Muutamia metafyysisiä uskomuksiani

PeeÄR-mies heitti minua haasteella:

Haastan seuraavat 'palstoittajat' pohtimaan ja
kirjoittamaan sekä perustelemaan neljä asiaa, joita he pitävät varmana tietona, vaikka ko. tiedot eivät olisikaan tieteellisesti todistettavia. Mikäli niitä ei ole, toivon perusteluja sillekin
Kiitos haasteesta! Mielenkiintoinen kysymys. Ja kyllä, saat käyttää vastauksiani blogissasi.

Jokainen meistä, tiukimmin fysikaaliseen materialismiin sitoutunutkin, nimittäin tekee metafyysisiä sitoumuksia ja valintoja, siis päätöksiä uskoa asioita muilla kuin tieteellisillä perusteilla. Joka muuta väittää, ei ole harrastanut itsetutkiskelua riittävässä määrin. En ole minkäänlainen poikkeus tästä säännöstä, vaan maailmankuvani on kuin onkin ekstratieteellinen: siis tieteellinen maailmankuva plus kaikenlaista.

Itse haastetta tarkentaisin kuitenkin sen verran, että olen vuosien varrella oppinut olemaan pitämättä oikeastaan yhtään mitään varmana tietona termin siinä merkityksessä etten voisi missään tilanteessa kuvitella olevani väärässä näiden uskomusten suhteen. Jos joku osoittaa minulle pitävästi että jokin uskomukseni on väärä, olen toki valmis muuttamaan mieltäni.
Toinen tarkennus jonka haluan tässä vaiheessa tehdä, lukijoiden iloksi, on että määrittelen tehtävänannon koskemaan uskomuksia jotka eivät ole todistettavissa empiirisen tieteen menetelmin sen paremmin kuin loogisestikaan. Vaikeutan siis haastetta rajaamalla sen piiristä sellaiset uskomukset joihin tiede ei vielä tänään osaa vastata mutta todennäköisesti lähitulevaisuudessa osaa, samoin kuin myös sellaiset kysymykset jotka eivät ole empiirisesti todennettavissa lainkaan mutta jotka loogisesti itsestäänselviä (esim. Jos A = B niin B =A )


Koska uskomukseni ovat metafyysisiä, en väitä pitäväni niistä kiinni mitenkään vuorenvarmasti. Olisi varmaankin mahdollista päätellä samasta todistusaineistosta (eli tyhjästä) toisinkin, mutta käytännössä huomaan pääseväni vähimmällä päänsäryllä uskoessani näin enkä noin.

Sitten niihin neljään asiaan, jotka olen yrittänyt valita niin että ne edustavat eri tyyppisiä metafyysisiä uskomuksia

1) Uskon että maailmankaikkeus on homogeeninen, myös niissä osissa joista tänne ei ole vielä ehtinyt informaatiota universumin elinaikana. Minulla ei ole hyviä syitä arvella etteikö näin olisi, toisaalta minulla on informaatiota (WMAP-kartta) joka kertoo että se osa avaruudesta, joka pystytään havaitsemaan, on kaikkialla homogeeninen. Tämä uskomukseni on siis yleistys, jonka tekemiselle minulla on ihan järkevät perusteet- mutta jonka paikkansapitävyyttä en kuitenkaan voi todistaa, koska havaintodataa ei kerta kaikkiaan ole saatavilla, eikä erittäin todennäköisesti tulekaan olemaan.

2) Uskon että olin tänään hiukan uninen vielä klo 9.00. Kuten esitutkintaa tekevät poliisit tietävät kertoa, muisti ei ole erityisen luotettava väline tiedonhankintaan. Introspektion laita lienee samoin. Kuitenkin, kun kysymys on uniikista ilmiöstä (joka on sidottu tiettyyn paikkaan tietyssä historiallisessa aikapisteessä) joka koskee yhden olion (minun) sisäisiä tiloja, muisti ja introspektio ovat luotettavimpia jälkikäteen saatavilla olevia tiedonlähteitä. Joten vaikka en ikinä voi todistaa tieteellisesti että olin tänään hiukan uninen vielä klo 9.00, olen varma siitä että näin oli.

3) Uskon vuorenvarmasti, että en voi tietää, ovatko metafyysiset uskomukseni varmaa tietoa vai eivät. (Tämä pääsi tänne puolison tarkkanäköisen kommentin ansiosta!) Metafyysinen uskomus on määritelmällisesti uskomus jonka totuusarvoa en voi ratkaista empiirisen todistusaineiston pohjalta. Koska –kuten professori Kari Enqvist on huomauttanut- maailma ei aina noudata logiikan lakeja vaan esimerkiksi kvantti-ilmiöiden tasolla A ja ei-A voivat vallan hyvin olla yhtaikaa tosia, en voi mielestäni tietää varmasti että metafyysiset uskomukseni ovat tosia. Toisaalta olen vakuuttunut siitä että jotkut metafyysiset uskomukseni ovat tosia ja siten varmaa tietoa. Maailma on sekava.

4) Koska on olemassa kysymyksiä joihin voin vastata sekä “A” että “ei-A” rationaalisin perustein (esimerkiksi tieteellisen todistusaineiston näyttäessä täyttä tyhjää), minulla on myös uskomuksia joiden kohdalla olen valinnut näin enkä noin käytännöllisin perustein. Esimerkiksi, minulla on kasa uskonnollisia uskomuksia joiden totuusarvoa en pysty määrittämään, mutta joiden suhteen minulla on selvä metafyysinen kanta koska –hyvin subjektiivisten ja kuten edellä on jo käynyt ilmi, toivottoman epätieteellisten- kokemusteni perusteella minulla on mielestäni perusteita uskoa että näiden uskomusten sisällyttäminen uskomusmaailmaan siten että käyttäydyn ikään kuin ne olisivat tosia, on rationaalista. Kun tilanne on sellainen, että minulla on käytännöllinen peruste uskoa jotakin, mutta ei mitään perustetta olla uskomatta, minun on rationaalista uskoa että uskomus on tosi- ainakin siihen asti kunnes toiselle puolelle ilmestyy todisteita siitä että uskomukseni on epätosi. Pragmaattinen oikeutus uskomukselle on melko heikko. Toisaalta: Jos ihmisellä on yhtä hyvät syyt uskoa A tai ei-A, kannattaa uskoa että ei-A, koska todistustaakka on olemassaoloväitteen todistajalla. Mutta jos minulla on käytännöllisiä syitä uskoa että A, minun kannattaa uskoa että A, ja koska tästä eteenpäin keskustelu koskee sitä mitä minun kannattaa uskoa, voin päätellä että minun ei kannata palata omaksumaan näkemystä “ei-A” ellei tälle puolelle ilmaannu jostakin todisteita joiden painoarvo ylittää A-puolella olemassaolevan käytännöllisen painoarvon…

3 kommenttia:

Existenz_ kirjoitti...

"Koska –kuten professori Kari Enqvist on huomauttanut- maailma ei aina noudata logiikan lakeja vaan esimerkiksi kvantti-ilmiöiden tasolla A ja ei-A voivat vallan hyvin olla yhtaikaa tosia, en voi mielestäni tietää varmasti että metafyysiset uskomukseni ovat tosia."

Mutta - kuten Enqvistille saman tien huomatettiin - logiikan tarkoitus ei ole kuvata maailman metafyysista rakennetta, kuten Wittgenstein ja heikommassa mielessä vielä Quine ajattelivat, vaan pikemminkin antaa normeja sille, miten päättely tulee suorittaa.

Jos hyväksyt väitteen A ja väitteen B, joudut väistämättä väittämään väitteen C. Tämä tarkoittaisi logiikassa sitä, että logiikan säännöt ovat olennaisesti sosiaalisesti muodostuneita. Esim. Platonin "Protagoras"-dialogissa esitetään yleisö väittelyn ja argumentoinnin erotuomarina. Eli: kun väittelijä väittää A:n ja B:n, olettaa yleisö tämän väittävän myös väitteen C. Tällä tavoin loogisuus määrittyy sosiaalisten normien ja paineen kautta.

Platonin "dialogipeleissä" olennaista on kysyjän, joka johtaa keskustelua ja vie järkeilyä eteenpäin, sekä vastajaan, joka vastaa joko "kyllä" tai "ei", välinen suhde. Vastaaja ei yleisön ollessa läsnä saa vastata ristiriitaista, muutoin tämä joutuu yhteisönsä silmissä naurunalaiseksi.

Tarkoitukseni ei ole tässä "relativisoida" logiikka, ainoastaan kieltää sen metafyysinen, maailman rakennetta heijastava status.

Saara kirjoitti...

Mutta logiikan tarkoitusta koskeva väitteesi on metafyysinen -vai pitäisikö sanoa metalooginen- väite...

Huomiosi sosiaalisten paineiden vaikutuksesta logiikkaan näyttäisivät minusta koskevan argumentaation menestysmahdollisuuksia. Sokraattisessa dialogissahan tarkoitus ei ole ainoastaan selvittää totuus vaan myös argumentoida menestyksekkäästi.

Mutta väitteen totuusarvo tietoteoreettisessa mielessä on eri asia kuin argumentin menestyksellisyys. Argumentti on menestyksekäs suhteessa yleisöön ja retoriikan taitaja varmasti ottaa yleisön huomioon argumentaatiostrategiassaan. Mutta päättely on pätevää suhteessa maailmankokonaisuuteen josta se yrittää jotakin kertoa (huom, siis jotakin, ei kaikkea).

Logiikallakin on rajoituksensa, mutta looginen kuvaus maailmasta (samoin kuin esim. matemaattinen kuvaus) pystyy tavoittamaan todellisuudesta eräitä sellaisia puolia jotka eivät ole suoraan empiirisesti havaittavissa.

alias Edmund kirjoitti...

Moi!

Neljä metafyysistä uskomusta, josta minulla on varmaa tietoa, mutta joita ei siis voi osoittaa tieteellisesti tosiksi. Minusta on hyvä aloittaa yksinkertaisimmasta päästä, vaikka "varma tieto" on aika paljon lisäselvittelyä kaipaava termi. Näitä asioita ainakin pidetään varmoina:

1) On olemassa minuuksia.

Tätä pidän itse arveluttavana jossakin määrin. Tieteessä(esim. psykologia) usein lähdetään siitä, että olemassa tällaisia, mutta niiden olemassaoloa ei juuri pohdita. Voisi sanoa, että tässä mielessä tiede perustuu kulttuuriselle uskomukselle.

2) Minulla on ajatuksia.

Tämä on tietenkin vanha vierassieluisuuden ongelma. Tiede tuskin on sitä pystynyt ratkaisemaan.

3) Maailma on olemassa.

Tämä taas on Descartesin ongelma, mutta tullut taas ajankohtaiseksi, koska neuropsykologia on viemässä meitä kohti solipsismia: ihminen elää aivojen luomassa virtuaalimaailmassa.

4) Pystyn vaikuttamaan kehooni ajatusteni voimalla.

Korrelaatioita mielen ja aivojen ja muun kehon välillä voidaan tutkia, mutta vain ihmisellä itsellään on kokemus siitä pystyykö hän vaikuttamaan toimintaansa vai onko kyseessä neuroosi tms.

Muuten vielä tästä: Onko tiedon ja varman tiedon välillä jotakin eroa? Jos on tietoa jostakin niin lisääkö "varma" siihen mitään? Eikö tuo termi ole vain jonkinlainen korostustekijä. En siis usko, että ihmiset sanoisivat tietävänsä jotakin jos tarkoittaisivat, että tietävät jotakin esim. 75% mahdollisuudella. Nämä olisivat valistuneita arvauksia.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments