Vapaudesta olla sellainen kuin vapaan ihmisen tulee olla

Ihmisoikeusliitto nosti tässä vähän aikaa sitten huolenaiheeksi lestadiolaisten ehkäisykiellon ja lähti sen myötä uiskentelemaan vaarallisille vesille. Kun puhutaan asioista jotka tapahtuvat aikuisten ihmisten välillä, on nimittäin aika vaarallista käyttää paternalistisia eli holhoavia argumentteja.

Voin hyvin uskoa että vanhoillislestadiolaisuudesta irrottautuminen on ihmiselle vaikeaa. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty tekemään sitä valintaa vaikka ehkä haluaisivatkin. Mutta se on mahdollista. Kun puheena ovat aikuiset ihmiset, on aika kestämätöntä ajatella että yksilön mahdollinen tahdonheikkous on yhteiskunnallinen ongelma. On ikävää, että valinnasta käyttää ehkäisyä on ikäviä sosiaalisia seurauksia joillekin ihmisille. Toisaalta, monen laillisen valinnanvapauden käyttämisestä voi toisinaan olla ikäviä sosiaalisia seurauksia itse kullekin. Muidenkin kuin lestadiolaisten on toisinaan tehtävä vaikeita valintoja. Joskus tärkeät arvot, rakkaat ihmiset ja elämänolosuhteet vain ovat ristiriidassa keskenään. Helppo elämä ei ole ihmisoikeus.


Vapaassa yhteiskunnassamme on muodikasta perustella paternalistisia argumentteja vetoamalla terveysriskeihin: esimerkiksi polkupyöräilijän on käytettävä kypärää, koska kypärättömyys voi johtaa pyöräilijän vakavaan vammautumiseen. Koska pyöräilijä nyt vain ei kykene näkemään omaa etuaan, on lainsäätäjän pakotettava hänet siihen. Onhan terveydenhuoltojärjestelmä sentään verorahoilla kustannettu! Kyllä vain, ja yksi sen päätavoitteista on taata ihmisille hyvä elämä. Onko elämä enää hyvää jos huoli terveydestä käy niin suureksi että terveysriskien ottaminen on ihan laissa kiellettävä? Lestadiolaisten ehkäisykieltoa vastaan terveysargumentti on sitä paitsi hatara: muuten terveille naisille monien lasten synnyttäminen ei aiheuta suuria terveysriskejä, ja se jopa suojaa eräiltä sairauksilta. Toisaalta synnyttämättömyyskin ja raskauden lykkääminen reilusti kolmenkympin tuolle puolelle aiheuttaa terveysriskejä, mutta en ole toistaiseksi nähnyt kovin monen pitävän sitä suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Tietyistä huolestuneista kansalaisista vain tuntuu että ehkäisemättömyyden täytyy olla epäterveellistä. Onhan suuren lapsikatraan hankkiminen muutenkin epäilyttävää yhteiskunnassa jossa normiperheen koko on kaksi lasta, mieluiten tyttö ja poika, mieluiten pellavapäisiä sinisilmäisiä tapaluterilaisia.

Joten pohditaanpa muita argumentteja. Kuinka moni lestadiolainen on valinnut tiukan uskonnollisen yhteisön jäsenyyden? Voidaanko vapaasta valinnasta puhua, jos ihminen on kasvanut lestadiolaisuuteen pienestä pitäen? Kyllä voidaan. Kääntäen: kuinka moni ihminen on valinnut kasvaa länsimaisessa kerskakulutusyhteiskunnassa, hengittää pienestä pitäen pakokaasunkäryistä ilmaa ja omaksua mammonan palvonnan ja juurettomuuden arvoikseen? En minä ainakaan. Mutta kuinkas ollakaan, tähän kulttuuriin minutkin on kasvatettu. Edelleen, vaikka nyt aikuisena minulla onkin mahdollisuus esittää kulttuurikritiikkiä ja pyrkiä elämään omien, valtavirrasta poikkeavien arvojen mukaisesti, joudun tulemaan toimeen sen yhteiskunnan kanssa. Väite, jonka mukaan ihmisen kasvaminen vähemmistökulttuurissa on ongelma sisältää taustaoletuksen siitä että valtavirran kulttuuri on moraalisesti ylivertainen. Jos joku toteuttaa selvästi valtavirrasta poikkeavaa elämäntapaa, hänen valintojensa täytyy silloin olla joko aivopesun tulosta tai muuten vain perustavalla tavalla vääriä. Enemmistöhän on aina oikeassa..?

Suomalaisella valtavirtakulttuurilla on tietysti puolellaan se, että se on päältä päin katsottuna yksilön kannalta sallivampaa kuin lestadiolaisuus. Niin kauan kuin noudattaa lakia, voi tehdä mitä haluaa. Huomaamatta jää tällöin, että todellisuudessa keskivertoihmisen elämää säätelevät monet muutkin normit kuin laki, ja vieläpä melko yksityiskohtaisesti. Ne vain on sisäistetty niin hyvin että niitä ei huomaa ennen kuin vastaan kävelee joku erilainen, se kuuluisa Toinen joka elää toisten normien mukaan ja johon joudumme pakostakin vertaamaan itseämme. Oletteko esimerkiksi huomanneet että katukuvassa huomattava enemmistö ihmisistä on ihan tavallisen oloista väkeä, vaikka lain ihmisille suoma vapaus toteuttaa itseään sallisi vaikka mitä merkillisyyksiä niin käytöksen kuin pukeutumisenkin osalta?


Näyttää siltä että aktuaalinen vapaus toteuttaa itseämme on useimpien mielestä paljon kapeampaa kuin reaalinen vapaus- se vapaus joka meillä lakien ja julkilausuttujen periaatteiden mukaan on. Onko valtavirran nainen todella vapaa synnyttämään viitisentoista lasta ilman ikäviä sosiaalisia seuraamuksia, jos hän niin haluaisi? Mistä johtuu, ettei moni suomalainen nainen edes mieti teini-iässä että suurperheen äitiyskin olisi ihan realistinen vaihtoehto jos hyvä puoliso löytyisi jo nuorena? Ettei se vain ainakin vähän johtuisi siitä että tässä maassa suurperheen äitiys on leimattu alistettujen, kouluttamattomien, luusereiden vaihtoehdoksi jota kukaan vapaa ja valistunut nainen ei voisi osakseen valita?

Täydellistä vapautta ei olekaan kellään, mutta yhteiskunta on vapaa silloin kun sen jäsenillä on ainakin vapaus kuulua valtakulttuuriin ja hyväksyä sen arvot tai valita elää elämänsä toisin ilman ikäviä seuraamuksia yhteiskunnan ja tuntemattomien ihmisten taholta. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa lain tulisi pyrkiä katsomusneutraaliuteen- siis siihen ettei lakeja säädetä vain ilmaisemaan enemmistön moraalista paheksuntaa. Lailla ja moraalilla on toki tekemistä keskenään, mutta meillä on runsaasti historiallisia esimerkkejä siitä miten lainsäädäntö on mennyt pahasti metsään kun se on pakottanut kansalaiset alistumaan tietyn ryhmän moraalisiin normeihin joiden yhteys yhteiskuntarauhaan ja kansalaisten konkreettisen hyvinvoinnin, vapauksien ja oikeuksien turvaamiseen on epäselvä.

Nykyään tuntuu olevan muodikasta ajatella että jokainen joka kieltäytyy vastaanottamasta kaikkia tarjolla olevia maallisen länsimaisen ihmisen vapauksia, on alistettu ja sorrettu. Vapaus on tämän ajattelutavan mukaan vapautta elää mielihalujensa mukaan ja ihminen joka ei näin halua tehdä on joko sorrettu tai omituinen. Musliminainen joka käyttää hijabia on tämän logiikan mukaan hänkin sorrettu, koska länsimaissa naisella on vapaus kulkea vähissä vaatteissa ja ilman huivia. Paljon vaikeampaa on toistaiseksi ollut niellä se, että länsimaissa naisella on myös vapaus elää valitsemiensa uskonnollisten normien mukaan vaikka nämä normit olisivatkin tiukempia kuin Suomen laki. (Itse asiassa, minusta olisi hyvin toivottavaa että me kaikki eläisimme Suomen lakia tiukempien moraalinormien mukaan- legalismi eli lain käyttäminen oikean ja väärän mittapuuna on eettisenä teoriana suunnilleen yhtä typerä kuin toimimatonkin...) Naisella on siis vapaus paitsi olla käyttämättä huivia, myös käyttää huivia tai vaikka kasvohuntua, jos se häntä sattuu miellyttämään. Se, että minusta on hämmentävää tai epämukavaa kommunikoida kasvohuntua käyttävän naisen kanssa, ei oikeuta minua repimään hänen huntuaan ja kieltämään sen käyttö sillä perusteella että nainen on minun mielestäni alistettu. Yhteiskunta voi huolehtia siitä että kaikki kansalaiset ovat tietoisia valtion heille turvaamista vapauksista ja oikeuksista esimerkiksi koulutuksen avulla. Mutta siinä vaiheessa kun joku alkaa pistämään kanssaihmistään ruotuun sillä perusteella että ”hän ei käyttäydy kuten vapaan ihmisen tulee käyttäytyä”, hän ryhtyy itse loukkaamaan toisten vapautta ja vangitsee heidät omien normiensa vankilaan.

Vaikka Ihmisoikeusliittokin tuntuu olevan sitä mieltä että ihmisellä on oikeus elää lain puitteissa juuri niin kuin häntä huvittaa, piittaamatta lähiyhteisönsä mielipiteistä, länsimaisen filosofian historiassa vapaus on yleensä ymmärretty toisin. Esimerkiksi suosikkifilosofini Aristoteleen mukaan vapaus ei ole orjuutta omille mielihaluille vaan elämää järjen ohjauksessa. Toisinaan tämä järkevyys edellyttää kieltäytymistä erilaisista mielihyvää tuottavista asioista tai erilaisten vapauksien toteuttamisesta, jopa johdonmukaisesti. Toisinaan järki voi jopa kertoa ihmiselle että hänen olisi syytä kunnioittaa sellaisia moraalisia periaatteita joista useimmat ihmiset eivät piittaa tuon taivaallista.
Jos siis hyväksymme, että on mahdollista elää valtavirran normeista poikkeavan, vaativamman moraalisen normiston mukaan vapaaehtoisesti, ja jos myös olemme sitä mieltä että kunnes saamme muusta lääketieteelliset todisteet, meidän tulisi pitää aikuisia ihmisiä itsenäisinä moraalisina päätöksentekijöinä jotka ovat oman elämänsä herroja. Silloin, niin kauan kuin valtio turvaa kansalaisille yhtäläiset oikeudet päättää itse kuulumisestaan uskontokuntaan ja huolehtii myös siitä että näiden oikeuksien toteuttaminen on jokaiselle käytännössä mahdollista, se riistää yksityisiltä ihmisiltä heidän arvokkuutensa ja autonomiansa väittäessään esimerkiksi että johonkin uskontokuntaan kuuluvia naisia tulee holhota siksi että heidän täysivaltaisuudestaan puuttuu jotakin.

Valtavirtakulttuurin pönkittäminen leimaamalla vähemmistöjen normit epäilyttäviksi, mahdollisesti jopa rikollisiksi, on kulttuuri-imperialismia. Sen toteuttamiseen ei suomalaisella yhteiskunnalla ole nähdäkseni hyviä syitä.
Erilaisuuden vapaaehtoisesti valitseva vain on epäilyttävää jos omassa pesässä kypsyy epävarmuus: miksi tuo haluaa elää toisin kuin minä? Ei kai hänellä vain ole jotain mitä minulla ei ole? Miten hän voi haluta aivan muita asioita kuin minä? Eivätkö minun arvoni olekaan parhaita?

3 kommenttia:

peeÄR - mies kirjoitti...

Terävää analyysia. Ajateltua ja selkeää puhetta. Ihailen.

Liisa kirjoitti...

Voi kun on mukavaa kun joku oikeasti ajattelee. Kirjoitin juuri pari päivää sitten omalla puolellani siitä, miten ikävältä tuntuu kun ihmiset kovin heppoisin perustein käyvät luokittelemaan toisiaan. Jos vähänkin useampi jaksaisi nähdä sinun tavallasi vaivaa, ennenkuin muodostaa mielipidettään, maailma varmaankin olisi miellyttävämpi paikka.

Saara kirjoitti...

Mukavaa että pidätte flunssaisista ajatuksistani! :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments