Filosofin keittiö helmikuussa

Vuodenaikatietoinen ruuanlaitto on hyväksi niin ympäristölle kuin kukkarollekin. Lisäksi vaihtelemalla raaka-aineita vuodenajan mukaan ruokalistaan tulee vaihtelua ihan itsestään, mikä helpottaa suunnittelutyötä. Kuulostaa hyvältä, teoriassa siis. Parin vuoden havaintojen jälkeen olen kuitenkin huomannut että kantavana teemana tuntuu olevan, että joko tiettyä ruoka-ainetta on tarjolla liikaakin –kuten alkusyksyn viitisensataa kiloa omenia- tai vaihtoehtoisesti ruoka-aineita tipahtaa listalta. Esimerkiksi tähän aikaan vuodesta mauttomat tomaatit ja salaatit ovat painonsa arvoisia hopeassa, ja se on kyllä enemmän kuin minä olen valmis lasivillassa kasvatetusta ö-laadusta maksamaan. Tähän aikaan vuodesta, kun harmaan ja valkoisen maiseman keskellä on eletty jo kuukausitolkulla, värikäs vihannestiski näyttää keitaalta. Maistamalla kuitenkin selviää että kyseessä on pikemminkin kangastus. Mutta jostakin ne päivittäiset puoli kiloa kasviksia olisi silti hyvä löytää. Kansanvalistajien "syö talvella juureksia!"-kehotus on periaatteessa hyvä idea, mutta ei senkään avulla pitkälle pötki jos tehtävänä on tuottaa kunnollinen ateria seitsemänä päivänä viikossa, loppusyksystä kesän kynnykselle. Tämä perhe on aivan liian mukavuudenhaluinen pureskellakseen nauriita ja varastoporkkanoita puoli vuotta. Arkinen ruuanlaitto on jälleen kerraan muuttunut älylliseksi palapeliksi, ja siten on muuttunut haasteeksi jonka kimppuun sopii käydä dekonstruktion ja käsiteanalyysin keinoin.

Kuten palapeliä aloittaessa, tässäkin tapauksessa on parasta aloittaa helpoimmista reunapaloista. Minulle tulee sanasta "kasvis" ensimmäisenä mieleen lisäkesalaatit ja tuoreet hedelmät. Sen jälkeen kun salaattipenkki nuupahtaa lopullisesti, poistuu myös vihreä salaatti jokapäiväisestä ruokapöydästä ja siirtyy sunnuntairuokien sarjaan. Tilalle marssitetaan kansanvalistajien ohjeen mukaiset raasteet ja kaalisalaatit. Edistyneet voivat myös kokeilla krassin kasvatusta voileivän päälle, samoin idätys tuottaa taatusti tuoretta vihreää talvellakin. Hedelmien kanssa on hankalampaa: sen jälkeen kun viimeiset antonovkat on joulun tienoilla haettu kellarista, niitä ei ole. Merkitään muistiin.

Kun lisäkesalaattikysymys on ratkaistu, on aika siirtyä käsitekikkailuun. Puoli kiloa kasviksia päivässä- lauseen tulkinta laajenee tavalla josta entinen glossaattori olisi ylpeä kun huomaamme että sen puolen kilon ei suinkaan tarvitse olla raakoja, tuoreita kasviksia joiden haaliminen tähän aikaan vuodesta asetettujen reunaehtojen puitteissa on tosiaan hieman hankalaa. Nauriiden ja kaalinpäiden pureskelu talven yli ei kuulosta kovin houkuttelevalta, joten ratkaisua on etsittävä termin ”kasvis” syvällisestä analyysista. Tomaatteja voi talvella syödä tomaattikastikkeena ja –murskana. Pakastealtaan antimet jotka vaikuttavat kalliilta kesäaikaan, ovat pysyneet jäässä myös hintojensa puolesta ja ovatkin talvella kilpailukykyinen vaihtoehto tuoreille kasviksille. Kuivatuista hedelmistä voi tehdä vaikka sekahedelmäsoppaa tai rusinapiirasta, ja syksyllä kuivatut sienisaaliit pääsevät pastaan, kastikkeisiin ja leivonnaisiin. Myös säilykeosastolta ja kellarin hillohyllyltä alkaa löytyä kaikenlaista käyttökelpoista. Niin kauan kuin se löytyy ruokapyramidin vihannekset ja hedelmät-kohdasta, se on vihannes tai hedelmä, olomuodosta viis.

Käsitekikkailusta on tavallisesti lyhyt matka suoranaiseen juonitteluun, eikä ruokalistojen suunnittelu ole mikään poikkeus säännöstä. Vuodenaikatietoisen ruuanlaittajan urakkaa helpottaa myös huomata, ettei kukaan käske tarjoilemaan kasviksia näyttävästi omina ruokalajeinaan vaan niitä voi salakuljettaa vähän joka paikkaan. Pääasia että niitä on. Porkkanaraastetta voi piilottaa sämpylätaikinaan ja sipulia voi silputa sinne sun tänne. Tölkillinen säilykesieniä sujahtaa melkein ruokaan kuin ruokaan. Pizzaan voi laittaa ylimääräisen kasvistäytteen. Piiraaseen, keittoon tai juustohunnun alle voi tunnetusti piilottaa melkein mitä hyvänsä. Säilötyistä marjoista ja hedelmistä saa tehtyä vähällä vaivalla hyviä jälkiruokia.


Kun analyysista on selvitty, lopetetaan filosofinen analyysi konkluusioon, johtopäätöksiin ja tilannearvioon. Keittiössä höllätään esiliinan nauhoja, pestään kädet ja istahdetaan hetkeksi. Huomataan että pöydällä pyörii edelleen muutama tuore päärynä ja appelsiini ja tuolla on tuore paprikakin. Mutta ne ovat sivuosissa, eikä ruokalista roiku niiden varassa. Suuri haaste on tunnistettu, analysoitu ja ratkaistu, ja sivumennen on todistettu taas sekin ettei mikään ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoreettinen työkalupakki.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments