Vapautuksen teknologiaa

Kauppias houkuttelee asiakkaat luokseen tarjoamalle heille jotain aivan uutta. Ihmiset kokeilevat tuotetta ja huomaavat että se on kiva. Vähitellen, he ostavat lisää ja kauppias alkaa uskottelemaan heille ettei ilman hänen tuotettaan voi mitenkään pärjätä. Ihmiset tulevat riippuvaisiksi tuotteesta, ja jos he jostain syystä joutuvat olemaan ilman sitä edes pari päivää, heillä on suuri hätä. He eivät enää osaa kuvitella ihmisarvoista elämää ilman tuotetta. He alkavat ajatella elämästä ennen Kauppiaita kuin Thomas Hobbes ihmisistä ennen sivilisaation tuloa: ihmiselämä oli väkivaltainen, kurja ja lyhyt. Kun Kauppias huomaa, että ihmiset ovat tulleet riippuvaisiksi, alkaa hintojen nosto. Ja ihmisten on pakko maksaa. Apajilla tosin on muitakin Kauppiaita, mutta ei montaa, eikä kenenkään intressissä ole alkaa polkemaan hintoja. Sopuisalla käytöksellä kaikki Kauppiaat voittavat markkinoilla, joilla he ovat tehneet itsensä korvaamattomiksi. Mikä Kauppias on kyseessä? No tietysti sähköyhtiö Suomen markkinoilla.

Postilaatikkoon tipahti kaksi kirjettä. Toinen oli sähköyhtiöltämme, ja siinä ilmoitettiin että sähkön hintaan on täksi(kin) talveksi luvassa reipas korotus. Toinen oli tullista, jonne tilaamamme öljylamput olivat saapuneet. Meidän perheessä on nimittäin otettu Kauppiaalle kampoihin pistäminen sydämen asiaksi. Emme katso hyvällä sitä, että välttämättömyyshyödykkeillä tehdään härskiä bisnestä. Emme halua maksaa mitä hyvänsä pyydetään siksi ettei meillä ole mitään muuta vaihtoehtoa.

Kauppias katsoo meitä nyt loukkaantuneena. Eiväthän he olosuhteille mitään voi: maailmantalouden suhdanteet ovat nyt vähän huonot. Norjassa on ollut kuiva kesä. Venäjällä tuli vähän tyrittyä yrityskaupoissa ja se uhkaa näkyä tuloksessa. Rakkaalle Johtajalle ei muuten voida maksaa lihavia optioita. Niin varmaankin. Miksi minusta sitten tuntuu, että takavuosi(kymmeninä) meno oli jotenkin erilaista? Kun sähköyhtiökin näki itsensä kansan palvelijana eikä vain rahantekovälineenä markkinoilla joilla se voi sanella kaupankäyntiehdot suvereenisti.

Jos Kauppias ei kerta kaikkiaan mitään mahda niiden kuuluisien realiteettien edessä, niin mepäs mahdamme.Emme ehkä pääse kokonaan eroon Kauppiaasta, mutta voimme kuitenkin tehdä kaikenlaista vähentääksemme riippuvuuttamme. On olemassa paljon oikein käyttökelpoista teknologiaa, josta on apua yrityksessämme vapautua Kauppiaan mielivallasta. Lämmitykseen voi käyttää vaikka puuta ja lämpöpumppuja. Puulämpöä meillä jo käytetään, ja suunnitelmissamme on investoida lähiaikoina ilmalämpöpumppuun. Yhdessä näiden pitäisi vähentää sähköpatterien tarve minimaaliseksi. Päivittäisessä ruuanlaitossakin meillä käytetään puuhellaa. Kaiken muun hyvän ohella, ruuanlaitto sillä on mukavaa ja kätevää, eikä hajamielisinkään filosofi voi unohtaa sitä vahingossa päälle.
Valoa saa esimerkiksi öljylampuista. Täysin nämäkään eivät sähkövaloa korvaa. Mutta ne ovat yllättävän tehokkaita. Aladdinin esitteen mukaan, heidän öljylamppunsa valoteho vastaa 50-wattista hehkulamppua. Ei paha.
Jääkaappi meillä on mukavasti sisätiloissa, mutta jos sähköt katkeasivat, kiikuttaisimme yksinkertaisesti jääkaappitavarat kellariin. Ja niin edelleen.

Etenkin maalla asuva ihminen voi tehdä lukemattomia pieniä asioita säästääkseen energiaa tai hankkiakseen sitä jostakin muualta kuin sähköverkosta. Useimmiten tämä on myös ekologista, ja silloinkaan kun ei ole –esimerkiksi öljylamppujen tapauksessa- energian käytöstä on väkisinkin tietoinen aivan eri tavalla kuin jos vain hipaisisi katkaisijaa mitään miettimättä. Sen tiedostaminen, mitä on tekemässä, on usein viisauden alku. Seuraavaksi voi miettiä, mitä oikeastaan haluaisi olla tekemässä. Sitten onkin jo aika toimia. Ja hiljalleen, monen pienen muutoksen seurauksena, elämä alkaa kääntyä siihen suuntaan minne sen haluaisikin menevän.

Miksi teknologiaksi mielletään vain se mikä on kaikkein uusinta ja kiiltävintä? Eikö teknologian siunauksellisuuden ydin ole kuitenkin siinä että se vapauttaa ihmisen elämään niin kuin tämä parhaaksi näkee, toteuttamaan itseään? Tässä on ehkä minun teknologiasuhteeni ydin: suhtaudun hyvinkin myönteisesti kaikkeen ”vapauttavaan” teknologiaan. Hyvä arkipäivän teknologia on moniarvoista, inspiroivaa ja aidosti paras vaihtoehto juuri minun elämääni. Toisaalta ihminen voi takoa myös teknologiasta itselleen kahleet jotka rajoittavat, tekevät riippuvaiseksi ja laiskistavat mielen. Sähköäkin voi käyttää viisaasti, siellä missä sitä todella tarvitaan. Meillä nyt vain on nähty parhaaksi olla käyttämättä sitä silloin kun muutenkin pärjää mukavasti.

Tämänkin unelman toteuttamiseen tarvitaan teknologiaa- niin uutta kuin vanhaakin. Lisäksi meidän on opittava uusia asioita ja uutta, kekseliäämpää ajattelutapaa. Siinä missä verkkosähkö on ratkaisu joka ongelmaan, on vaihtoehtoinen elämäntapa koostettava paloista: yksi ratkaisu sopii yhteen tarpeeseen, toinen toiseen. Aivan kaikkia eteen tulevia ideoita emme päädy soveltamaan- jos jonkin asian tekeminen muodostuu liian ikäväksi tai vaivalloiseksi, sen sovittaminen tavallisen, kiireisenkin pariskunnan arkeen ei vain onnistu. Mutta ajatteleminen on kaiken alku, sillä ajattelemattomuudesta on kudottu se punainen matto joka levitetään Kauppiaan eteen.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments