Maalaispäiväkirja 22.12. 2008

Ikkunasta näkyy... ripaus lunta. Ja koko kylän naakat.

Tänään mietin... miten on mahdollista että kaikista hyvistä aikeista huolimatta ilmassa on klassista joulunaluspaniikkia. Siivous on lievästi ilmaistuna vaiheessa ja tehtävien ruokien lista on noin kilometrin mittainen.
Vaellan ympäri taloa ja vien tavaroita paikoilleen, mutta missä on hiirenloukkujen, clone trooper-kypärän tai puolison työpaikaltaan lahjaksi saaman lasisen kanalinnun oikea paikka?
Mietin myös, miten pääni vuotaa kuin seula ja unohtaa niin suuren osan asioista jotka olen joskus sinne vaivalla säilönyt. Esimerkiksi nyt minulla on mielessäni pari kysymystä joita varten pitäisi tajuta jotain mahdollisten maailmojen semantiikasta jota opiskelin innolla ja menestyksellä vain muutama vuosi sitten. Arvatkaapas, paljonko siitä muistan? Ei auta kuin kaivaa jostain metafysiikka 101 ja irvistellä ennen kuin saan ajateltua päivän (oikeammin kai viikon) ajatuksen loppuun.
Siltä varalta että sää selkenee jouluaattona kuten säätiedotuksessa on luvattu, mietin millaisia näkymiä haluaisin maailmankaikkeudelta joululahjaksi. Pilvisen sään takia en ole pahemmin päässyt havaitsemaan tähtiä, mutta aattoillan päätteeksi olisi mukava viettää vähän laatuaikaa takapihalla. Mitäköhän R Coronae Borealikselle kuuluu? Olisiko tarjolla yhtään Coma berenicidien tai Ursidien tähdenlentoa? Jos tähtitaivas vaikuttaa hiljaiselta ja tapahtumaköyhältä paikalta, vika on katsojassa.


Olen iloinen siitä että... joulu on jo ovella. Meillä on jopa maassa taas pari maustemitallista valkoista hötöä. Ei sitä oikein lumeksi voi sanoa, mutta on tämäkin enemmän kuin parina edellisenä vuonna.
Erityismaininta päivän piristyksestä menee tänään rouva Fasaanille, jonka puoliso bongasi pihakeinun päältä. Tiesittekö että fasaanit tykkäävät venytellä koipiaan? Minä en tiennyt ennen tätä syksyä. Siinä meni viimeinenkin arvokkuus näiltä linnuilta.

Tänään meillä oli ruokana... caesarsalaattia kanalla. Ei jälkkäriä, koska joulunamuja on joka puolella. Illalla maistellaan kinkkua ja tänään leivottua joululimppua.

Päivän asu oli... ruskea mekko ja essu, turkoosi siivousesiliina, sininen hilkka. Asu, jonka nähdessään pölypallojen pitäisi hajota atomeiksi silkasta kauhusta ja piirasainesten hypätä kulhoon ja sekoittaa itse itsensä. I wish.

Tänään olen... Lämmittänyt ison leivinuunin, paistanut siinä joululimppua ja laittanut sinne joulukinkun. Levitellyt tuhkaa puutarhan pusikoihin. Siivonnut. Pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa ja neulonut.

Aion... saada joulusiivouksen, ruuanlaiton ja joululahjojen paketoinnin valmiiksi huomisiltaan mennessä. Ja käydä paikallisessa kukkakaupassa ostamassa hyasintteja. Ei joulua ilman valkoisia hyasintteja.

Aion mennä... sukulaisten luo kylään jouluaattona. Tulemme takaisin vielä illalla ja vietämme joulupäivän kahdestaan. Tapaninpäivänä äitini tulee kylään. Perinteikäs ja hyväksi havaittu jouluohjelma siis.

Luen... reseptejä. Tähtikartastoja ja Binocular Highlightsiä aion myös vilkaista, kunhan kerkeän.

Olen tekemässä... kaulaliinaa. En löytänyt äidille mitään kivaa kaupasta, joten eilen nappasin käsiini paksuimmat pyöröpuikkoni ja viimeiset kerät hienoa, paksua lankaa kaapin pohjalta. Tyttären tekemästä kaulahuivista on pakko pitää. Tällä hetkellä näyttää siltä että lanka loppuu ihan vähän liian aikaisin. Luulisin että pienen venytyksen ja höyrytyksen jälkeen lopptulos näyttää kuitenkin juuri sopivalta, no hätä siis.
On minulla työn alla muutakin, mutta tämä on nyt etusijalla. Kun käyn seuraavan kerran Helsingissä minun olisi varmaan syytä vierailla myös lankaliike Menitassa ja ostaa muutama kerä jotain ihanaa paksua lankaa seuraavan hätätilanteen varalle.

Toivon... että aattoiltana taivas olisi kirkas ja seeing vähintään kohtalainen. Tai edes jossain välissä joulun aikaan. Ja tietysti toivon rauhaa, rakkautta ja onnellista joulua kaikille lukijoille! :)

Talossa ja puutarhassa... on vielä paljon tehtävää ennen kuin voin käpertyä voipuneena mutta onnellisena sohvannurkkaan. Tai no puutarhassa ei niinkään, mutta talossa sitäkin enemmän.

Kuulen... kellon tikitystä. On menossa pieni hengähdystauko ennen kuin isäntä on kotona ja vimmattu siivous jatkuu.

Parasta juuri nyt... Gladiator soundtrack, kynttilät, jouluiset tuoksut. Joulurauha on parasta vasta kohta.

Viikonloppuna aion... kuulemma käydä Ikeassa katsomassa uutta sänkyä. Se on oikeastaan tämän vuoden yhteinen “joululahjamme”, mutta ennen joulua emme ehdi. Mahdollista seuraavaa kasausprojektia lukuun ottamatta aion ottaa rauhallisesti ja valmistautua uuden vuoden viettoon. Ehtisinköhän peräti kaivaa akvarellivärit esiin ja maalata jotain? Meillä ei vieläkään ole yhtään taulua. Ostaa en haluaisi kun osaan periaatteessa maalata itsekin ihan siedettävän hyvin, mutta maalle muuton jälkeen en ole ehtinyt maalata vetoakaan.

posted under |

2 kommenttia:

WeirdRockStar kirjoitti...

Henkilökohtaisesti hengaan vielä seksintappomekossa enkä ole edes naamaani pessyt, suihkussakaan en ole ennättänyt käydä. Tätä tapahtuu harvoin, pari kertaa vuodessa mutta niinä aikoina otan tilanteesta kaiken irti.

Luin pari edellistäkin entriä ja hajanaisia ajatuksia.

Täydellisyys on illuusio. Miten sitä voisi mitata? Miksi epätäydellisyys voisi olla tekopyhää kun ihminen on pyhä?

Tässä kodissa vietetään oman sorttista pakanajoulua. Naapurin vimmalahkolainen aikaisempina vuosina yritti salamyhkäistä käännytysoperaatiota nassuttamalla "meidän kristillisten yhteisestä juhlasta " kunnes suu vaahdossa julistin juhlapyhien historiallista perää ja ajankohtia eri uskontojen ja valtioiden kohdalta. Lopuksi taputin tätiä päähän ja tsemppasin miten hienoa on että hänkin on koristellut himppensä ihan aidoin pakanasymbolein. Se oli tarpeetonta mutta jotenkin siinä tilanteessa tuntui kovin tarpeelliselta. Olen pikkumainen ja huono.

Meikkaaminen on niin henkilökohtaista. Itse maalaan naamani joka ikinen päivä ( paitsi näinä parina mystisenä vuorokautena vuodessa ) mutta en tee sitä koristellakseni kenenkään muun maailmaa. Paitsi poika on huomauttanut jo alle vuoden ikäisenä että huulipunaa pitäisi laittaa jos se puuttuu.

Hurjan egosentrinen tästä kommentoinnista tuli. Mutta niin tämä päiväkin oli outo jo alkumetreiltä. Voi voi.
Jos jostain sen lampaan paistin täältä Huitsin Nevadasta löytäisin, olisisin tyytyväinen.
Sitähän oli tarkoitus metsästää jo tänään mutta olen vielä samassa kuosissa kun puolen päivän aikaan aamukahvia juodessani. Kolme eläköötä etukäteen paistetuille letuille ja pikkupojalle joka rrrakastaa niitä!

Erinomaisia joulun päiviä teidän populaatiolle!

Saara kirjoitti...

Hauskaa vuodenvaihteen aikaa sinnekin! :D

Ja kiitos vain, nyt minäkin tahdon lättyjä. Omena-kanelihillolla.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments