Kuntavaalien jälkitunnelmissa

Vaalit on nyt käyty. Minun osaltani ne olivatkin tähänastisen elämäni jännittävimmät. Olin itse uusi ehdokas jolla oli nollabudjetti, kampanjapäällikkö/aviomies borrelioosissa, uusi paikkakunnalla- tästä asetelmasta en odottanut saavani montaa ääntä. Mutta, pärjäsin kuitenkin kivasti, vaikken läpi päässytkään. Olen iloinen että puolueeni sai minultakin ääniä. Itselleni jäi vaaleista käteen uusia tuttavuuksia, Vasemmistoliiton jäsenkirja ja hyvä mieli. Oli hienoa puhua tärkeistä asioista, ja mieltäni lämmittää se, että tälläkin paikkakunnalla on samanmielisiä. Mutta, oli myös hienoa herätä vaalien jälkeisenä aamuna ja huomata että Ehdokas Reiman on poistunut ja tilalla oli taas maalaisfilosofi jolla on puutarhan syystyöt myöhässä,filosofisia kirjoja odottamassa lukemista ja iso pino kankaita joista pitäisi ommella syysvaatteet. Jos minut olisi valittu valtuustoon, olisin tietysti ryhtynyt hoitamaan pestiäni parhaan taitoni mukaan. Mutta onnellisempi taidan olla näin.

Yleisesti ottaen, vaalitulos kyllä hämmentää. Vanha totuus siitä että vasemmisto kärsii alhaisesta äänestysprosentista, ei pitänyt paikkaasa ainakaan meillä Lohjalla. Äänestysprosentti nousi hiukan edellisistä vaaleista- ja Vasemmistoliitto menetti kannatustaan. Ylipäätään, äänestystulos antaa vahvan viestin: lisää tätä samaa, kiitos! Äänekkäistä protesteista joita minäkin olen tässä matkan varrella kuullut huolimatta, kansa haluaa tosipaikan tullen jatkaa nykymenoa: lisää kilpailua, lisää yksityistämisiä, lisää suvaitsemattomuutta. Yhteiskunnalliseen pahoinvointiin halutaan vastata kovin ottein, ei rakentamalla sitä hyvinvointivaltiota joka viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on Suomesta purettu.

Kansan mielestä, meillä ei ole varaa hyvinvointivaltioon. Meidän on pelattava kovaa peliä pärjätäksemme epävarmassa maailmassa. Minä taas mietin, että jos meillä, yhdellä maailman rikkaimmista valtioista, ei ole varaa, niin kenellä sitä varaa sitten on? Kysymys on arvoista, ja tällä hetkellä yhteiskunnan arvot ovat kovia.
Mitä kovaan peliin taas tulee, tarkoitus pyhittää keinot- ajattelu on mielestäni kaiken pahan alku ja juuri. Harva haluaa pahaa sen itsensä vuoksi, vaan useimmat maailman hirveydet ovat johtuneet siitä että jalojen päämäärien eteen ollaan valmiita tinkimään inhimillisyydestä. Todellista hyvyyttä emme kuitenkaan voi nähdä ennen kuin opitaan pyrkimään jaloihin päämääriin jaloin keinoin. Välinpitämättömyys, julmuus ja ahneus joita osoitamme pyrkiessämme kohti horisontissa siintäviä hienoja asioita eivät ole pikkuseikkoja, vaan asioita joiden kanssa on elettävä tänään ja tässä. Ne ovat todellisuutta, jotka osaltaan vaikuttavat myös tulevaisuuteen, eivätkä mitenkään myönteisesti.

Mutta ärtymystäni maailman tilasta lievittää tieto siitä että tällä kertaa olen todellakin tehnyt kaiken mahdollisen tilanteen eteen. Luulenpa, että jatkossakin minut löytää elämöimästä yhteisistä asioista mahdollisuuksieni rajoissa. Koska yritän noudattaa itse omaa ohjettani siitä että aina on tehtävä sen, minkä voi, ja sen verran voin.

posted under , |

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Tsemppiä edelleen elämöintiin oikeiden asioiden puolesta ja parempaa vointia kampanjapäällikölle!

Saara kirjoitti...

Kampanjapäällikkö voi onneksi jo hyvin :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments