Pieninä palasina on mun kauppakeskukseni maailmalla

Elämäntapamme roikkuu tukevasti internetin varassa. Suomessa markkinat ovat pienet ja yhtenäiskulttuuri jyllää, ja se tarkoittaa sitä että monet tärkeät tavarat on pakko hankkia muualta. Elokuvakäynnillä Isossa Omenassa sen huomaa: kuljemme kauppakeskuksen käytävää pitkin täydellisen tylsistynyt ilme naamalla. Ilme kirkastuu vain Suomalaisen Kirjakaupan kohdalla, mutta sekin on pieni myymälä. Muu ei jaksa innostaa: emme ole kiinnostuneita vaatteista, kosmetiikasta, koruista emmekä kodinkoneista. Minun unelmaostosparatiisissani olisi kunnollinen kangaskauppa –sellainen jossa puolta myymälätilasta ei ole omistettu iltapukukankaille ja sisustuskankaille vaan jossa olisi silmänkantamattomiin mekkokangasta (jota en ole löytänyt Suomesta ollenkaan), flanelleja, puuvilloja, farkkuja...arkisia kankaita joista voi tehdä vaatteita jokapäiväiseen käyttöön. Rautakauppa löytyisi myös, samoin Agri-Market puutarhamyymälöineen. Kunnon lankakauppakin olisi tervetullut, ja ehkä pari pientä puotia joissa myytäisiin kynttilöitä ja saippuanvalmistustarpeita. Askartelukaupasta voisi hakea ideoita. Kirjakauppa löytyisi myös- sellainen Helsingin Akateemisen Kirjakaupan kokoinen olisi aika sopiva. Elokuvateatteri ja pari ravintolaa viimeistelisi tarjonnan. Vihdin Ideapark-hankkeen puuhamiehet, kuuletteko? Tällainen, kiitos! Meillä on jo riittävästi identtisiä kauppakeskuksia identtisine ketjumyymälöineen, eikö olisi jo aika kokeilla jotain ihan muuta?

Unelmieni ostosparatiisin avajaisia odotellessa, tilaan siis internetistä. Internetin ansiosta pystyn myös työskentelemään enimmäkseen kotoa käsin, ja myös puoliso pystyy tekemään silloin tällöin töitä etänä. Miten olisimme selvinneet jos olisimme halunneet toteuttaa elämäntapavaihdoksen aikana ennen nettiä? Metsästäisimmekö postimyyntikatalogeja ja pelaisimme kirjeiden ja kansainvälisten pankkisiirtojen kanssa? Tyytyisimmekö useammin siihen mitä kotimaahan suvaitaan tuoda, riippumatta vaihtoehdon ekologisuudesta tai soveltuvuudesta meille? Kyllä ja kyllä, luulisin. Löytyisikö lähempää ohjeita ja ideoita juuri silloin kun niitä tarvitaan? Ehkä. Tuskin kuitenkaan aina. Elämän yksinkertaistaminen ei ehkä edellytä turvautumista uuteen teknologiaan, mutta kyllä netti tekee meidän elämämme paljon sujuvammaksi, helpommaksi ja lopulta myös ekologisemmaksi.

Teknologiakriittisyydestä –ja kriittisyydestä ylipäätään- puhuttaessa unohdetaan usein, että kriittinen ajattelu on kaksiosainen taito. Hyvä kritiikki on hyvin harvoin pelkkää haukkumista. Analyyttisyys ei tarkoita pelkästään virheiden kaivelua aina vain hienommilla instrumenteilla, vaan tärkeää on myös löytää hyvät puolet asioissa. Juu, nettiä voi käyttää väärin. Niin voi kirvestäkin, paistinpannusta puhumattakaan. Mutta teknologiaa voi käyttää myös viisaasti. Yksinkertaisempi elämäntapa joka perustuu vain kaiken uuden härkäpäiseen vastustukseen ihan periaatteen vuoksi, voi käytännössä muodostua niin monimutkaiseksi että sen saavuttaminen onnistuu vain poikkeusyksilöiltä. Uutta teknologiaa harkitsevasti hyödyntävä elämäntapa sen sijaan voi onnistua myös tavallisemmilta ja mukavuudenhaluisemmilta ihmisiltä. Ehkä taviksesta ei saa puhdasoppista elämäntapaintiaania, mutta mitäpä tuosta, elämän laatu on kuitenkin purismia tärkeämpää.


0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments