Perhosilla on painavaa asiaa

Ylpeänä esittelen: empiirisiä tutkimustuloksia joiden tuottamisessa minullakin on ollut osuuteni.

Perhostutkimuksella on osansa myös ilmastonmuutoksen tutkimisessa. Ilmastonmuutoksen tutkimuksen ongelmahan on, että periaatteessa ilmastollisten trendien luotettava havaitseminen kestää vuosikymmeniä ja –satoja. Siinä vaiheessa kun luotettavat, pitkän aikavälin tutkimustulokset ovat kiistattomia, olemme kuitenkin jo ehtineet aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa. Päiväperhoset ovat kohtuullisen helposti tutkittavissa ja reagoivat herkästi muutoksiin ympäristössä. Tutkimalla muutoksia niiden yksilömäärissä ja levinneisyydessä, voimme havaita nopeitakin muutoksia ympäristössä mikä on arvokasta tietoa tänä päivänä.

Omalta osaltani voin todeta että kotipuutarhassa tehdyt havainnot ovat saman suuntaisia kuin tutkimuksen tulokset: viime kesä ei ollut hyvä perhoskesä, ei alkuunkaan. Havaintopäiviä kertyi välillä hyvinkin hitaasti kun koko ajan vain satoi. Ohdakeperhosten puuttuminen havaittiin meilläkin, yhtään harvinaisuutta ei löytynyt ja niin laji- kuin yksilömäärätkin jäivät pieneksi. Uusista lajeista puutarhassa voi mainita niittyhopeatäplän, joka oli nousija myös valtakunnallisissa tilastoissa.

Ainoat isommat poikkeamat valtakunnallisista tuloksista selittänee se, että minun osuuteni tutkimuksesta tapahtui puutarhassa. Kaali- lanttu- ja naurisperhosia riitti, millä saattaa olla paljonkin tekemistä sen kanssa että niin meillä kuin naapurustossa yleensäkin on kasvimaita. Myös vakioheinäperhoset, lähinnä tesmaperhoset, näyttäytyivät ja tarjoavat siten jatkossakin hyvän syyn pitää tontilla heinikkoisia, kauniisti sanottuna luonnonmukaisia (ja suoraan sanottuna hoitamattomia) palasia.

Keräämäni aineisto sopii kuitenkin tutkijoiden yhteenvetoon hämmästyttävän hyvin. Maailmankaikkeus tulee 2200 neliön valtakuntaani joka päivä, se pitää vain osata huomata. Luonto kyllä puhuu sille jolla on korvat kuunnella. Täällä työhuoneellani, kivikylässä, ilmastonmuutos tuntuu suurelta, epämääräiseltä ja kaukaiselta. Virkkalassa sen väreitä voi havaita kun avaa ulko-oven. Tämä on yksi niistä syistä joiden vuoksi suhtauden kriittisesti ”ekologiseen” tiiviiseen kaupunkiasumiseen. Paitsi että maalla ei yksinkertaisesti tarvitse monia niistä ihanista palveluista jotka ovat kaupungissa käden ulottuvilla, myös ympäristön voi kokea aivan eri tavalla. Ei tarvitse lähteä retkelle luontoon vaan maailmankaikkeus alkaa käydä kylässä ja kertoilla kuulumisiaan. En voi olla miettimättä, saisiko ympäristö enemmän ystäviä jos se pääsisi kyläilemään useampien luona.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments