Suuri eurovaalipostaus


Minun on pitänyt kirjoittaa jo monen viikon ajan eurovaaleista. Luulisi että juttua riittäisi. Olenhan poliittisesti aktiivinen, valtiotieteilijä ja kiinnostunut myös kansainvälisestä politiikasta. Vaan kuinkas tässä on käynytkään? Todellisuudessa olen paremmin perillä silaaneista (mahdollisista piipohjaisista elämänmuodoista joita saattaa elää eräissä eksoympäristöissä joissa hiilipohjaista elämää ei voisi esiintyä) kuin EU-politiikan kiemuroista. Tiedostan, että EU vaikuttaa arkielämääni monella tavalla ja että siksi kansalaisena minun on tärkeää sanoa tilaisuuden tullen oma mielipiteeni myös siitä. Toisaalta monissa asioissa lainsäädäntö halutaan säilyttää kansallisena. Käsi pystyyn, kuka tietää mitkä asiat ovat mitäkin? Pohjimmiltaan, EU tuntuu minusta pieneltä Brysselissä sijaitsevalta mustalta aukolta jonne tasaisin välein lähetetään lasti meppejä ja josta seuraavien vuosien ajan kohoaa epämääräisiä ja byrokratian outojen lakien mukaan toimivia direktiivejä- poliittisen maailman Hawkingin säteilyä.

Mistä tämä johtuu? Minusta vika on tiedotuksessa. EU on monimutkainen ja kaukainenkin, ja siksi toimittajienkaan on vaikea saada siitä otetta. EU:sta on vaikea kirjoittaa napakoita juttuja joissa on sähäkkä otsikko. Edes EU-vaalien kynnyksellä vaalitunnelmaa ja keskustelua ei näy muualla kuin ehdokkaiden kesken. Kunnallivaalit olivat aivan toista- niissä toki valittiin ihmisiä päättämään monesta arkielämään vaikuttavasta tärkeästä asiasta. Mutta kai yhteiskunnallisiin rakenteisiin vaikuttaminen koko Euroopan tasollakin on tärkeää? Puolueet hokevat että EU:ssa päätetään tärkeistä kysymyksistä, mutta harva vaivautuu konkretisoimaan edes sen vertaa että valtiotieteiden maisterille valkenisi, mistä tarkalleen ottaen on puhe. Jopa suuri osa ehdokkaista tuntuu olevan pihalla siitä mihin EU:ssa voi vaikuttaa ja miten. Yleinen tietämättömyys verhotaan sitten ylevän epämääräiseen retoriikkaan. Puheesta tulee mukafilosofointia: puhutaan arvoista, asioista jotka ovat ehdokkaalle tärkeitä ja joiden puolesta hän haluaisi EU:ssa toimia. Kuulostaa kivalta, niin kauan kuin kukaan ei erehdy kysymään ehdokkaalta, miten hän on käytännössä ajatellut toimia. Tai edes, millaiset mahdollisuudet europarlamentti tarjoaa kunkin ehdokkaan ylevien päämäärien ajamiseen. Joku sanoo haluavansa oikein muuttaa EU:n rakenteita ihmisystävällisempään suuntaan. Miten hän aikoo käytännössä pyrkiä siihen olemassaolevien rakenteiden ja toimintatapojen puitteissa? Strategia tänne, kiitos, jotta äänestäjät voivat arvioida sitä.

Tällä viikolla harrastan vaalitoimitsemista. Istun joka päivä jonkun tunnin Virkkalan kirjastossa jonne äänestäjiä onkin virrannut tasaisen rauhallisena virtana. Äänestysvilkkaus on toistaiseksi ollut minulle ja muillekin toimitsijoille myönteinen yllätys. Ainakin täällä Virkkalassa elätellään jo toiveita siitä että äänestysprosentti nousisi viime EU-vaaleista. Mutta alle nelikymppisiä äänestäjiä ei ainakaan minun vuoroillani ole montaa näkynyt. Se huolestuttaa. Poliittinen järjestelmämme kun toimii siten että tietty määrä henkilöitä valitaan edustamaan kansaa joka tapauksessa, vaikka sitten pikkuisen vähemmistön voimin. Äänestämättä jättäminen ei ole välinpitämättömyyden ilmaisu tai hienostunut protesti vaan tehokas keino vaikuttaa sen puolesta että ne ehdokkaat jotka ovat mielestäsi kaikkein kyvyttömimpiä ja ärsyttävimpiä pääsevät yhteiskunnan johtopaikoille. Äänestysvilkkauden keskittyminen tietyille ikäluokille tarkoittaa myös vallan keskittymistä. Kotimaan politiikka taas todistaa että vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan on hyvin spesifiä- kun puhutaan nuoremmasta sukupolvesta kollektiivisesti, sitä voi reippaasti syrjiä. Se ei ole oikein -minusta politiikassa pitäisi pyrkiä ajamaan muidenkin kuin itsensä kaltaisten etua- mutta tehokkain keino parantaa tilannetta olisi että nuoremmatkin käyttäisivät sitä valtaa joka heillä jo on. Äänestäminen ei ehkä ole paljon, mutta silti se on tärkeää.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments