Taidon synty

Alussa on tarve. Sitten seuraa kysymys: miten tämä valmistetaan? Siitä se aina alkaa, uusien taitojen opettelu. Vielä muutama viikko sitten en tiennyt että se seikka ettei minulla ole aavistustakaan siitä miten tilkkutöitä tehdään, olisi jokin ongelma. Jos olisitte asiasta kysäisseet, olisin sanonut että minulla on jo riittävästi tekemistä neuleideni, ompelusteni ja ristipistojeni kanssa. Mutta sitten hankimme uuden sängyn ja mieleeni alkoi hiipiä, että siihen tarvitaan myös sopiva päiväpeitto, ja mieluiten tämä päiväpeitto olisi juuri oikean kokoinen, kivan värinen ja tietysti sekä laadukas että hinnaltaan edullinen. Siis itse tehty.

Vaikka minulla ei ollut mitään aikomustakaan tutustua tilkkutöihin kuin joskus epämääräisessä, kaukaisessa tulevaisuudessa, olin viisaasti napannut Suomalaisen Kirjakaupan alesta aloittelijoille tarkoitetun tilkkutyökirjan joskus viime vuonna. Nyt olen selannut sitä. Ei epäilystäkään, edessä on todellinen haaste. Osaan kyllä vaatettaa itseni päästä varpaisiin, mutta lähinnä siitä syystä että vaatekaappini on äärimmilleen yksinkertaistettu. Värikkäiden tilkkupeittojen työohjeita silmäillessä sankariompelija Joka Tekee Omat Vaatteensa, kutistui kutistumistaan ja tilalle nousi se tyttö jonka käsityönumero oli tasaista seiskaa koko peruskoulun ajan. Se tyttö, joka onnistui halkaisemaan pusakan selkämyksen kahtia saumurilla ja ompelemaan peukaloonsa niin että päätyi terveysasemalle paikattavaksi. En voinut olla ajattelematta hirveän hetken ajan, millaista tuhoa täystumpelo saisikaan aikaan pyöröleikkurilla sohiessa. Ja jos kankaan leikkelee pieleen reilun kymmenen sentin paloiksi, silpusta ei saisi pelastettua edes rusettia kissalle vaan huonosti kävisi kuin sadun räätälihiirelle. Valitettavasti, itsetunto joka kutistuu kuin akryylineule kuivurissa, ei ole tietääkseni tuonut vielä kenellekään tilkkupeittoa silloin kun sellaista on tarvittu. Ja me tarvitsemme edelleen sen peiton.

Ensiksi on laadittava toimintasuunnitelma. Puuttuvat tarvikkeet, joita onneksi ei ole tällä kertaa paljon, hankintaan. Sitten, jonakin rauhallisena iltapäivänä kun mieli on tyyni ja kaikki kiireelliset työt on tehty ja elämä muutenkin mallillaan, tartutaan vain toimeen. Luetaan ohjeet moneen kertaan, tarkastetaan kaikki mahdollinen jokaisen työvaiheen jälkeen. En ole tehnyt eläissäni yhtään tilkkupeittoa, mutta olen kyllä opetellut uusia taitoja ennenkin. Hankin kangasta varmuuden vuoksi vähän reilummin. Jos selviydyn itse tilkkupeitosta, luulisi ettei sen jälkeen ole enää temppu eikä mikään väsätä mahdollisesta ylijäämäkankaasta jotakin sievää pikku työtä. Ja jos kaikki varotoimista huolimatta yritys menee pieleen, lopputuloksen voi aina antaa pupuille. Kun Lumppari on toteuttanut itseään peitonriekaleen kanssa muutaman viikon, ei kukaan voi varmasti sanoa, mikä alkuperäisessä tekeleessä olikaan vialla.

5 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Heh. Ei sulta rohkeutta puutu ja se on hyvä. Useinhan sitä rikastuukin eniten juuri niistä kokemuksista joihin ryhtyy, vaikkei ole aloittaessaan varma, että hallitsee homman täydellisesti :-)

WeirdRockStar kirjoitti...

vinkki vitonen, mitä ikinä teet, silitä aina kaikki saumat auki ihan heti.

Liisa kirjoitti...

Onnea hankkeelle! On vähän samanlaista mielessä, koska tilkkuja on edelleen ne noin kaksi kuutiometriä... hauska kuulla miten asia edistyy!

Ma-Riikka kirjoitti...

Itse tekemisen arvoa saa opetella aikuisiällä uudestaan, kun kuuluu tumpelosarjaan lähtökohtaisesti. On vaan tosi hienoa, kun huomaa, että tekeminen onnistuu, kädet tottelevat, ja ennen kaikkea mieli. Ajattelemistahan käsityöt yleensä vaativat. Minä iloitsin eilen uudenlaisen leivän teosta. Kädet taikinassa pääkin lepää.

Saara kirjoitti...

Kiitokset kannustuksesta ja vinkeistä. Niitä tarvitaan, se on varmaa. Pidän teidät päivitettyinä edistymisestä.

Ma-Riikka, minäkin olen huomannut käsitöiden ajattelua virkistävän ja kehittävän vaikutuksen. Jos vielä työ onnistuu, mielialakin nousee.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments