Spartalaisten käsityökerho

Äkillisen tarmonpuuskan vallassa hyökkäsin olohuoneen nurkassa seisovalle suurelle kaapille, vedin sieltä lattialle pussit ja nyssäkät ja pistin neulelankani järjestykseen. Arviolta viitisentoista-parikymmentä kiloa, josta suurin osa koostuu Nallesta ja Seitsemästä veljeksestä. Ei suuria lanka-aarteita muutenkaan, ellei sellaiseksi lasketa kokonaista laatikollista DMC:n 60-numeroista cordonnet- virkkauslankaa joka on nykyään syytä tilata suosiolla netistä.

Kun aloin pitämään tätä blogia, arvelin että tänne tulisi paljon käsityöjuttuja. Ainahan minulla on jotain meneillään, yleensä useampikin projekti. Ainahan täällä tarvitaan kaikenlaista. Toissapäivänä sain valmiiksi punakirjavasta Polkasta tehdyn villatakin (olen kehittänyt pahanlaisen addiktion punakirjavaan Polkkaan) ja uuden pannulapun, tällä hetkellä puikoilta löytyy komeron kätköistä löytynyt keskeneräinen villatakki ja sukat. Ja tietysti keittiössä odottaa kokonainen pino kankaita leikkaamista... eikä tämä tilanne ole mitenkään epätavallinen. Meillä tykätään kotitekoisista vaatteista.

Mutta sitten eksyin selailemaan käsityöblogeja- sellaisia joita pitävät ihmiset jotka ilmeisesti neulovat, virkkaavat tai kirjovat kaiken vapaa-aikansa ja loihtivat joka viikko toinen toistaan hienompia luomuksia. He neulovat ruusupuisilla puikoilla käsin värjättyjä bambusekoitelankoja ja kirjovat keskiaikaisia aiheita silkillä. He suunnittelevat paljon itse ja ovat tietenkin jäseninä useissa käsityöharrastajien nettiyhteisöissä. Heitä voi vain ihailla ja ihmetellä- miten taitavia he ovatkaan ja miten joutuisasti heiltä tuntuu kaikki valmistuvan
. Pian alkaa tuntua, että minunlaisteni käsityöspartalaisten kannattaa olla seurassa hiljokseen. Meillä vain tehdään se mitä tarvitaan, mutta meillä ei Harrasteta Käsitöitä.

Vaikka kaupoissa olisi kuinka ihania kankaita ja lankoja, julma totuus on ettei meillä juurikaan kaivata iltapukuja eikä ihania pitsisiä helmikirjailtuja neuleluomuksia. Sen sijaan meillä kuluu saapassukkia, mekkoja ja essuja, perusmyssyjä ja kaulaliinoja. No sukkien kanssa voi toki silloin tällöin irrotella, mutta sittenkin kaikkein oikein sukka on tehty Saara-mummun tyylillä: harmaa perussukka jossa on kaksi raitaa minun sukkiini ja kolme raitaa jos sukat tulevat Aviomiehelle.
Näitä tarpeellisia artikkeleita tarvitaan joka tapauksessa joko niin paljon tai niin akuutisti että nopeatekoisuus on iso plussa. Käsityötarvikkeiden ostaminen on yhtä simppeliä puuhaa: yksivärisellä paitakankaalla ja harmaalla sukkalangalla pärjään pitkälle. Vaan kiehtovaa käsityöblogia näistä aineksista ei keitetä. Ei haasteita, ei suuria inspiraatioita kuin parin projektin verran vuodessa, muun aikaa vain tarpeellista tavaraa. Oi sitä iloa kun jostakin –todennäköisimmin Novitalta- ilmestyy uusi perusvillatakin versio tai kun paitakangasta löytyy jossakin kivassa sävyssä.

Rohkaistuinkin ottamaan aiheen blogisuunnitelmiini vasta kun ystäväpiiristäni paljastui vähän aikaa sitten toinenkin käsityöspartalainen. Olemme tunteneet toisemme monta vuotta ja jopa tienneet olevamme käsityöihmisiä. Kunnon spartalaisten tapaan olimme vain vaitonaisia puuhistamme kunnes eräänä päivänä ystävä tunnusti että oikeastaan hän tekee kaikkein mieluiten vain sen minkä tarvitsee, muutaman perusmallin ja ihan tavallisten tarvikkeiden voimalla. Onkohan meitä enemmänkin?


ETA: Leikkaamattomia omenapuita: 19/26, illemmalla varmaan vähemmän

posted under |

3 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Täällä on yksi Spartan liepeiltä. Oli mukava lukea tekstiäsi, sillä ehtimättömyyden ja osaamattomuuden tunteet ovat tuttuja. Olen viime vuosina vähitellen laajentanut skaalaa, kun huomasin että oppimisen iloa ei saa kokea, jos tekee aina perussukkaa. Mutta kyllä täällä ollaan kaukana tositaitajien tasosta. Lisäksi minustakin on mukavampi tehdä sellaista mikä on tarpeellista.

Minkä sille mahtaa, jotkut vain ovat hirvittävän taitavia. Meitä on silti monenlaisia tekijöitä, ja itse yksinkertaisesti arvostan itse tehtyä (ja inhoan kauppoja) niin paljon, että kerta toisensa jälkeen uhmaan mörvelöpeikkoa.

Rita kirjoitti...

Kiva postaus :)

Yhdet on hyviä yhdessä toiset toisessa. Jotkut hyviä käsitöissä, toiset loistavia. Minulle käsityöopella oli koulussa aina sanottavana sama sana kun menin näyttämään tekelettäni: "Pura". Hah hah :D

Ja sitten kuitenkin 20 - 30 -vuotiaana kokeilin neuloa villapaitoja, sukkia sun muuta. Kyllä ne minulle ja muutamalle sukulaiselle kelpasivat. Kaikki kunnia spartalaisuudelle, yritteliäisyydelle, omavaraisuudelle, käsillä tekemisen nautinnolle!

Saara kirjoitti...

Ei minullakaan koulukäsitöissä hyvin mennyt. Olen selvästi itsekseni oppivaa tyyppiä.

Toivottavasti tuleva tilkkutäkki onnistuu niin hyvin että sitä voi nimittää uudeksi aluevaltaukseksi. Sitä ennen pitää vielä saada alta pois kohtalainen kasa arkisempia töitä.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments