Rakkauden pikkuritari

Poika tapasi tytön, ja tyttö oli koko maailman kaunein tyttö. Heistä tuli pari. He viettivät monet hämärät illat nenät vastakkain, vaihdellen pikku suukkosia. Vain yhtä poika ei saanut. Seksiä. Nyt nimittäin oli niin, että jo ennen kuin poika oli tavannut tytön, tytön kaukonäköiset omistajat olivat vieneet tytön eläinlääkäriin steriloitavaksi. Ja vaikka tyttö olikin luonteeltaan tunteikas ja romanttinen, seksipuuhat eivät häntä enää sen jälkeen kiinnostaneet. Mitä poika teki huomatessaan lähentelyjensä tulevan torjutuksi kerta toisensa jälkeen? Hän sanoi: ”Jos en saa seksiä, hellyyskin kelpaa hyvin. Tärkeintä on, että saan rakastaa!” Ja niin he elävät onnellisina yhdessä tänäkin päivänä. Saanko esitellä: rakkauden pikkuritari Pyry, kääpiökani.

Pyry on edelleen niin rakastunut, ettei hänen pieneen päähänsä edelleenkään mahdu montaa ajatusta Lumin lisäksi. Mutta rakkausasioissa hän on rautainen asiantuntija joka pesee rakkausprofessorit ja flirttikonsultit ihan koska vaan.Tärkeintä rakkaudessa on tosiaan se, että saa rakastaa. Onnellisuus ja harmoninen parisuhde ovat tietysti mukavia juttuja. Vaan eivät pääasia. Etenkin naisilla on usein rakastuttuaan tapana heittäytyä toivottoman analyyttisiksi. Mitä se tuolla tarkoitti? Onko tämä nyt todellista rakkautta? (vihje: jos sinun täytyy kysyä, vastaus on luultavasti ei) Nykyään naistenlehdet ovat täynnä parisuhdejuttuja. Kumppanin löytäminen on vain alkusoitto Parisuhteelle, ja parisuhde on se pääasia. Ihminen joka miettii laiskana sunnuntaiaamuna, onko parisuhteessaan onnellinen, on jo kadottanut rakkauden. Rakkaus ei kysy: ”Mitä minä tästä saan?” vaan ”Jos antaisin sinulle kaikkeni, ottaisitko sen vastaan?”

Parisuhdetta etsivät ihmiset erottaa rakkauden kerjäläisistä se, että he ovat viettäneet sinkkuaikansa pohtien tarkkaan ihannekumppanin ominaisuuksia. ”Minä en voisi kuvitella seurustelevani itseäni lyhyemmän miehen kanssa.” julistaa nainen ravintolassa. ”Minuun vetoavat pitkätukkaiset brunetet.” sanoo mies deittipalstalla. He eivät vielä tiedä sitä, mutta he ovat jo hävinneet pelin. Ehkä he löytävät jostakin parisuhteen, mutta rakkaus jää tuolla asenteella haaveeksi. Rakkaus ei synny kemiallisen reaktion vääjäämättömyydellä kun olosuhteet ovat täsmälleen oikeat. Se vain on, jossain rationaalisuuden tuolla puolla mutta silti olemisen ytimessä.

Rakkaus-näytelmää sen sijaan pääsee parhaiten seuraamaan suomalaisissa kesähäissä. On kulissi: ulkonäön perusteella valittu kirkko, jossa ei olla ehkä käyty koskaan aikaisemmin. On pää- ja sivuosanäyttelijät: hieman hämmentynyt joskin onnellinen sulhanen, väsynyt mutta säteilevä morsian, pappi, bestman, kyynelehtivä morsiamen äiti hassussa jakkupuvussaan. Mitä täydellisemmin näytelmän ainekset ovat kasassa, sitä täydellisempää on hääparin rakkaus. Täydellinen hääpäivä konkretisoi hetkeksi vaaleanpunaiset unelmat todistaen siten että ne todella ovat olemassa. Tämä kaikki on tietysti kohtuuhyvää viihdettä kesäiselle lauantaipäivälle, mutta kuinka paljon tekemistä sillä on rakkauden kanssa? Bridezillan unelmapäivä on yksi kristallinkirkas hetki, jolloin oma rakkaus Matti-Petteriin on maailman suurin juttu, jos ei muuten niin siitä syystä että kohteliaat vieraat antavat hääparin loistaa. Tästä ei päästä kuin alaspäin.

”Minulle riittää että sinä olet olemassa.” sanoo Pyry tytölleen, ja on tosissaan. Kuinka moni ihminen voi rehellisesti sanoa niin rakastetulleen?

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments