Oman elämäni duunari

Teistä lukijoista en tiedä, mutta minusta tulisi surkea maailman napa. Edes oman maailmani. Sen, jossa koboltti, ultramariini ja pthalosyaaninsininen ovat ihan eri värejä (toisin kuin Aviomiehen maailmassa) ja jossa oikea ja vasen eivät ole erotettavissa ihan tuosta vain (toisin kuin niiden maailmassa jotka eivät elä dyscalculian kanssa). Maailmassani vierailee kaikenlaista väkeä, ja pystyn jopa kommunikoimaan järkevästi monista yleisistä vakioista muiden ihmisten kanssa, mutta tietyllä, tärkeällä tavalla olen yksin kuten kaikki muutkin, paitsi kenties ne jotka eivät tiedä olevansa yksin. Sen vielä kestää, mutta enpä haluaisi olla Taivaannaula jonka ympärillä todellisuus kiertyy, edes tässä pikkuisessa maailmassani. No, ainakaan enempää kuin on väistämätöntä.

Elämäni positiivisen perusvireen taustalla on osaltaan syvä vakuuttuneisuuteni tästä. Etteivät minun suruni, tuurini ja hyväoloni ole maailman isoimpia asioita. En tarkoita tällä ettenkö huolehtisi omasta hyvinvoinnistani kohtuullisessa määrin. Tietenkin ihmisen on hyvä tulla toimeen itsensä kanssa. Mutta vaikka tavallaan olenkin oman todellisuuteni ainoa asukas, en ole sen merkittävin asukas. Maailmassa on monta asiaa ja useampikin ihminen joiden etu menee omani edelle niin että perävalot vain vilahtavat. Ja minusta se on ihan oikein. Jos maailmassani ei olisi asioita jotka ovat tärkeämpiä kuin minä tai ihmisiä joiden hyvinvointi on minulle tärkeämpää kuin omani, asiani olisivat hullusti.

Ainakin joutuisin painumaan työttömyyskortistoon. Filosofin työssä on hetkensä, mutta olen löytänyt itseni myös hyvin ikävistä tilanteista. Sellaisista, mistä ei kyllä puhuttu Valtiotieteellisen valintaoppaassa eikä edes graduseminaareissa yhtään mitään. Tiukoissa tilanteissa on aivan kullanarvoista osata unohtaa ainakin toistaiseksi se miltä tuntuu ja yrittää tehdä niin kuin järkevästi ajatellen on parasta. Olen tullut siihen tulokseen että hyvällä filosofilla on ainakin keskinkertaisesti älyä ja reilusti yli keskiverron kärsivällisyyttä ja työteliästä luonteenlaatua. Mutta hänen omaneduntajunsa on oltava hyvin lähellä täyttä nollaa. Se on tavallaan tuskallista, mutta toisaalta maailmassa on monta asiaa pielessä nimen omaan siksi etteivät ihmiset ole valmiita riskeeraamaan henkilökohtaisia etujaan ja omaa mielihyväänsä suurempien ja tavallaan kaukaisempien arvojen toteuttamisen toivossa.

Sanotaan, että jos keskittyy itseensä tarpeeksi pontevasti, pystyy paremmin kestämään elämän vastoinkäymisiä. Olen eri mieltä. Jos ihminen keskittyy itseensä ja oman hyvinvointinsa ylläpitoon, saattaa käydä niinkin että kielteiset tunteet saavat vallan. Jos maailma oman kauniin kodin ulkopuolella näyttää liian ikävältä, ei oikea ratkaisu ole lukita ulko-ovea ja vetää verhoja kiinni vaan yrittää tehdä jotakin, sen minkä pystyy, vaikka se olisikin vain vähän. Joskus minua auttaa katseen nostaminen kirjaimellisesti.
Tähtitaivasta katsellessa oman elämän murheet asettuvat kuin itsestään omaan kokoluokkaansa. Minä olen maailmani ainoa asukas, mutta se maailma on valtavan suuri ja täynnä ihmeitä. Olen monellakin tapaa hyvä tyyppi (ainakin omasta mielestäni), ja ainakin yritän kuulua niihin ihmisiin jotka jättävät jälkeensä maailman joka on hiukan parempi kuin se johon he saapuivat. Mutta pystyn tältä istumalta luettelemaan listan ihmisiä joiden hyvinvointi on minulle tärkeämpää kuin omani, ja vielä pidemmän listan asioita ja arvoja jotka ovat tärkeämpiä kuin omat mielihyväni.

Itseään täytyy rakastaa mutta Minä Itse on ankara ja julma jumala. Omasta onnellisuudesta ei voi sysätä vastuuta muille, mutta toisaalta ne jotka jahtaavat onnea eniten onnistuvat usein hukkaamaan sen perusteellisimmin. Sen sijaan onnen voi löytää silloin kun sen kadottaa huoleen itseä suuremmista asioista. Omassa maailmassani olen kuningas siinä mielessä että siitä miten asioihin suhtaudun riippuu pitkälti se miltä maailmani näyttää. Omassa elämässäni olen sen sijaan tyytyväinen vaatimattomampaankin virkaan suurten arvojen palveluksessa.

posted under , |

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Akka krätisee blogissa olisi sulle aivot, vaikka onhan sulla jo erinomaisen käyttökelpoiset, mutta hae pois, jos tahdot..,-)

Saara kirjoitti...

Kiitos, kiitos!

Kyllä lisäaivot tulevat tälle tosi tarpeeseen. X)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments