, Live like a Shieldmaiden


Krätyakka pyysi jokin aika sitten blogissaan kirjoittamaan jotakin elämän tarkoituksesta. Aika moni siitä tuntuukin kirjoittaneen, useimmat jo hyvän aikaa sitten. Puolustuksekseni sanon vain, että sen minkä nopeudessa häviän, yritän saada takaisin syvällisyydessä. Elämän tarkoitus. Se on sitä filosofista peruskauraa. Toisaalta loppuunkaluttu, toisaalta kysymys jota ei voi selvittää tyhjentävästi jo sen lähtökohtaisen epämääräisyyden vuoksi...ja jotain sellaista joka koskettaa jokaista. Mitä minulla on lisättävää siihen mitä siitä on jo sanottu?

Puoliso totesi kerran toivovansa kovasti että elämäni tarkoitus sisältää omenapiiraiden leipomista. Minusta se oli tavattoman viisaasti sanottu. Ensinnäkin, se viittaa siihen että elämän tarkoitus on sekä subjektiivista että laajemman perspektiivin kysymys, eikä ole mitenkään selvää mitä perspektiiviä tulisi pitää tärkeämpänä. Jos joku jonakin päivänä kirjoittaa minusta nekrologin, hän todennäköisesti mainitsee siinä joitakin ammattillisia aikaansaannoksiani. Aviomies, siis ihminen jolle elämälläni on suuri merkitys, on taas perustellusti sitä mieltä että tärkeitä ja arvostettavia ovat myös monet sellaiset asiat joille kukaan tuskin palstamillejä uhraisi, kuten leivonnaiset, kotityöt ja halit. Itselleni taas on tärkeintä yrittää ymmärtää maailmankaikkeutta niiltä osin kuin osaan sitä ajatella ja elää siinä parhaan taitoni mukaan. Ja entäs jos historian valossa käykin niin että elämäni tärkeimmäksi aikaansaannokseksi päätyykin jokin ajatuksenpoikanen joka on sujahtanut vaikka Puolison tieteelliseen artikkeliin kommenttieni ansiosta? Ajatus, jota kukaan ei ikinä tule yhdistämään minuun?

Hieno juttuhan sekin olisi.

Se että en ymmärrä elämäni tarkoitusta (enkä usko voivanikaan ymmärtää) ei tarkoita sitä etteikö tarkoitusta olisi. Lähinnä se tarkoittaa sitä elämä on mielestäni tehty ennen kaikkea elettäväksi. Minulla on kohtalaisen hyvä käsitys siitä mitä on hyvä elämä ja millaisten periaatteiden mukaan on hyvä elää. Tavoitteeni ovat selvillä. Yritän elää parhaan taitoni mukaan siten että olemassaoloni jälkeen maailma on parempi paikka kuin se oli ennen minua. Yritän pitää mielessäni että maailmassa ei olekaan muuta kuin ihmeitä, ja yritän huolehtia siitä että huomaan niistä mahdollisimman monta. Yritän ymmärtää kaiken, mukaan lukien ne asiat joista murehtiminen on turhaa tai tyhjänpäiväistä. Yritän aina tehdä sen minkä voin- en yhtään vähempää mutta en myöskään vaadi itseltäni mahdottomia. Toisaalta, yritän kehittyä jotta tulevaisuudessa voisin enemmän kuin nyt. Y
ritän muistaa että elämäni on rajallinen ja että siksi aikaa ei pidä koskaan tappaa vaan sille pitää löytää sisältö ja merkitys. Ennen muuta, yritän pitää mielessäni että käsite "paras ymmärrykseni" on jotakin jonka on syytä kehittyä ja muuttua kun kasvan ja viisastun. Siinä se. Luulisin että kun elelee tämäntapaista reseptiä soveltaen, alkaa elämään syntyä merkitystä ja tarkoitusta ihan sivutuotteena. Sitten kun tärkein, eli se resepti, on sisäistetty.

3 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Krätyakka ei vaan jätä rauhaan. Nyt olisi tarjolla haaste, jossa pyydetään esittelemään viisi itselle tärkeätä kirjaa.

alias Edmund kirjoitti...

Elämän tarkoitus? Kysymystä selventääkseen pitäisi määritellä jotenkin käsitteet "elämä" ja "tarkoitus". Elämä voidaan määritellä biologian, psykologian, historian yms. näkökulmasta tai sitten niin kuin sinä teit; oman elämänkokemuksen pohjalta eli miltä eläminen minusta vaikuttaa tässä ja nyt. Tarkoitus voidaan kai määritellä päämääräksi eli eräänlaiseksi itseisarvoksi. Itse pidän ajatuksesta että elämä on kaikkein korkein itseisarvo kaikissa eri muodoissaan. Biologinen organismi pyrkii tietenkin lisääntymään, mutta ei pidä elämäänsä turhana vaikkei siihen pystyisikään. Tämän huomaa eläinten kohdalla hyvin. Samoin on minusta muidenkin elämän määritelmien kanssa; niistä avautuu tietynlainen vastaus elämän tarkoitukseen, mutta nämä vastaukset eivät käytännössä vaikuta uskottavilta tai tarpeeksi kokonaisvaltaisilta. Elämän tarkoituksesta pitäisi pystyä keskustelemaan loogisesti ja perustellen. Itse pitäisin elämän tarkoituksena elämää itseään kaikissa sen eri muodoissa.

Saara kirjoitti...

Jos elämä on itsessään korkein itseisarvo, niin juutumme taas siihen elämän määritelmään ja sen vaikeuteen...tämän vuoksi "elämä on oma tarkoituksensa"-tyyppiset vastaukset ovat minusta hiukan tyhjiä ja epäinformatiivisia, kunnes niitä tarkennetaan huomattavasti.

Esimerkiksi elämän määritelmän pelkistäminen biologiseksi selviytymiseksi jättää huomiotta mm. elämän laatuun liittyvät kysymykset, kysymyksen siitä kenen elämä on korkein päämäärä (esimerkiksi jos lähdetään siitä että itsesäilytys hinnalla millä hyvänsä on korkein päämäärä, päästään moraaliseen suohon alta aikayksikön) ja hiukan tähän liittyen, konfliktin yksilön itsesäilytyksen ja muiden olentojen (mukaanlukien muut lajit) olemassaolon oikeutuksen välillä.

Jos taas tarkennamme elämän käsitettä, esimerkiksi inhimilliseen kukoistukseen pyrkimiseksi, jää epäselväksi, miksi alun perin käytimmekään epäselvempää määrittelyä...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments