Joulu tulee pakanataloon

Joulun lähestyessä on uutisotsikoissa alkanut taas näkyä jokavuotinen kiista. Onko joulu kristillinen juhla? Voiko kouluissa juhlia joulua? Entä esittää joulukuvaelmaa? Kuuluuko Jeesuslapsi jouluun? Ja jos ei, niin onko meillä sitten enää mitään muuta kuin loputon kaupallisuus ja viinalla läträäminen?

Ainakin suomalainen pakana voi ihan hyvin juhlia joulua. Tietenkään itse joulupyhinä ei pakanallisessa kalenterissa ole mitään juhlapäivää. Talvipäivänseisaus 21.12 ei ole suomipakanalle mikään suuri juhlan aihe sinänsä, vaikka pesäpäivät täälläkin on tunnettu. Kaksi kertaa vuodessa päivänkehrä lepää muutaman päivän pesässään: kesällä Maailmanpuun latvastossa, talvella sen juurakossa Pohjolan kivimäellä. Talvipäivänseisaus on siis päivän syntymän ja pesästä vapautumisen juhla, jolloin pakanakin voi juhlia syntymän ihmettä- ei kuitenkaan Jeesuksen vaan Päivättären. Tapa ei ole pelkästään suomalainen, vaan esimerkiksi muinaiset roomalaiset juhlivat joulukuun 25.päivä Dies Natali Sol Invicti- juhlaa, Voittamattoman auringon juhlaa. Talvipäivänseisaus on ohi ja päivä on alkanut pitenemään. Suomalainen Talvennapa taas osuu tammikuuhun, vuoden kylmimpään aikaan. Käytännössä lämpötilahuippuihin sijoittuvat Talvennapa ja sen kesäinen vastine, Karhunpäivä, ovat olleet ihmisille tärkeämpiä kuin valon määrään perustuvat tasaukset ja seisaukset. Talvennavan tienoilla voi polttopuiden pilkkoja jo vähän huokaista: talven selkä on taittumassa ja aletaan kulkea kevättä kohti. Monet suomipakanat kuitenkin juhlivat joulun aikaan muun kansan mukana, ja miksipä eivät juhlisi. Onhan suomalaisissa jouluperinteissä paljonkin pakanallista ainesta.

Esimerkiksi joulukuusi on selvä Elämänpuu joka symboloi maailman rakennetta, eikä tähti sen latvassa ole mikään Betlehemin tähti vaan itse Taivaannaula jonka ympärille todellisuus kiertyy eräiden ihmiskunnan vanhimpiin kuuluvien tarujen mukaan. Taivaannaulaa voi käydä ihastelemassa myös kirkkaana jouluyönä- Pienen Karhun Polaris on tällä hetkellä tässä kunniakkaassa tehtävässä, jossa taivaannapaa lähellä olevat tähdistöt vuorottelevat hitaasti prekession mukaan. Joulu on hyvän tahdon ja jakamisen aikaa, miksei myös kulttuurien välillä.
Pimeänä vuodenaikana koristeluksi sopivat hyvin kynttilät, silkkipaperista leikatut lumihiutaleet ja tietenkin himmelit. Meillä kyllä näkyy uudenaikaisempiakin koristeita, jopa enkeleitä. Kauneuden ja levollisen, juhlavan ilmapiirin luominen on puhdasoppisuutta tärkeämpää. Eiväthän kristityt kanssajuhlijatkaan luovu kuusistaan vain siitä syystä että pakanatkin pitävät niistä.
Joulusiivous valmistaa kodin juhlaan. Sen on tarkoitus olla perusteellinen, mutta ei kiukun ja stressin aihe. Siivoaminen valmistaa myös pakanan juhlan odotukseen. Henkinen ja ruumiillinen puhdistautuminen joulusaunassa sopii myös juhlaan mitä parhaiten. Samalla voi kiittää saunanhaltijaa ja saunan jumalatarta, Autereista, menneen vuoden hyvistä löylyistä. Suomalaisessa pakanuudessa ei ole mitenkään keskeistä uskoa vimmatusti jumalten ja haltijoiden olemassaoloon joten syvällistä teologiaa ei tapojen takaa tarvitse hakea ellei se tunnu luontevalta. Monien (myös allekirjoittaneen) mielestä vanhojen tapojen noudattamisesta on hyötyä ennen kaikkea ihmiselle itselleen: ne ohjaavat harmoniaan maailman kanssa ja johdattavat ajatuksia uusille poluille. Onko Autereista olemassa vai ei? Mitä väliä sillä on, jos saunaan menijä muistaa Autereisen ansiosta hetkeksi hiljentyä ja olla maailmankaikkeudelle kiitollinen löylyistään.

Runsas jouluateria taas on Kekrin peruja. Paitsi esi-isien muistojuhla ja vuoden päätös, Kekri on myös sadonkorjuujuhla ja sen juhlimiseen kuuluu runsas pitopöytä perinteisine ruokineen. Jouluaterian keskeinen elementti, kinkku, on korvannut kekrilampaan, mutta perinteikäs ruoka kinkkukin on, samoin kuin monet muut jouluherkut. Jouluaterialla syödään hyvin, samalla muistellen mennyttä satovuotta ja odottaen iloisesti tulevaa. Jouluinen tapa käydä manalle menneiden sukulaisten haudoilla on mitä suurimmassa määrin suomalaispakanallinen: esi-isien kunnioittaminen ja muistaminen (myös uhraamalla, kuten viemällä haudoille kukkia, kynttilöitä tms.) on kiitettävää. Meidän perhe on valitettavasti paikkakunnalla uusi, ja molempien puolten suvut ovat hajaantuneet niin ettemme pääse sukulaisten haudoille.

Toisaalta moni joulunvieton ei-pakanallinen tapa on sellainen johon pakanakin voi osallistua hyvällä mielellä. Ajan viettäminen perheen ja suvun kanssa, vanhat ei-kristilliset joululaulut, pihalintujen ja talon sekä pihanhaltijan (jos sellaisiin uskoo) muistaminen ja hiljentyminen ovat tärkeitä myös pakanallisessa joulussa..

Mitä pakanajoulusta sitten puuttuu? Kirkko, virret, jouluevankeliumi ja jeesuslapsi. Ne kyllä puuttuvat nykyään jo monesta muustakin tavallisesta suomalaiskodista. Joulusta puuttuu myös yletön kaupallisuus, niin kuin useimpien pakanoiden elämästä muulloinkin. Kohtuullisuus on joulunakin hyve, ja sitä ilmentää parhaiten tietty yksinkertaisuus ja arvokkuus. Lahjoja annetaan ja saadaan, jaetaan vuoden aikana osaksi tullutta hyvää, mutta kohtuus muistetaan myös jouluostoksilla. Joulu ei ole kulutusjuhlaa eikä lahjojen saaminen ole joulun suurin kohokohta. Meillä annetaan pieniä lahjoja. Esimerkiksi puolisoa olisi syytä muistaa läpi vuoden eikä vain merkkipäivinä.
Enkelikoristeitakin meillä on, koska ne ovat niin kauniita. Itse voi päättää, muistuttaako enkelin hahmo Luonto-haltijasta, Talonhaltijasta vai jostain muusta itselle tärkeästä mytologisesta olennosta, vai suhtautuuko enkeleihin vain kauniina satuhahmoina.

Jos paikalla on lapsia tai rouvasväkeä, voi juhliin toki ilmaantua huonotapainen Nuutti-pukki nurinkäännetyssä nutussaan. Pelottava pukki on nähty suomalaisissa kodeissa myös kekrin aikaan, jolloin sitä on nimitetty kekripukiksi. Itse olen kerran ollut pikkujouluissa jonne pahispukki saapui. Kyllä siltäkin lopulta sai lahjansa- ja hauskaa oli.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments