Kunnallispolitiikkaa Kuun pimeältä puolelta

Virkkala-päiviltä löytyi tänä vuonna peräti kolme kunnallisvaalikojua. Minua ne vetivät tietysti puoleensa. Olen nimittäin poliittisesti hiukan hukassa juuri nyt.

Olen tavannut suhtautua vaaleihin täydellä valtiotieteilijän vakavuudella: ennen jokaista vaalia olen tutkinut puolueohjelmat ja ehdokkaat. Yleensä olen päätynyt äänestämään Vihreitä, mutta tällä kertaa se ei käy. Olen toki hyvin tyytyväinen edustajaani, mutta ikävä kyllä Vihreiden hallitustyöskentely on ollut sitä luokkaa että siitä saisi tehtyä vaikka takinkäännön oppikirjan. Ja koska suhteellisen vaalitavan mukaan äänestäjä äänestää aina ensisijaisesti puoluetta ja vasta toissijaisesti ehdokasta, on minun surukseni todettava että edessä on puolueen vaihto.

Virkkalan vaalikojuja olikin oikein viihdyttävää kiertää. Maalaismekossani ja mustassa hilkassani minusta ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen pesunkestävä valtiotieteiden maisteri, mistä luultavasti oli pienen yllätysmomentin verran hyötyä käydessäni ottamaan asioista selvää perifilosofiseen tapaan: kysymyksillä. Paikalla olleista puolueista ainoastaan yksi teki minuun hyvän vaikutuksen. Ne kaksi muuta taas...voi varjele.

Tässäpä muutama varoittava esimerkki wannabe-poliitikoille. Ei siis näin.

”Meidän äänestäjämme äänestävät ensi sijassa henkilöitä, ja ryhmästämme löytyy mielipiteitä laidasta laitaan.”

-Ok. Kun meillä nyt kuitenkin on Suomessa käytössä suhteellinen vaalitapa, miten ihmeessä voin olla varma siitä, että jos äänestän jotakuta teistä, ääneni todella menee sellaisella valtuustoryhmälle, joka kannattaa yhtään samoja arvoja kuin minä?

"Eihän nyt yksi ihminen voi valtuustossa paljon vaikuttaa.”
-Hassua, minä kun kuvittelin, että niin kauan kuin valtuutetulla on puheoikeus, hän voi aina pitää puheen. Yksittäinen valtuutettu voi muistaakseni myös tehdä aloitteita. Jospa sittenkin äänestäisin jotakuta, jolla on vakaa aikomus hoitaa yhteisiä asioita kaikilla niillä keinoilla jotka hän saa valtuustopaikan myötä käyttöönsä.

”Minä uskon että ympäristöä voi suojella keräämällä siihen rahaa. Se taas onnistuu houkuttelemalla alueelle lisää yrityksiä ja veronmaksajia.”-Right. Ja mitenkäs tämä uudisrakentaminen ja väestön kuormituksen lisääminen säästää sitä ympäristöä ja kuntamme ainutlaatuista luontoa? Eivätkö nämä uudet ihmiset tarvitse sitten kunnallisia palveluita, jotka myös kustannetaan heidän verovaroistaan? Vai aiotteko valtuutettuna ilmoittaa heille, etteivät he nyt valitettavasti voi saada päiväkotipalveluitaan, koska heidän verovaransa tarvitaankin nyt luonnonsuojeluun?

”Minusta tämän päivän suurin ongelma on yhteiskunnan moraalinen rappio.”-Tämäpä mielenkiintoista, olen itse moraalifilosofi ja minusta on aina hauskaa tavata yhteiskuntakehityksestä kiinnostuneita ehdokkaita. Kerrohan, mitä oikein tarkoitat moraalisen rappion käsitteellä.

”No, päätavoitteemme kunnallisvaaleissa on päästä läpi.”
-Oletteko ajatelleet tehdä jotakin vaalien jälkeenkin?

Osaan olla aika hirveä, mutta mielestäni kansalaisen kuuluu olla. Edustuksellisessa demokratiassa kun ylin valta kuuluu kansalaisille, ja kansalaiset käyttävät valtaa nimen omaan valitessaan sopivia henkilöitä edustamaan itseään.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments