Puutarhan portti sulkeutuu...

Rakkaat kymmenen lukijaani, filosofian puutarhan portti sulkeutuu ainakin parin seuraavan kuukauden (=kunnallisvaalien) ajaksi. Vaalien jälkeen, katsotaan miten maa makaa ja missä muodossa blogini jatkuu.

*muoks* Blogin ollessa tauolla, minut löytää Facebookista. Tulkaa toki tervehtimään!

posted under | 4 Comments

Ihmeiden aika keittiössä

Muistaako kukaan, miten muutama vuosi sitten puhuttiin Euroopan voivuorista ja maitojärvistä? Nyt ne tuntuvat tyystin haihtuneen- ainakin maitotuotteiden, lihan ja viljan hinta on ollut reippaassa nousussa. Onpa ääneen mainittu sellainenkin mahdollisuus, että maailman nälkää näkevien ongelma ei ehkä olekaan se, että heillä ei ole varaa ostaa ruokaa. On mahdollista, että jonakin päivänä ruokaa ei ihan oikeasti riitä kaikille.

Meillä rikkaissa länsimaissa on tietysti vielä pitkä matka aitoon, terveyttä uhkaavaan ruokapulaan. Miten tähän tultiin? Ilmeisesti monen tekijän summana: ruuan siirtyminen pörssikeinottelun kohteeksi, elintason nousu kehittyvissä maissa, energian kallistuminen...ja tietysti, täällä koto-Suomessa vaikuttaa varmasti hiukan sekin, että useimmilla suomalaisilla on ainakin periaatteessa varaa maksaa ruuastaan korkeampia hintoja. Valittaen, mutta kuitenkin siihen on varaa.

Meidän perheessä ruokabudjetti ei ole ollut päätä huimaava. Jo ylevien periaatteideni vuoksi olen tottunut laittamaan ruuat alusta asti ja leipomaan leivät itse. Saamme omalta pihalta runsaasti hyvää lähiruokaa. Mutta kyllä me silti tarvitsemme kaupasta vielä yhtä ja toista. Eikä minua huvita maksaa ruuasta enempää kuin ennenkään. On siis aika hioa hiukan ateriasuunnitelmia. Tavoitteena on tehdä pieniä arjen ihmeitä: pitää kiinni hyvästä, terveellisesti kotiruuasta ja kohtuullisen kokoisista ruokakauppalaskuista yhtaikaa.

Säästöä tietysti syntyisi, jos vaihtaisin luomutuotteet tavallisiin. Harmi vain, että se ei kerta kaikkiaan käy. Etenkin eläinkunnan tuotteissa kuluttajahinnassa näkyvä "säästö" on revitty suoraan eläinten selkänahasta tehotuotannon muodossa. Suomalainen tuotantoeläimiä koskeva lainsäädäntö ei näytä lakikirjasta luettuna ollenkaan niin humaanilta kuin tuottajajärjestöjen mainoskuvat niityillä kirmaavista lehmistä antavat ymmärtää. Ja sitten on vielä se käytäntö: alimiehitetty ja -rahoitettu valvontajärjestelmä ja heikot sanktiot lainrikkojille. Luomusta halvempaan siirtyminen ei siis ole aitoa säästöä ollenkaan vaan heikompien hyväksikäyttöä rumimmillaan. Jos minulla jonakin päivänä ei ole varaa ostaa kananmuniani luomuna, sitten ollaan ilman ja ryhdytään tekemään kotikemistisiä kokeita vegaanisilla korvikkeilla.

Mutta tähän pisteeseen on vielä pitkä matka. Oikeasti, en usko että luomumunat ja -maito ovat se menoerä joka kaataa keskivertoihmisen ruokabudjetin. Useimmilla jo einesten ostamisen vähentäminen tai valmiin leivän vaihtaminen kotileivontaan toisi vastaavan säästön ja enemmänkin.Mutta meillä on ajateltava vielä vähän pidemmälle. Ensimmäisenä tekonani olen investoinut pariin uuteen kasviskeittokirjaan. Mielestäni kasvissyönti ei ole pohjimmiltaan eettisesti ylivertaista sekaruokavalioon verrattuna (ja ei, emme ryhdy väittelemään tästä juuri nyt).Mutta vegetaristit ovat oikeassa eräässä asiassa: länsimaissa lihansyönti on kaukana kohtuudesta. Lihan hinnan nousu on oikeastaan vain tarpeellinen muistutus siitä että liharuoka on arvokasta. Kasvisruokapäiviä on pidetty tästä syystä meillä viikoittain jo kauan, mutta tänä syksynä näiden päivien määrä tulee lisääntymään. Herkullisia soijatuotteita, metsäsieniä (jos metsä suo), oman maan härkäpapuja...kuulostaa itse asiassa varsin hyvältä!

Muutenkin reseptivarastoa voi täydentää myös hintanäkökulmasta. On olemassa monia eksoottisia reseptejä joissa käytetään ripauksittain ja hipuittain kalliita erikoisia aineita, joiden jämät sitten pienessä taloudessa jäävät kaappiin pilaantumaan. Sitten on nerokkaita reseptejä, joissa kerrotaan miten ruuanjämistä saa loihdittua uusia herkkuja ja fiksuja keittokirjoja joissa kerrotaan miten valmistaa mielenkiintoisia ja hyviä ruokia jauhelihasta, sipuleista, lehtikaalista.Aiomme myös harrastaa kotisäilöntää, marjastusta ja sienestystä tänä vuonna erityisellä tarmolla. Säilöntä tarjoaakin haastetta tieteelliselle mielelle: yksi taiteenlaji on tietysti säilöntä itse, mutta hillojen, mehujen ja pakasteiden kuluttaminen tasaisesti talven aikana on sekin taitolaji. Kellarin täysinä notkuvat hyllyt ovat kaunis näky marraskuun alussa, mutta eivät seuraavan vuoden heinäkuussa. "Miten prosessoida ja käyttää hyödyllisesti nelisen sataa kiloa omenia kahden hengen taloudessa?" on kysymys jonka pätevä mummo ratkaisisi varmasti suvereenisti. Kaksi tieteentekijää voi vain unelmoida pääsevänsä joskus sille tasolle. Toisaalta tieteen -jopa filosofian- tekeminenkin on yhdistelmä lukemista ja oppimista, oman järjen käyttöä ja käytännön työtä. Keittiö näyttää erilaiselta työympäristöltä kuin työhuone, mutta pohjimmiltaan hyvä työ koostuu samoista elementeistä. Kyllä tämä tästä...

Omena päivässä, kymmenen parhaassa

Kesäomenat ovat täällä taas. Tästä se alkaa, vuoden kiireisin aika talossamme. Valkeita kuulaita rouskutellessa ja omenapiiraan täytteitä pakastimeen pilkkoessa on hyvä hetki muistella, miten tähän päädyttiin.

Kun vuonna 2006 etsimme uutta kotia, suunnitelmissamme ei suinkaan ollut ottaa hoitaaksemme hedelmätarhaa. Minä unelmoin pienestä kasvimaasta, ja puoliso taisi vain kaivata jotakin helppohoitoista. Mutta sitten tulimme katsomaan tätä taloa, ja teimme tarjouksen samana iltana. Rakkaus ensi silmäyksellä kun johtaa siihen että ensin tehdään ja mahdollinen ajattelu jätetään myöhemmäksi. Olisimme helposti tehneet elämämme virheen, jos jompikumpi olisi huudahtanut ensi käynnin jälkeen: ”Hei seis, seis, seis! Talo on kyllä mukava ja hintakin on kohtuullinen- mutta eihän tässä ole mitään järkeä. Mehän olemme kaupunkilaisia! Epäkäytännöllisiä kaupunkilaisia! Hyvä jos saamme ruohonleikkurin toimimaan. Meillä ei ole mitään toivoa selvitä tuosta hedelmäpuumetsästä!”

Tällaisessa ajattelussa on se suuri ongelma, että se näyttää kaikilla mittareilla arvioituna täysin järkevältä. Harkitsevalta, realistiselta ja kaikelta sellaiselta mitä viisautta etsivien ihmisten on hyvä harrastaa elämässään runsaasti. Onkin yksi maailmankaikkeuden suurimmista arvoituksista, miten on mahdollista että on olemassa hetkiä, jolloin järkevä ajattelu on se väärä vaihtoehto.Mutta me siis osasimme unohtaa järkinäkökohdat juuri oikealla hetkellä, ja tässä sitä nyt ollaan, kolmannen sadonkorjuukauden kynnyksellä. Mieliala on korkealla, niin kuin edellisinäkin vuosina. Osoittautui, että tunteemme olivat loppujen lopuksi oikeassa. Me pärjäämme kuin pärjäämmekin täällä ihan mukavasti ja saamme syksyn aikana korjattua ja käytettyä satomme. Meistä on mukavaa poimia, kärrätä ja säilöä hedelmiämme. Olemme myös oppineet itsestämme jotakin uutta: on olemassa käytännön asioita, joiden hoitaminen luonnistuu meiltä oikein hyvin. Esimerkiksi vanhoja puutarhoja.

Jos joskus -harvoin- paras vaihtoehto ei olekaan punnita järkinäkökohtia, vaan toivottaa järki vähäksi aikaa lomalle, todellista viisautta on erottaa, milloin on aika tehdä niin. Ylivoimaisen suurimman osan ajasta kannattaa ihmisen mielestäni edelleen luottaa maalaisjärkeen ja filosofiseen logiikkaan. En tiedä, voiko mystinen rakkaus ensi silmäyksellä johtaa harhaan. Tähän aikaan vuodesta minun on kuitenkin vaikea uskoa, että niin voisi olla.

Kysymyksiä vähän kaikesta

Tulipa vastaan tällainenkin joka piti sitten illan kuluksi täytellä

KUVAILE

Kukkaroasi:musta, liian iso ja sinne kertyy kaikenlaista sälää
Hammasharjaasi:mikälie merkki, vaaleanpuna-valkoinen
Päivittäisiä korujasi:kihla-ja vihkisormus, pieni hannunvaakuna-riipus ja korvissa venytyskorut
Kännykkääsi:viitisen vuotta vanha Nokia
Tyynyliinojasi:valkoisetKotiasi:kaunis, vanha, vähän sekaisin
Hiuksiasi:piiitkät, vaaleat, yleensä päähineen alla poissa tieltä
Shampootasi:Chagrin Valleyn hiussaippuaa. Pitää tilata Jenkkilästä muttei voi mitään. On parasta.L
ävistyksiä:ei ole, ellei 4mm korvia lasketa
Mitä on nyt päälläsi:toppi, pyjamahousut ja hilkka jossa tukka on kuivumassa

MUUTA

Jos saisit tappaa jonkun ja et jäisi siitä kiinni, kenet tappaisit?:En ketään. Tappaminen on väärin.
Ketkä haluaisit nähdä juuri nyt?:En ketään.
Soittotaito?: lapsena kävin pianotunneilla...
Pidätkö kynttilöistä?:Liikaakin.
Pidätkö suitsukkeista?:Sama juttu.
Uskotko rakkauteen?:Onko se uskon asia? No uskon.
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?:Kyllä.
Olisitko mieluiten rikas, kaunis vai kuuluisa (jos saisit valita vain yhden?)En ole varma haluaisinko olla mitään näistä. Mutta jos olisi pakko valita niin rikas. Rahat voi aina upottaa hyväntekeväisyyteen. Kauneudesta olisi vain harmia ja kuuluisuus olisi luultavasti täyttä tuskaa.
Jos olisit eläin, niin mikä? Rapu
Osaatko syödä puikoilla?:hyvin!
Lempilimu:Pepsi Max
Jotain, mitä haluaisit ymmärtää paremmin?:about kaikkea!J
Jos voisit kääntää aikaa taaksepäin, mitä muuttaisit?:En tiedä...voisikohan maailmansodille vielä tehdä jotain ilman hirvittäviä seurauksia? Henkilökohtaisella tasolla se korjaisinko muutaman tyhmyyden, riippuu siitä, voisinko muuttaa asioita mutta kuitenkin pitää ne opetukset jotka olen virheistäni (toivon mukaan) saanut.
Miljoona euroa lahjoitetaan sinulle! yksi asia, minkä ostaisit:maksaisin asuntolainamme pois. Jos sitä ei lasketa, niin sitten keksisin jonkin hyväntekeväisyyskohteen. Minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen.
Mitä pizzasi päälle laitetaan?:vaihtelee
Ruotsi vai englanti?:Englanti
Pidätkö sateesta?:yleensä kyllä, tänä kesänä alkaa jo riittää...
Minkä vaihtaisit itsessäsi?:olen suht tyytyväinen itseeni tällaisenaan
Mitä haluaisit oppia?ensi syksynä: tekemään saippuaa, ja ensiapukurssille olisi syytä raahautua. Niin, ja olisi kiva oppia hyväksi puhujaksi.
Minkä väriset sukat sinulla on nyt?:tykkään olla paljain jaloin, niin nytkin
Mitä ensimmäisessä tekstiviestissäsi saapuneet-kansiossa lukee?:”Jätin myös hammasharjani sinne, mutta se ei ollut vahinko.” Tuleva aviomies vähän sen jälkeen kun olimme viimein alkaneet seurustelemaan
Oletko hyvä matematiikassa?:Säälittävä. Yritän paikkailla sitä logiikalla, ja jos se ei auta, huudan puolison hätiin.
Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on?:ulkonäössä on vähän samaa
Paras kirja minkä olet lukenut?: Fiktio: Sanotaan Mika Waltarin Johannes Angelos. Musta Torni on oikeastaan kirjasarja... Faktaosastolla Nikomakhoksen etiikka on aika lyömätön.
Mistä luulet, että muut tunnistavat sinut?:ainakin pukeutumistyylistä
Mikä kappale soi nyt päässäsi?:HIM/Play dead. Se soi juuri nyt myös kuulokkeista.
Paljonko kello on?22:01
Missä huoneessa olet nyt?:olohuoneessa
Minne matkustaisit, jos lähtisit huomenna?:Jäämeren rannalle
Onko sinulla parasta ystävää?:tapanani ei ole asettaa ystäviäni järjestykseen
Oletko humoristinen?:sitä täytyy kysyä muilta
Onko sinulla hyviä ystäviä?:kyllä
Onko kynsissäsi kynsilakkaa?:ei tällä elämäntyylillä
Mikä on puhelimesi taustakuvana?:joku abstrakti
Omistatko raitapaitoja?:En
Mitä työtä haluaisit kokeilla? Tähän on pakko varastaa vastaus Esko Valtaojalta: Marsin sotavaltias kuulostaa hyvältä.
Kenelle näytit viimeksi keskisormea?:ei kuulu tapoihini
Mäkkäri vai hese?:mäkkäri
Historia vai äidinkieli?:historia
Syötkö usein karkkia?:liian usein kuitenkin
Onko sinulla mielikuvitusystävää?:ei
Tiedätkö jääkiekon säännot?:öö...
Minkä muotoiset makaronit ovat kivoja?riippuu siitä mitä on kokkaamassa
Onko tylsää juuri nyt?:ei
Seurusteletko jonkun kanssa?:en, olen vain naimisissa
Kenen luona olit viimeksi?:Mikan ja Anna-Liisan. Terveisiä vain jos näette tämän!Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus?:En kyllä muista ollenkaan. Puoliso kehuu minua niin usein. :)
Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?HIM:iä. En soittanut...
Harrastaisitko seksiä sen henkilön kanssa, ketä suutelit viimeisimpänä?no toki
Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?En tietenkään!
Muuttaisitko asumaan maahan, jossa kävit viimeksi?Saksaan...en ainakaan pysyvästi. En kyllä muuttaisi pysyvästi asumaan minnekään ulkomaille.
Meikkaatko joka päivä? En. Meikkaan vain juhliin tms.
Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?persikkaa? En.
Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?Te ette oikeasti haluaisi kuulla minun laulavan yhtään mitään.
Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?En.
Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?Oi kyllä. Ja tunteella!
Oletko hiljainen vai äänekäs?äärilaidasta toiseen
Kenestä ihmisestä pidät eniten?omasta miehestä- hän on maailman mukavin ihminen
Rakastatko oikeasti ketään koko sydämesi pohjasta?kyllä
Mitä et voi vastustaa?Maailmanrauhaa!
Kuka teillä kävi viimeksi kylässä?anoppi, hänen miehensä ja heidän koiransa. Terveisiä teillekin!
Mitä alkoholipitoista juomaa joit viimeks?ananassiideri light
Kuka sinulle on viimeksi soittanut?äiti
Oletko rauhallinen ihminen? miten sen nyt ottaa
Tylsistytkö helposti?en, aina voin ajatella

posted under | 0 Comments

Täydellisyyttä odotellessa

Ad hominem tu quoque- argumentti (suomeksi ”Et elä kuten opetat”) eri variaatioissaan on niljakkaampi kuin elävä silakka. Olen tuntenut argumentin pääpiirteissään logiikanopintojeni alkumetreiltä asti, mutta vieläkin se jaksaa hämmästyttää.

Puhtaan teoreettiselta kannalta tarkasteltuna ad hominem tu quoquekin on vain peliä. Sen hyväksyttävyys riippuu täysin siitä, miten ja missä tilanteessa sitä käytetään. Ja se juuri onkin mielenkiintoista. Ihmisten taipumus sanoa yhtä ja tehdä toista on yleinen ja monessa tilanteessa siihen on perusteltua kiinnittää huomiota. ”Älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon” on lausahdus joka yleensä vaatii hiukan selittämistä. Voi tietysti olla, että hyvä selitys löytyy. On esimerkiksi paljon asioita jotka ovat aikuisille sallittuja mutta teini-ikäisiltä kiellettyjä. Voiko ihminen kasvattaa lapsensa aikuiseksi asti oppimatta kaikkea olennaista ad hominem tu quoquen hyötykäytöstä?

Toisaalta ad hominem tu quoque:sta saa helposti väännettyä tylpän esineen, jolla voi lyödä päähän ihmisiä jotka aidosti yrittävät kehittyä paremmiksi ihmisiksi. ”Et sinäkään pysty täydellisyyteen! Katso vaikka! Luovuta jo!” Tällöin taustaoletuksena on, että hyvät teot ovat arvokkaita vain jos ne pystyy tekemään täydellisesti. Etiikan käytännön opiskelussa, toisin kuin pyörällä ajamisen opettelussa, ei saa kaatua nenälleen eikä epäonnistua. Oikeastaan parempi on olla edes yrittämättä, koska on lähes varmaa että ennen kuin uuden taidon oppii, eriasteiset epäonnistumiset kuuluvat asiaan.Turvassa on vain jos ei ikinä yritä tehdä mitään vaikeaa.

Ad hominem tu quoque avaa myös panoraamanäkymän kiinnostaviin etiikan ilmiöihin. Miten oikeasti voin erottaa tekopyhyyden vilpittömästi yrittävästä mutta kompuroivasta ihmisestä? Kun yritän tehdä moraalisia arvostelmia toisista (mitä jokainen meistä joutuu väistämättä tekemään joka päivä), onko pahempaa olla hyväuskoinen hölmö vaiko muiden henkistä kasvua tukahduttava ihmisrikkaruoho?

En tiedä onko tähänkään kysymykseen oikeaa vastausta- parasta olisi tietysti pyrkiä arvostelemaan oikein. Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen että erehdyn mieluummin hyväuskoisen hölmöyden puolelle, jos kerran en erehtymistä voi välttää.Tämä ei suinkaan johdu siitä että pitäisin hölmöyttä pienempänä pahana. Minulla vain on alhainen taipumus inhota ainakin hiukan suunnattoman yleviltä ja kirkasotsaisilta vaikuttavia ihmisiä. Ellen pidä varaani, alan etsiä heistä huomaamatta säröjä, jotka tekisivät heistä hiukan inhimillisempiä enemmän itseni kaltaisia. Jos hyve löytyy keskiväliltä, on minun siis parasta arvostelmia tehdessäni pyrkiä ajattelemaan asioita toiselta suunnalta. Joko keskiväli löytyy, tai minä suistun entistäkin syvemmälle järjettömyyteen. Ehkä sitten pidän vaarallisesta elämästä.

Mitä omaan moraaliseen kehittymiseen tulee, kaikki tietoinen itsensä kehittäminen edellyttää myös rohkeutta: rohkeutta avata elämänsä epäonnistumiselle. Ei kuulosta houkuttelevalta, mutta ainoa vaihtoehto on tylsään itsetyytyväisyyteen vajoaminen. Silloin ihminen on kuin tiheä kuusikko, suomalaisen metsän elinkaaren pimeä ja hapan päätepiste, josta eteenpäin voi auttaa vain metsäpalon tasoinen mullistus. Jos haluaa olla kuollut vasta vähän ennen hautaan laskemista, ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa yrittää.

posted under , | 0 Comments

Kunnallispolitiikkaa Kuun pimeältä puolelta

Virkkala-päiviltä löytyi tänä vuonna peräti kolme kunnallisvaalikojua. Minua ne vetivät tietysti puoleensa. Olen nimittäin poliittisesti hiukan hukassa juuri nyt.

Olen tavannut suhtautua vaaleihin täydellä valtiotieteilijän vakavuudella: ennen jokaista vaalia olen tutkinut puolueohjelmat ja ehdokkaat. Yleensä olen päätynyt äänestämään Vihreitä, mutta tällä kertaa se ei käy. Olen toki hyvin tyytyväinen edustajaani, mutta ikävä kyllä Vihreiden hallitustyöskentely on ollut sitä luokkaa että siitä saisi tehtyä vaikka takinkäännön oppikirjan. Ja koska suhteellisen vaalitavan mukaan äänestäjä äänestää aina ensisijaisesti puoluetta ja vasta toissijaisesti ehdokasta, on minun surukseni todettava että edessä on puolueen vaihto.

Virkkalan vaalikojuja olikin oikein viihdyttävää kiertää. Maalaismekossani ja mustassa hilkassani minusta ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen pesunkestävä valtiotieteiden maisteri, mistä luultavasti oli pienen yllätysmomentin verran hyötyä käydessäni ottamaan asioista selvää perifilosofiseen tapaan: kysymyksillä. Paikalla olleista puolueista ainoastaan yksi teki minuun hyvän vaikutuksen. Ne kaksi muuta taas...voi varjele.

Tässäpä muutama varoittava esimerkki wannabe-poliitikoille. Ei siis näin.

”Meidän äänestäjämme äänestävät ensi sijassa henkilöitä, ja ryhmästämme löytyy mielipiteitä laidasta laitaan.”

-Ok. Kun meillä nyt kuitenkin on Suomessa käytössä suhteellinen vaalitapa, miten ihmeessä voin olla varma siitä, että jos äänestän jotakuta teistä, ääneni todella menee sellaisella valtuustoryhmälle, joka kannattaa yhtään samoja arvoja kuin minä?

"Eihän nyt yksi ihminen voi valtuustossa paljon vaikuttaa.”
-Hassua, minä kun kuvittelin, että niin kauan kuin valtuutetulla on puheoikeus, hän voi aina pitää puheen. Yksittäinen valtuutettu voi muistaakseni myös tehdä aloitteita. Jospa sittenkin äänestäisin jotakuta, jolla on vakaa aikomus hoitaa yhteisiä asioita kaikilla niillä keinoilla jotka hän saa valtuustopaikan myötä käyttöönsä.

”Minä uskon että ympäristöä voi suojella keräämällä siihen rahaa. Se taas onnistuu houkuttelemalla alueelle lisää yrityksiä ja veronmaksajia.”-Right. Ja mitenkäs tämä uudisrakentaminen ja väestön kuormituksen lisääminen säästää sitä ympäristöä ja kuntamme ainutlaatuista luontoa? Eivätkö nämä uudet ihmiset tarvitse sitten kunnallisia palveluita, jotka myös kustannetaan heidän verovaroistaan? Vai aiotteko valtuutettuna ilmoittaa heille, etteivät he nyt valitettavasti voi saada päiväkotipalveluitaan, koska heidän verovaransa tarvitaankin nyt luonnonsuojeluun?

”Minusta tämän päivän suurin ongelma on yhteiskunnan moraalinen rappio.”-Tämäpä mielenkiintoista, olen itse moraalifilosofi ja minusta on aina hauskaa tavata yhteiskuntakehityksestä kiinnostuneita ehdokkaita. Kerrohan, mitä oikein tarkoitat moraalisen rappion käsitteellä.

”No, päätavoitteemme kunnallisvaaleissa on päästä läpi.”
-Oletteko ajatelleet tehdä jotakin vaalien jälkeenkin?

Osaan olla aika hirveä, mutta mielestäni kansalaisen kuuluu olla. Edustuksellisessa demokratiassa kun ylin valta kuuluu kansalaisille, ja kansalaiset käyttävät valtaa nimen omaan valitessaan sopivia henkilöitä edustamaan itseään.

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments