Ihmeiden aika keittiössä

Muistaako kukaan, miten muutama vuosi sitten puhuttiin Euroopan voivuorista ja maitojärvistä? Nyt ne tuntuvat tyystin haihtuneen- ainakin maitotuotteiden, lihan ja viljan hinta on ollut reippaassa nousussa. Onpa ääneen mainittu sellainenkin mahdollisuus, että maailman nälkää näkevien ongelma ei ehkä olekaan se, että heillä ei ole varaa ostaa ruokaa. On mahdollista, että jonakin päivänä ruokaa ei ihan oikeasti riitä kaikille.

Meillä rikkaissa länsimaissa on tietysti vielä pitkä matka aitoon, terveyttä uhkaavaan ruokapulaan. Miten tähän tultiin? Ilmeisesti monen tekijän summana: ruuan siirtyminen pörssikeinottelun kohteeksi, elintason nousu kehittyvissä maissa, energian kallistuminen...ja tietysti, täällä koto-Suomessa vaikuttaa varmasti hiukan sekin, että useimmilla suomalaisilla on ainakin periaatteessa varaa maksaa ruuastaan korkeampia hintoja. Valittaen, mutta kuitenkin siihen on varaa.

Meidän perheessä ruokabudjetti ei ole ollut päätä huimaava. Jo ylevien periaatteideni vuoksi olen tottunut laittamaan ruuat alusta asti ja leipomaan leivät itse. Saamme omalta pihalta runsaasti hyvää lähiruokaa. Mutta kyllä me silti tarvitsemme kaupasta vielä yhtä ja toista. Eikä minua huvita maksaa ruuasta enempää kuin ennenkään. On siis aika hioa hiukan ateriasuunnitelmia. Tavoitteena on tehdä pieniä arjen ihmeitä: pitää kiinni hyvästä, terveellisesti kotiruuasta ja kohtuullisen kokoisista ruokakauppalaskuista yhtaikaa.

Säästöä tietysti syntyisi, jos vaihtaisin luomutuotteet tavallisiin. Harmi vain, että se ei kerta kaikkiaan käy. Etenkin eläinkunnan tuotteissa kuluttajahinnassa näkyvä "säästö" on revitty suoraan eläinten selkänahasta tehotuotannon muodossa. Suomalainen tuotantoeläimiä koskeva lainsäädäntö ei näytä lakikirjasta luettuna ollenkaan niin humaanilta kuin tuottajajärjestöjen mainoskuvat niityillä kirmaavista lehmistä antavat ymmärtää. Ja sitten on vielä se käytäntö: alimiehitetty ja -rahoitettu valvontajärjestelmä ja heikot sanktiot lainrikkojille. Luomusta halvempaan siirtyminen ei siis ole aitoa säästöä ollenkaan vaan heikompien hyväksikäyttöä rumimmillaan. Jos minulla jonakin päivänä ei ole varaa ostaa kananmuniani luomuna, sitten ollaan ilman ja ryhdytään tekemään kotikemistisiä kokeita vegaanisilla korvikkeilla.

Mutta tähän pisteeseen on vielä pitkä matka. Oikeasti, en usko että luomumunat ja -maito ovat se menoerä joka kaataa keskivertoihmisen ruokabudjetin. Useimmilla jo einesten ostamisen vähentäminen tai valmiin leivän vaihtaminen kotileivontaan toisi vastaavan säästön ja enemmänkin.Mutta meillä on ajateltava vielä vähän pidemmälle. Ensimmäisenä tekonani olen investoinut pariin uuteen kasviskeittokirjaan. Mielestäni kasvissyönti ei ole pohjimmiltaan eettisesti ylivertaista sekaruokavalioon verrattuna (ja ei, emme ryhdy väittelemään tästä juuri nyt).Mutta vegetaristit ovat oikeassa eräässä asiassa: länsimaissa lihansyönti on kaukana kohtuudesta. Lihan hinnan nousu on oikeastaan vain tarpeellinen muistutus siitä että liharuoka on arvokasta. Kasvisruokapäiviä on pidetty tästä syystä meillä viikoittain jo kauan, mutta tänä syksynä näiden päivien määrä tulee lisääntymään. Herkullisia soijatuotteita, metsäsieniä (jos metsä suo), oman maan härkäpapuja...kuulostaa itse asiassa varsin hyvältä!

Muutenkin reseptivarastoa voi täydentää myös hintanäkökulmasta. On olemassa monia eksoottisia reseptejä joissa käytetään ripauksittain ja hipuittain kalliita erikoisia aineita, joiden jämät sitten pienessä taloudessa jäävät kaappiin pilaantumaan. Sitten on nerokkaita reseptejä, joissa kerrotaan miten ruuanjämistä saa loihdittua uusia herkkuja ja fiksuja keittokirjoja joissa kerrotaan miten valmistaa mielenkiintoisia ja hyviä ruokia jauhelihasta, sipuleista, lehtikaalista.Aiomme myös harrastaa kotisäilöntää, marjastusta ja sienestystä tänä vuonna erityisellä tarmolla. Säilöntä tarjoaakin haastetta tieteelliselle mielelle: yksi taiteenlaji on tietysti säilöntä itse, mutta hillojen, mehujen ja pakasteiden kuluttaminen tasaisesti talven aikana on sekin taitolaji. Kellarin täysinä notkuvat hyllyt ovat kaunis näky marraskuun alussa, mutta eivät seuraavan vuoden heinäkuussa. "Miten prosessoida ja käyttää hyödyllisesti nelisen sataa kiloa omenia kahden hengen taloudessa?" on kysymys jonka pätevä mummo ratkaisisi varmasti suvereenisti. Kaksi tieteentekijää voi vain unelmoida pääsevänsä joskus sille tasolle. Toisaalta tieteen -jopa filosofian- tekeminenkin on yhdistelmä lukemista ja oppimista, oman järjen käyttöä ja käytännön työtä. Keittiö näyttää erilaiselta työympäristöltä kuin työhuone, mutta pohjimmiltaan hyvä työ koostuu samoista elementeistä. Kyllä tämä tästä...

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments