Ja taas maailma huononee...

Ja tänään filosofin päivän pilasi tieto siitä että hallitus on päässyt sopuun kolmen prosentin valtakunnallisesta äänikynnyksestä. Konservatismi on taas ottanut pienen mutta tärkeän erävoiton taistelussaan jäykemmän yhteiskunnan puolesta.

Monipuoluedemokratiassa eduskuntapuolueiden taival on usein auennut siitä että eduskuntaan on saatu yksi edustaja, yhdestä vaalipiiristä. Valtakunnallinen kannatusprosentti on voinut olla hyvinkin pieni jo siitäkin syystä ettei aloittelevilla puolueilla välttämättä ole organisaatiota ja resursseja maanlaajuiseen kampanjointiin. Ajan myötä, kun oma kansanedustaja on tuonut puolueelleen näkyvyyttä ja katu-uskottavuutta, eduskuntaryhmä on sitten kasvanut. Näin demokratia uudistuu ja sen valtarakenteet voivat rauhanomaisesti muotoutua vastaamaan kansan tahtoa.

Valtakunnallinen äänikynnys ei vaikuta juuri mitenkään vakiintuneiden eduskuntapuolueiden toimintaan, mutta se on tehokas keino estää uusien aatteiden pääsyä poliittisen vallan lähteille. Se vaikeuttaa demokratian uudistumista. Monipuoluejärjestelmässä eduskunnassa toki ovat edustettuna edelleen monet aatteet. Mutta miten käy pitkän aikavälin kehityksen?

Entä onko sattumaa että äänikynnys on tullut ajankohtaiseksi juuri nyt? Vai onko se karu repliikki maailmassa jossa edeltävät puheenvuorot ovat käyttäneet ympäristökatastrofi, kansainvaellukset ja horjuva talousjärjestelmä? Onko pyrkimys sementöidä status quo:ta vaikka väkisin oikeastaan sen sanomista että tilanne on muuttunut olennaisesti epävarmemmaksi?

Taitaa olla aika siirtyä tietokoneen äärestä porkkanamaalle.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments