Jennifer Welchman, Susan Boyle ja liian hienot kengät

Olen viime kuukaudet pohtinut muutaman puolitoimettoman aivosolun (mistä niitä aina ilmestyykin?) voimalla talvella lukemaani filosofi Jennifer Welchmanin artikkelia hyveteoriasta. Welchmanin mukaan, klassisen hyveteorian ongelmana on että useimmat sen hyveistä edellyttävät että hyveellinen toimija on autonominen. Mitä suuri osa ihmisistä ei ylipäätään ole, eikä kukaan joka elää normaalin elämänkaaren lapsuudesta vanhuuteen, ole autonominen kuin muutaman keskivaiheilla vietetyn vuosikymmenen ajan. Welchmanin ajatusta jatkaakseni, itse asiassa elämän keskivaiheenkin autonomisuus on suhteellista: vaikka nyt, päälle kolmekymppisenä olenkin sekä ruumiillisesti että henkisesti hyvässä kunnossa, olen silti monella tavalla riippuvainen muista. Oikeastaan, se on minulle jopa hyväksi: globaalin tieteellisen (ja filosofisen) yhteisön muut jäsenet etsivät tietoa ja ajatuksia joita voin hyödyntää. Avioliitto tarjoaa erinomaisen tilaisuuden myös luonteen kehittämiselle. Monet hyveet ovat ylipäätään luonteeltaan sosiaalisia: esimerkiksi tämän vuoden teemaksi ottamaani hyvettä, hyväntekeväisyyttä, ei voisi harjoittaa maailmassa joka olisi täynnä itseriittoisen tyytyväisiä ihmisiä. Maailmassa jossa autonomiset toimijat vain vaihtaisivat älykkäitä lohkaisuja olisi luultavasti myös paljon vähemmän sydämen hyvyyttä. Mitä siitäkin pitäisi ajatella..?

Tästä on lyhyt matka yhteen hyveteorian peruskritiikeistä: hyveteoria on eliitin etiikkaa ja sellaisena toivottoman epäkäytännöllistä kaikille paitsi harvoille etuoikeutetuille joilla on resursseja, autonomiaa ja tietenkin korkea koulutus. Kuinka moni ihminen maailmassamme sopii tähän kuvaan? Welchmanin mukaan, kukaan ei sovi siihen koko ikäänsä. Hyveteoria on viehättävä mutta täysin toivoton tekele, filosofian Manolo Blahnikin korkokenkä joka näyttää upealta mutta jolla ei kävellä kunnolla kuin viisitoista metriä punaisella matolla. Ei sovellu tavallisten tallaajien arkeen.

Tiedän useammankin kollegan joiden mielestä hyveteorian –tai etiikan, tai filosofian- kauneus on sen tarjoamissa intellektuaalisissa konstrukteissa. Jos se on kaunis, mitä väliä voiko siinä kävellä kahden kilometrin päähän ruokakauppaan ja painavien kassien kanssa takaisin! Minusta tämä kritiikki on kuitenkin syytä ottaa vakavasti. Etiikalle on määritelty selväsanainen, järkeenkäypä tavoite jo antiikissa, eikä siitä kannata mielestäni luopua vain siksi että mitä enemmän vuosisatoja kuluu, sitä kauemmaksi matemaattinen kauneus tuntuu karkaavan. Klassisessa hyveteoriassa on siis kehittämisen varaa.

Welchmanin ratkaisu on esitellä kokonaan uusi setti hyveitä, ns. pienet hyveet, jotka soveltuvat lapsille ja muille toisista ihmisistä riippuvaisille ja joiden omaksuminen on myös pohjana autonomisten ihmisten hyveellisyydelle. Esimerkiksi seitsemänvuotias lapsi ei ole hyveellinen jos hän käyttäytyy rohkeasti aivan kuten palomies-isänsä. Eikä vanhus joka kieltäytyy avusta jota selvästi tarvitsee pärjätäkseen demonstroi autonomiaa vaan tyhmänylpeyttä, uhkarohkeutta ja jääräpäisyyttä. Lapsen on hyvä tietää koska tilanne on sellainen että kannattaa juostaa hakemaan äitiä ja vanhuksemme taas osoittaa hyveellisyyttä ottamalla avun vastaan.


Minusta näyttää siltä –taas kerran- että hyveen perustana on ihmisen oikea käsitys itsestään. Tuoreena esimerkkinä voisin nyt käyttää tuota edellisen postauksen videota. Susan Boyle menestyi, koska hänellä oli selvästi oikea käsitys itsestään. Videon perusteella hän vaikuttaa tietävänsä olevansa ihminen jolla on jotakin erityistä annettavaa yleisölle- vaikka hän ei olekaan aivan varma siitä kuinka pitkälle se hänet kantaa. Päätellen siitä että Boyle tiettävästi kärsii oppimisvaikeuksista, hän ei ehkä pystyisi omaksumaan filosofisen hyveteorian hienoja vivahteita. Kuitenkin vaikuttaa siltä että hän on täysin kykenevä toimimaan esimerkillisen hyveellisesti vaikeissa olosuhteissa –paremmin kuin moni niistä filosofeista joiden mielestä ennen kaikkea heidän teorianmurskaajahoksottimensa tekevät heistä kaikin tavoin erinomaisia ihmisiä.

Välitilinpäätökseksi saadaan pieni paradoksintapainen: jos kyky muodostaa itsestään oikea käsitys on varsinainen kardinaalihyve jonka perusteella määräytyy muun muassa se mihin muihin hyveisiin ihmisen kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota, miten tämän käsityksen voi muodostaa sellainen ihminen joka ei jo ole erinomaisen hyveellinen?

posted under |

4 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Kertakaikkiaan valloittava vertaus tuo korkokenkien kauneusjuttu. Havaitsen tässä, että minulla taitaa olla sellaisia sekä symbolisesti että konkreettisesti kaapissani runsaasti yli oman tarpeen ;-)

Ma-Riikka kirjoitti...

Susan Boylen viehätys on siinä, että hänellä on integriteettiä eikä hänen olemisessaan ole mitään teennäistä. Satuin juuri kuuntelemaan hänen esiintymisvideonsa ennen kuin näin postauksesi. Hauska sattuma.

Tuo pohdinta pienistä hyveistä tuntuu kovin oikealta. Moraalisen sankaruuden oletus vaatii liikaa keskivertoihmiseltä.

Kiitos ajatuksista.

Liisa kirjoitti...

Lopussa esittämääsi paradoksiin: tämä lienee kehittyvä ja kehitettävissä oleva taito. Mutta varmastikin sellainen, jota ihminen ei voi kehittää sosiaalisessa tyhjiössä, vaan hyväksymällä toiset ihmiset, ja miksei myös olemassaolevat teoreettiset pohdinnat peileikseen.

Saara kirjoitti...

Liisa: Hyvettä ei voi kehittää sosiaalisessa tyhjiössä, mutta myöskin sen kehittäminen huonossa seurassa on vaikeaa. Ihmisen on siis osattava hakeutua hyvään seuraan jo ennen kuin häntä varsinaisesti voidaan sanoa hyveelliseksi...

Miten tämä onnistuu? Kasvatusta on veikattu yhdeksi vaihtoehdoksi, mutta kaikkien kohdalla se tuskin pitää paikkansa- muutenhan hyve olisi periytyvää ja taas kerran niin elitististä.
Toinen ratkaisu voi löytyä pienistä hyveistä

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments