Mielikuvituksen tuotteita

Sanotaan että ihmisellä joka osaa nauraa itselleen, on elämässään loputtomasti hupia. Tässä piilee viisauden siemen.

Varattujen ihmisten ei pidä katsella muita. Mutta sataprosenttisiin mielikuvitusolentoihin voi pikkuisen ihastua. Ja sitten kun katsoo, mitä kaikkea listalle päätyi voi miettiä, onko ihan terve. Myönteiseen vastaukseen voi päätyä sitten kun on kuullut, keistä tutut pitävät. Pääsee nauramaan sekä itselleen että muille. Täydellistä! Greg House? Ette voi olla tosissanne. Jean-Luc Picard? Hercule Poirot??? Mieleen nousevat kuvat alkavat muistuttaa Mikael Niemen novelleja. Yhtäkkiä omalta listalta löytyvät Judge Dredd ja Stargate SG-1:n Jack O’Neill (jota esittää Ihmemies Richard Dean Anderson) alkavat tuntumaan paitsi huvittavilta, myös varsin tasokkailta. Harry Potter- elokuvien Lucius Malfoylla ei hänelläkään tuntuisi olevan mitään vaikeuksia perustaa halutessaan vaikka kokonaista haaremia. Sen sijaan, en ole vielä tavannut itseni lisäksi ketään jonka katse kirkastuu aina kun Haldir vilahtaa Taru Sormusten Herrassa- elokuvassa. Kaikki suippokorvien ystävät vaikuttavat liian kiireisiltä kuolaamaan kukkakeppi-Legolasin perään. Päivän opetus: kannattaa valita huolella, kehen itseään vertaa.

Vastentahtoisia sinkkuja varmasti piristää tieto siitä että mikäli fiktiiviset ihastukset ovat yhtään suuntaa-antavia, voi hyvin uskoa että jokaiselle kyllä löytyy jostakin joku joka tykkää. Fanittajia löytyy niin hobiteille kuin Homeroksen Odysseuksellekin, hirviöille kuin humanoideillekin. Fiktion ystävät ovat suurpiirteistä väkeä, mitä tulee pinnallisiin pikkuseikkoihin kuten lonkeroiden tai mielenvikaisuuden määrään. Tai molempiin: Davy Joneskin on kuulemani mukaan onnistunut vetoamaan naisihmisen helliin tunteisiin (ei, ei minun). Ylipäätään, luonteen jaloudella ei ole niinkään väliä, päätellen siitä miten suosittuja niin isot kuin pienetkin pahikset ovat. Jopa sellaiset hahmot jotka ovat sekä ärsyttäviä, moraalittomia että rumia, kuten yllä mainittu Greg House ja LOST:in Sawyer, ovat monen mielestä aivan ihkuja. Niinpä. Kun universaaleista vakioista on paha kiistellä, väitellään sitten makuasioista. Kun kyse on tämän tason jutuista, vapaahetken voi myös viettää sellaisista ylevistä periaatteista kuin että vastapuolen argumentteihin pitäisi suhtautua aina avoimesti vaikka itse olisikin varma siitä että tämä on väärässä. Omassa maailmassani minä päätän luonnonvakiot ja niihin kuuluu se että Judge Dredd on hot.

posted under |

4 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Voi kerro nyt kuka on Judge Dredd. Se O'Neill on kyllä minunkin mielestäni hurmaava.. :-)

Saara kirjoitti...

http://en.wikipedia.org/wiki/Judge_Dredd

Tykkäsin myös leffaversiosta X)

alias Edmund kirjoitti...

On tullut pelattua Judge Dredd roolipeliä joskus muinoin. Päivät meni mukavasti..

marjaisa kirjoitti...

Virtuaalihahmo voi olla myös psykologinen vertauskuva omasta sielunelämästä kuten Perhosena olen. Blogeissa on puhuttu tyhjyydestä, jonka voi täyttää vaikkapa fantasialla. On ero haaveen ja symbolin välillä.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments