Vuoden synkimpänä päivänä pimeintä on maalla


Lukiessani verkko-hesarista Nordlundin/Dorffin perheen yksinkertaisesta elämästä, minulle selvisi miten illusorista onni elämässäni on. Todennäköisesti emme koskaan muuta pieneen pirttiin metsän keskelle, mutta pelottavan kauas valtavirrasta olemme jo eksyneet. Emme ole tähän mennessä tajunneet, miten pahaksi tilanteemme on kehittymässä vain siitä syystä että olemme vielä kiinni valtavirtaelämässä monella tavoin, enemmän tai vähemmän omasta halusta. Oikeasti olemme tuhoon tuomittuja ainakin seuraavista syistä:


-Tylsistymme hengiltä, koska meillä ei ole televisiota. Olen varoittava esimerkki ihmisestä jonka yleissivistys on täysi nolla, koska en ole eläissäni nähnyt yhtään jaksoa Idolsia, Big Brotheria, Dexteriä...mitä näitä nyt on. En pysty katselemaan edes jääkiekkoa enkä Linnan itsenäisyysjuhlia. Tietokonepelejä ja DVD:itä meillä on, mutta koska emme vietä kaikkea vapaa-aikaamme niiden parissa, tylsistymme. Elokuviinkin pääsemme vain pari kertaa vuodessa, koska lähin kunnollinen teatteri on niin kaukana, ja muutenkin Helsingin huvit ovat kaukana.

-Tapamme itsemme työllä. Etenkin minä joka teen töitä kotoa käsin ja siksi myös enemmän kotitöitä, olen vaarassa (puhumattakaan siitä että olen miehen tossun alla, koska kukaan täyspäinen korkeakoulutettu nainen ei mitenkään voi nauttia kotitöiden tekemisestä). Leipominen, puutarhanhoito ja vaatteiden valmistaminen ovat turhia töitä koska voisin olla ihan hyvin tekemättä niitä –meidän pitäisi vain älytä muuttaa kaupunkiin ja hukata itsemme ostoshelvettiin. Emme nyt kuitenkaan taida.

-Elämämme on yleisesti ottaen kurjaa, ja mitä enemmän sitä yksinkertaistamme, sitä kurjemmaksi se tulee muuttumaan. Ainoa ilomme puutteen, nälän ja vilun keskellä on omahyväinen ylemmyydentunto. Se ei voi paljon lämmittää siinä vaiheessa kun on kannettava puita ja tehtävä hellaan tuli jotta saisi pötyä pöytään, ja jos näin on tehtävä joka päivä, on edessä kuolema ennen kuin neljäkymmentä ikävuotta tulee täyteen. Se, että emme näytä tajuavan tätä tarkoittaa vain että olemme joko fanaattisia tai tyhmiä, todennäköisesti kuitenkin molempia. Saippuanvalmistustarvikkeiden hankinta on jälleen yksi hirvittävä virhe jonka menin tekemään tässä hiljattain. Haudassani tulevat tuoksumaan vanilja, ruusu ja vastaleivottu leipä. Eipä niistä paljon iloa siellä ole.

-Olemme epäsosiaalisia. Eristäydymme yhteiskunnasta koska meillä ole paljonkaan yhteisiä jutunaiheita useimpien ”tavallisten” ihmisten kanssa. Koska elämme täällä omenapuumetsässä, olemme jo taantuneet cro-magnoneiksi joiden kanssa ei voi keskustella sivistyneesti Big Brotherista, sisustustrendeistä, muotiurheilulajeista, viineistä tai mistään muustakaan mistä sivistyneet ja syvälliset ihmiset nykyään keskustelevat. Naapurin vanhojen pappojen kanssa täällä vaan jutellaan satonäkymistä ja päivitellään ulkomaailman menoa.

-Olemme rumia. Minusta tosin mieheni näyttää syötävän hyvältä pehmeässä flanellipaidassaan ja parrassaan. Kenen muun mielestä hänen pitäisi näyttää söpöltä? Hm? Hän puolestaan on aivopessyt minut kuvittelemaan että olen ihana ja kaunis, vaikka vaatekaapissani on vain yhdenlaisia, tyylittömiä mekkoja enkä edes meikkaa arkena. Vain se, että olemme taantuneet henkisesti selittää sen että emme tunne velvollisuudeksemme koristaa tuntemattomien ihmisten maailmaa. Ehkä se ei haittaa, koska olemme joka tapauksessa niin toivottoman epäsosiaalisia?

-Ruokavaliommekin on ankea. Kasvimaan pito, hedelmätarhan hoito, sadon korjaaminen ja säilöminen ovat raskaita ja ikäviä töitä. Sitä paitsi se kaikki työ on turhaa koska voisimme vain ostaa kaiken tarvitsemamme kaupasta, siisteihin muovipusseihin pakattuna ja myös hygieeniseltä muovilta maistuvana. Ankeutta lisää se, että syömisiimme vaikuttaa vuoden jokaisena viikkona se, mitä kellarista, puutarhasta tai pakkasesta löytyy. Jostain löytyy aina jotakin syötävää, ja se tekee ruokavaliosta niin yksitoikkoista. Jos haluaisimme vaihtoehtoja, pitäisi nähdä vaivaa, etsiä reseptejä ja opetella valmistamaan monia erilaisia ruokalajeja, ehkä jopa keksiä niitä. Lisää työtä, työtä, loputonta työtä.

-Mikä pahinta, olemme epätäydellisiä aatteessamme. Koska emme pysty kuitenkaan olemaan sataprosenttisen omavaraisia, on ainoa järkevä vaihtoehto omaksua valtavirran elämäntapa ruotoineen ja nahkoineen. Kaikki muu on teeskentelyä. Koska olemme epätäydellisiä, olemme myös tekopyhiä ja kuvittelemme olevamme parempia kuin kaikki muut. Oikeasti sillä miten elämme ei sitä paitsi ole mitään merkitystä. Vaikka koko Suomen kansa eläisi kuten me, sillä ei olisi mitään merkitystä koska olemme niin pieni kansa. Vaikeutamme elämäntapavalinnoillamme ainoastaan omaa elämäämme. Olemme siis masokisteja jotka vain kieltävät todellisen luontonsa itseltäänkin.

Ja nyt minun onkin jo kiiruhdettava jatkamaan kärsimyksentäyteistä elämääni: siivoamaan, neulomaan, lämmittämään leivinuunia ja paistamaan siinä piparkakkuja.

[/sarkasmi]

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments