Vierasta odotellessa

Meille on tulossa harvinainen vieras. Niin muuten teillekin. Hänen nimensä on Lulin ja hän on komeetta. Ei mikään suuri tuhotähti vaan ennusteiden perusteella maksimissaan magnitudin 4-6 komeetta- nipin napin nähtävissä hyvissä olosuhteissa paljain silmin tai helposti bongattavissa kiikareilla. Jotkut puhuvat komeetoista vähättelevään sävyyn likaisina lumipalloina, mikä on teknisesti melko onnistunut ilmaus mutta jättää huomiotta sen että komeetat ovat lumipalloiksi tavattoman hienoja. Ne ovat myös todella eksoottisia vieraita, jotka voivat matkata tänne niinkin kaukaa kuin Oortin pilvestä, aurinkokunnan ulkolaidalta asti. Ja joskus ne yllättävät meidät, kuten McNaught joka kirkastui paljon odotettua kirkkaammaksi ja loisti etenkin eteläisen pallonpuoliskon katselijoiden ilona tammikuussa 2007.

Innokkaimmat tähtiharrastajat ovat seuranneet Lulinin saapumista jo joulukuulta, mikä lienee sopivaa ottaen huomioon että kyseessä on tiettävästi tämän komeetan ensimmäinen vierailu luonamme. Juuri nyt Lulin matkaa Vaa’an tähdistössä, kohti Zubenelgenubi-tähteä. Jos lumisade taukoaa (millä ei toki ole mitään kiirettä) ja taivas kirkastuu, kannattaa alkaa kurkistelemaan sinne suunnalle kiikareiden kanssa. Synttärieni aikaan, helmikuun puolivälissä, vieraamme on jo lähestymässä Neitsyttä ja sekä komeetan liike että kirkkaus näyttävät nopeutuvan sen reitin kulkiessa lähempänä Maata. Kirkkaimmillaan vieras on 24.2. tienoilla, jolloin se on lähes oppositiossa eli maapallolta katsottaessa vastakkaisella suunnalla kuin Aurinko.

Näin kokemattoman havaitsijan kannalta Lulinin reitti on miellyttävä. Komeeta kulkee samassa tasossa planeettojen kanssa mutta vastakkaiseen suuntaan ja se näkyy lähellä useita eläinradan tähtiä, joista Neitsyen Spica ja Leijonan Regulus ovat mukavan kirkkaita. Kun kiikarit on saatu suunnattua oikeaan seutukuntaan, on pyrstökäs ”tähti” helppo bongata. Maaliskuun alussa kirkas Kuu alkaa häiritä havaitsemista, mutta periaatteessa Lulinin matkaa voi seurata kiikareilla melko pitkälle kevääseen. Sitten se taas häipyy tiehensä, kohti Aurinkokunnan ulko-osia. Miltäköhän täällä näyttää sen saapuessa seuraavan kerran, ties kuinka pitkän ajan päästä?

Planeettojen, komeettojen ja meteorien havaitseminen on paitsi helppoa, myös ajatuksia herättävää. Niitä seuraillessa mieleen muistuu etteivät tähtien rauhallinen tuike ja sumujen rauhaisa hehku ole läheskään koko totuus maailmankaikkeudestamme. Todellisuudessa maailmankaikkeus –näilläkin nurkilla- on täynnä liikettä, toimintaa ja mielenkiintoisia ilmiöitä.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments