R'lyehin tuoksu

Näin joululahjojen hankkimisaikaan selviää, että valtavirran hajuvesivalmistajilta puuttuu jokseenkin täydellisesti mielikuvitus. Useimmat heistä tuntuvat elävän siinä uskossa että ihmiset kellonajasta ja parisuhdetilanteesta riippumatta haluavat kaataa jokaisen vastaantulijan lähimpään pusikkoon. Vähemmän virkistäviksi poikkeuksiksi voinee laskea julkkistuoksut, jotka ovat kuin muslimien myyttisen zamzam-kaivon vesi: niissä on hitunen Sarah Jessica Parkerin tai Paris Hiltonin ihmeitätekevää loistoa. Älkääkä vaan minulta kysykö, minkä ihmeen takia kukaan haluaisi hitustakaan näiden naisihmisten aurasta. Zamzam-kaivon vesi sentään auttaa tunnetusti vaikka mihin vaivoihin, joten parempi investoida siihen jos on legendaarisista vesistä kiinnostunut.

Vaan mitäpäs minä näistä toisaalta tiedän. Minun suosikkiparfyymini on (taas kerran netistä löytyvä) BPAL:in R’Lyeh, joka on siis nimetty H.P Lovecraftin inspiroimana. Lovecraftin tarinoissa R'Lyeh on synkkä vedenalainen kaupunki jossa Suuri Cthulhu makaa odottaen että tähtien asento on jälleen oikea ja kuolo aikojen myötä laantuu. Siihen tuoksuun minä kietoudun kun haluan olla kiehtova, hiukan vaarallinen, ellen peräti kohtalokas. Voisinko vielä toivoa että aavistus R'lyehiä kaulallani vääristäisi geometriaani sen verran että näyttäisin muutaman kilon hoikemmalta..?

Kaikkihan tietävät että legendaarinen S. Albert Kivinen tietää myös miten kirjoitetaan makoisia Lovecraft-novelleja. Itselleni näistä mieleenpainuvin on Keskiyön Mato Ikaalisissa. Se teki minuun vaikutuksen ennen kaikkea siksi, että se oli herkullinen yhdistelmä Lovecraftin tutuksi tekemää kosmista, toismaailmallista kauhua, ryyditettynä parillakin hyytävällä logiikan välähdyksellä ja paketoituna supisuomalaiseen maisemaan ja kansanperinteeseen. Novelleissaan Kivinen rakentaakin Ikaalisista Suomen Dunwichiä jonka idyllisen kuoren alla sattuu ja tapahtuu ihmeellisiä ja hirveitä asioita.


Lovecraftia nimitetään milloin epäkirjailijaksi, milloin ihmiseksi jonka mielikuvitus ja kirjalliset lahjat ovat aivan eri paria. Ja luulenpa että useammankin filosofin mielestä hän on yksinkertaisesti lumoava. Minua eivät kiinnosta hänen konservatiiviset käsityksensä tai aseksuaalisuutensa - kuka hiiskatti niitä ehtii murehtia kun hirmuiset dholit ryömivät kellareissa ja tähdet kiertyvät vääjäämättömästi kohti asentoa jossa Suuret Muinaiset voivat taas elää Maan päällä? Totuus ja kirjallisuus eroavatkin toisistaan siinä perustavassa suhteessa että joka rakastaa totuutta, analysoi sitä. Mutta ne kaunokirjalliset tekstit joihin suhtautuu suurimmalla tunteella on vain parasta jättää leikkelemättä liian pieniksi palasiksi.

Vaikka viime aikoina Suomessa on toki tapahtunut yhtä sun toista joka on pakottanut varmaan jokaisen miettimään uusiksi, elämmekö me sellaisessa herrankukkarossa kuin olemme kuvitelleet, olemme edelleenkin kai yhtä mieltä siitä ettei täällä sentään ihan mitä vaan voi tapahtua. Lovecraftin jalanjäljissä asteleva S.Albert sörkkii juuri tätä käsitystä aivan ihastuttavan hyytävällä tavalla. Keskiyön Mato Ikaalisissa säilyykin mielessäni tekstinä, joka sai minut tajuamaan jo vuosia ennen kuin löysin tieni filosofian laitoksille, että kiehtova, valtava ja vaarallinen maailmankaikkeus ei ole jossain tuolla vierailla mailla vaan voi tulla vastaan vaikka omassa kellarissa. Sen kohtaamisesta joko selviää nipin napin tai sitten ei, mutta joka tapauksessa käteen jää ihmeellinen tarina.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments