Paras tomaatti on usein se jota ei ole

Aamupalapöydässä puoliso kysyi minulta, olinko kuullut uutisesta jonka mukaan kaikkein epäekologisin tomaatti on suomalainen luomutomaatti. Olinhan minä. Eikä siinä minusta ollut mitään kummallista. Kummallisempaa on, että olemme alkaneet pitää eteläamerikkalaisen koisokasvin läsnäoloa ruokapöydässä jonkinlaisena perustarpeena vuoden ympäri. Lehdissä valitetaan vielä siitä ettei tomaatti ole vuoden ympäri tasalaatuista. Että oikea maailma kehtaakin vielä toimia vuodenaikojen mukaan! Ihmiset ovat kyllä jo monta vuotta sitten kehittäneet elämäntavan jossa säässä kuin säässä, vuoden ympäri voi elää elämänsä kuivin jaloin siirtyen sulavasti pihakannen alle sijoitetusta autotallista lämpimään autoon, sieltä työpaikan parkkihalliin, sieltä kauppakeskuksen parkkihallin kautta takaisin kotiin, loisteputkilamppujen tasaisessa valaistuksessa ja miellyttävässä kahdenkymmenen asteen lämpötilassa.

Espanjalaisten lentotomaattien sanotaan olevan symboli korkeasta länsimaisesta elintasostamme jossa kaikkea on saatavilla aina kun mieli tekee. Enpä tiedä. Kun vuoden ympäri on saatavilla samat raaka-aineet, katoaa ruokavaliosta myös vaihtelu ja makujen kirjo. Taito valmistaa ruokaa erilaisista kauden aineksista muuttuu epätavalliseksi; tavalliseksi tulee se että osaa paljon vähemmän. Ihmisillä olisi varallisuuden puolesta mahdollisuus syödä monipuolisesti, mutta käytännössä ruokavalio on raaka-aineiltaan köyhtymään päin. Ei ole helppoa löytää erilaisia retiisejä, kyssäkaaleja tai vuonankaalia muualta kuin omalta kasvimaalta. Miksi myynnissä ei koskaan ole avomaalla kasvanutta salaattia tai tuoreita papuja? Koska emme osaa haluta niitä. Koska haluamme uskoa että vaihtelua on se että perunoita saa sipseinä, ranskalaisina ja pakastettuina valkosipuliperunoina. Eksotiikannälkään voi mutustella vaikka säilöttyjä bambunversoja ja varastossa kypsytettyjä papaijoita. Kuvittelemme tyydyttävämme vaihtelunhaluamme, vaikka todellisuudessa jopa kykymme haluta on puutteellinen. Se on typistynyt kyvyksi valita tarjolle tuoduista vaihtoehdoista, enää kalpea varjo todellisen tarpeen kokemisesta- sellaisen tarpeen joille joutuisimme antamaan itse nimen. Ihminen joka antaa itselleen luvan ottaa kaikkea mitä tarjotaan ei tule rikkaaksi ja onnelliseksi vaan köyhistä köyhimmäksi. Hän ei kykene edes haluamaan koska on ulkoistanut sen markkinointi-ihmisille.


Mikä tässä eksistenssissä on ylipäätään todellista? Mikä saa ihmisen tuntemaan todella elävänsä ja olevansa merkityksellinen? Minusta tuntuu että sellaisia asioita pitäisi haluta. Mutta kaupasta niitä harvoin saa. Kun fyysiset perustarpeet on tyydytetty, aidot tarpeet alkavat kohdistua mahdollisuuksiin, ja sellaisiin asioihin jotka tuovat elämään lisää mahdollisuuksia toteuttaa omaa ainutlaatuista olemista. Itse, oman elämän tähtenä eikä vain heijastuksena suunnittelijoiden ja muotoilijoiden mielistä. Tomaatteihin palatakseni, huomaan että en enää halua tomaatteja vaan mahdollisuuden ja kyvyn nauttia ruuasta. Talvisaikaan tämä mahdollisuus toteutuu parhaiten jättämällä tomaatit kauppaan ja lähtemällä tutkimaan mitä vaihtoehtoja talvinen vuodenaika itsessään tarjoaa.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments